Hyvää Joulua 2012

Tämä olkoon joulutoivotukseni täällä tänä vuonna. Kuvassa äidin kutoma liina, minun neulomani pallot ja tyttären tuoma joulutähti.

Hyvää Joulua kaikille!

Koska aikaisemmassa päivityksessä mainitsemani kylmä munatoti "Indulgent Eggnog" osoittautui helpoksi tehdä ja erittäin maukkaaksi, käännän sen tässä vapaasti. Mitat olivat kuppeina, joka on n. 2,36 dl, käytän kertoimena 2,5:a, ei mene paljoa pieleen.

Ainesten on hyvä olla viileitä kun vatkaaminen aloitetaan. Kaikki aineet vatkataan voimakkaasti tässä järjestyksessä:

- 6 munaa, vatkataan vaahdoksi

- 2,5 dl hienoa sokeria lisätään ja vatkataan edelleen

- ½ tl vaniljauutetta ja

- ½ tl muskottipähkinää lisätään joukkoon, jatketaan vatkaamista

- 6,25 dl vispikermaa lisätään vähitellen, koko ajan vatkaten

-  5 dl (koko)maitoa lisätään samoin vähitellen vatkaamalla

lopuksi sekoitetaan joukkoon

- 1,25 dl brandya ja

- 1,25 dl tummaa rommia.

Jäähdytetään jääkaapissa 1-2 tuntia, nautitaan kylmänä.

Joulupullaa

Tällaisia joulupullia teen useimpina jouluina, varmaan kotoa opittu "malli". Tässä pikkupullat ennen ja jälkeen paiston (todistaakseni, että kyllä minä yritän tehdä pieniä pullia).

 

Tein myös toisenlaista äidiltä opittua pullaa, eli rullan, joka täytetään voilla, fariinisokerilla ja rusinoilla. Rullasta tehdään sitten kranssi, jonka ulkosivuihin leikataan viiltoja. 

Egg Nog

Jouluaaton uudehko perinne meillä on Egg Nog. Kaikki muut eivät ehkä ole siihen yhtä varauksettoman ihastuneita, mutta itse tykkään. Tänään aloin tutkimaan netin egg nog -reseptitarjontaa ja yllätyin todella, kun kaikissa ohjeissa sanottiin, että juoma nautitaan kylmänä, mielellään erittäin kylmänä. Itse taas olen sitä mieltä että juoma on kylmänä kamalaa, siis ehdottomasti nautittava lämpimänä. Toisaalta netti on pullollaan reseptejä tuolla nimellä, mutta variaatioita on loputtomasti. En todella tiedä millainen se aito ja alkuperäinen ohje olisi, en siis lainkaan väitä olevani asiantuntija tässä lajissa. Tässä on kuitenkin minun käyttämäni ja hyväksi havaitsemani ohje:

Egg Nog

1 muna
1/2 dl sokeria
3 dl maitoa
1/2 dl viskiä
1 dl kuohukermaa
1/2 dl rommia
2 tl vaniljasokeria
ripaus muskottia

Vaahdota muna ja sokeri kattilassa, lisää maito ja viski. Liikuta koko ajan vispilällä ja kuumenna seos (älä keitä!). Ota kattila liedeltä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta rommilla ja vaniljasokerilla. 

Kaada maitovaahtoa mukiin, lisää päälle kermavaahtoseos ja ripaus muskottia. Nauti lämpimänä!

Koska netin melkein kaikki reseptit ovat kylmänä tarjoiltavaan juomaan, on kai annettava periksi ja kokeiltava sellaistakin. "Indulgent Eggnog" eli "Hemmotteleva munatoti" vaikuttaa suht' helppotekoiselta eikä sitä tarvitse jäähdytellä kauaa, ohje täällä.

Joulukuljailua

Menossa on se aika vuodesta, jolloin ihminen (minä) keksii mitä tahansa muuta tekemistä välttääkseen väistämättömän eli jouluvalmistelut. Parhaimmillaan tällainen väistötoiminta on silloin kun sen saa näyttämään virallisilta jouluvalmisteluilta, siis itse asiassa aivan työlistan kärjessä olevalta välttämättömältä tekemiseltä.

Tänä vuonna aloitin vältt... jouluvalmistelut kirjastosta. Käynnistyksen antoi tietenkin jonkun muun idea, eli Kaustisen kirjastoon tehty kirjakuusi. Toinen innostava tekijä oli se, että kirjastoni lattialla odotti hyllyihin asettelua kassikaupalla "uusia" kirjoja. En halua hyllyttää niitä ennen LibraryThingiin tallentamista, mutta halusin ne jouluksi pois jaloista. No, nyt suurin osa niistä on ainakin poissa jaloista, pöydälle siirrettynä, tadaa!

 

Lievää kallistumaa on havaittavissa, mutta se riippuu vähän mistä katsoo, eikä johdu niinkään itse pinon kaltevuudesta kuin valojen ja koristeiden asettelusta.

Valosarjan muokkaamiseksi teemaan sopivaksi väkersin lamppujen ympärille pieniä laatikoita vanhan kirjan sivuista. Ohje löytyy muun muassa lottalingon blogista, kiitos sinne!


Kirjastossa näin myös paperista taiteltuja tähtiä, ja siitä ideasta syntyi latvatähti. Selkeä ohje löytyy mm. annekatan blogista.  

Valojen lisäksi löysin vihdoin kunnon käyttöä jo muutama vuosi sitten hankituille ruskehtaville joulupalloille, jotka eivät meillä oikeasta kuusesta ole löytäneet paikkaansa. Ai niin, ja mainittava on, että kaikki kirjat neljää Otavan kirjaston kirjaa lukuunottamatta ovat Keltaisen kirjaston kirjoja. Vain laatu kelpaa!

Hauskaa tiedettä

Esko Valtaoja on tiedemies, joka on tuonut tieteen lähemmäksi meitä tavallisia ihmisiä, ja se on mielestäni valtavan hieno saavutus. Häntä on ilo kuunnella ja nyt kun luin hänen tekstiään, voi vain todeta että sujuva sanankäyttö jatkuu siinäkin. 

Kaiken käsikirja on mahtipontinen nimi kirjalle, mutta kyllä se näitä meitä kaikkia koskettavia asioita melko laajasti käsittelee. Kansantajuistamisesta huolimatta kaikkea ei ymmärrä, mutta toisaalta teksti kirvoitti useammankin kerran naurunhörähdyksiä. Ja demerarasokerina pohjalla Valtaoja tarjoaa lukijoilleen vielä kunnon Irish Coffeen reseptin.

Pari uutta rasiaa

Iittalan myymälästä Napapiiriltä löytyi jo aikaisemmin lehdessä ihailemani Taika-rasia. Se olikin yllättävän suuri, parempi kuin olin ajatellutkaan. Toinen rasia sisälsi samaa italialaista suklaata kuin Venetsia-rasiakin ja löytyi omasta ruokakaupasta. Se tallettaa tästä eteenpäin pieniä korurasioita, punainen taas saa korvata vuosia palvelleen pahvirasian piparkakkujen säilytyspaikkana.

Matkoilta saa uusia ideoita

Rovaniemellä ollessa puhuimme Laineen talosta Kannuksessa ja muistelin Helli-tädillä siellä olleita lautasia täynnä helmiä ja rintaneuloja, Voiton puusta tekemiä. Aulillakin oli kauniisti helmiä esillä vadeilla (ainakin helmet omatekoisia, kuinkas muuten), joten siitä sain idean vaihtaa vuosia tällä lautasella olleet kivet vähän värikkäämpiin koristeisiin. 

Näistäkin itse asiassa yhdet ovat omatekoiset, puna-sini-ruskeat ylhäällä, kauniinväriset puuhelmet löytyivät Niinan huonetta aikoinaan siivotessa. Auli taas on tehnyt ylhäällä ja alhaalla olevat kauniit huopahelmet.

Ruskeat puiset helmet ovat kirpputorilta, samanväriset korvakorut Aarikan ainakin 20 vuotta vanhat. Valkoiset helmet aitoa kasaria, samoin turkoosit lasihelmet. Valkoisiin helmiin kuuluivat myös korvakorut, ja niitä käytettiin kirkkaanpunaisen mekon kanssa. Luulen, että asuun kuuluneet kengätkin olivat valkoiset. :-)  Keskellä olevat kellanruskeat ja alhaalla oikealla lilat ovat äidiltä. Mustien ja valkoisten taustaa en sen kummemmin muista.

Kotimaan kyläilymatkailua

Monen vuoden jälkeen pääsin käymään Rovaniemellä. Kauemmankin olisi viihtynyt, mutta parinkin yön reissu oli jo mukava. 
Vaikka olen Rovaniemellä käynyt useinkin, koskaan ei ole tullut paremmin tutustuttua siellä oleviin Alvar Aallon suunnittelemiin rakennuksiin. Nyt kävimme kirjastossa ja kaupungintalossa. Muistan pitäneeni kovasti Seinäjoen kirjastosta, mutta tämä Rovaniemen kirjasto on mielestäni siitä vielä parempi versio. Kuten kuvasta näkyy, tunnelma on valtavan hieno - ainakin kirjafriikille.

Napapiirillä on sen sijaan tullut käytyä useamminkin, mutta edelliseen käyntiin 2007 verrattuna siellä oli tapahtunut melkoinen muutos, eli rakennuksia ja liikkeitä oli tullut paljon lisää. Edellisellä kerralla siellä oli tyhjiäkin toimitiloja, liekö ollut laman aika. Nyt siitä ei kyllä ollut tietoakaan. Iltavalaistuksessa alue oli todella vaikuttava.

Samat pallot eri puolilta

Nämäkin ovat jo tainneet löytää loppusijoituspaikan jostain muualta kuin tästä talosta. Saapa nähdä, onko minulla tänäkään jouluna yhtään omaa palloa.

Uusi keräilyharrastus

Ihan kuin täällä ei jo olisi aivan tarpeeksi täyttä, innostuin vielä keräämään peltirasioita. Tässä muutamia tähän asti löytyneitä.

Tuo ensimmäinen on toistaiseksi paras, siinä tuotiin Lontoosta keksejä ja nyt se säilyttää kaikki siltä matkalta kertyneet paperit. Sorinin Venetsia-maisema on halppiksesta, samoin Tivoli-keksirasia. Sininen keksirasia (samoja tanskalaisia keksejä) Jylhiksestä ja "italialainen" rasia Basaari-kirppikseltä. Ruusu on tuossa vain siksi, että kuvapohjaan muuten olisi jäänyt aukko...

Isänpäiväaskartelua

Tämä olkoon nyt virallinen perinne koska kyseessä oli jo toinen kerta, kun meillä askarrellaan sytykeruusuja isänpäivänä. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2009, tänä vuonna oltiin isänpäivän vietossa viikko myöhässä.

Kuvissa eri vaiheet; taitetut ruusut, ruusut steariini-vesiliemessä ja valmiit ruusut.

   

 

Sasha

Vihreäsilmäinen karvakerä Sasha esiintyy kameralle. 

Keskellä hän on asettunut uudelle lempipaikalleen - joka tosin useimmiten on varattuna.

Ensimmäinen valmis

Tämä oli tämän syksyn ensimmäinen joulupallo. Tykkäsin tuosta mallista kovasti ja tein siksi ensimmäisenä. Tällä mallilla oli kirjassa tehty myös jotain musta-beigejä palloja, sopisivat ihan koristeeksi muulloinkin kuin jouluna.

Tässä taas on kuvanoton jälkeen purkutuomion saanut yritelmä tehdä palloja virkkaamalla. Tokihan se onnistuu jotenkin, esim. levennykset voi tehdä mallin mukaan, mutta kaikki kuviot eivät tällä tavoin onnistu. Tämäkin kuvio muuttui aivan joksikin muuksi koska virkkauskuvio jotenkin kallistuu oikealle. Lisäksi tekniikkana kirjovirkkaus tässä tapauksessa on valtavan paljon hitaampaa kuin neulominen.

Näiden jälkeen palloja on syntynyt varmaan parikymmentä, mutta langat ovat päättelemättä, höyrytys ja täyttäminen tekemättä. Siinä nyt ei valtavan kauan mene, yhdessä illassa saanee sen satsin valmiiksi. Ai, yksi on sentään valmis, pitääpä ottaa kuva ja lisätä tänne. Tämä ei ole Arnen & Carloksen malli vaan oma kokeilu, yksinkertainen raitamalli jossa halusin kokeilla kultalankaa. Tällaisessa raitamallissa se menee, kuviota tehdessä lanka osoittautui jonkin verran yhteistyöhaluttomaksi.

Blogi trimmattu

Lienee parasta pysytellä nyt vain täällä Bloggerin puolella ja antaa Vuodatuksen jäädä, sen verran työtä siirto tänne jälleen teetti. Tein siirtotiedoston Vuodatuksesta kahteen kertaan, se oli se helppo osuus. Ensimmäisellä kerralla kuvat puuttuivat, toisella kerralla olin palauttanut ne Vuodatukseen ja ne siirtyivät myös tänne. Sen jälkeen olen käynyt läpi kaikki kirjoitukset (tämä on nyt kirjoitus #367), muokkasin muuttuneet muotoilut ja poistin kaksoiskappaleet.Kaiken tämän jälkeen olisin kovin iloinen, jos Bloggeri pitäisi minun kuvistani ja teksteistäni tästä lähtien huolta, niin ettei uusiin suuriin operaatioihin tule enää tarvetta.

Olen käyttänyt aikaisemmin linkkejä Vuodatuksen sisällä kirjoituksesta toiseen. Niitä en täällä muuta, vaan ne johtavat edelleen ko. tekstiin Vuodatuksessa. Aion säilyttää vanhan blogin siellä sellaisenaan, kuka tietää vaikka joskus tulisi tarpeeseen. 

Ja nuo kuvat vain siksi, että kirjoitus ilman kuvia on tylsä.  Tosin kuvien käyttöä täällä pitää vielä harjoitella, niiden sijainti yms. on huomattavasti hankalampi määritellä kuin Vuodatuksessa.

Se on nyt niin!

Että tästä päivästä lähtien uudet blogimerkintäni löytyvät tästä ympäristöstä. Twijgje.vuodatus.net on edelleen olemassa, mutta uusia päivityksiä sinne ei tule. 

Tämä on todella harmillista, en haluaisi käyttää aikaa uuden ympäristön luomiseen ja käytön opettelemiseen - ja taas kerran tekstien läpikäymiseen kuvien vuoksi. Vielä en edes ole löytänyt bloggerin kuva-arkistoa...

Sanataituri

SUNNUNTAI, 11. MARRASKUUTA 2012

Yritetäänpä uusiksi. Siirryin juuri tänne Bloggeriin, ja yritän nyt lisätä sen kuvan, jonka puuttuminen Vuodatuksesta aiheutti koko ruljanssin.
--------------------
Näyttäisi vaihteeksi, että Vuodatuksella on ongelmia kuvien kanssa. EI VOI OLLA TOTTA!!! Toki kaikki jo kertaalleen palautetut kuvat ovat tallella (paitsi profiilikuva), mutta uudet kuvat näyttävät oheisenlaiselta. 

Kuvassa pitäisi olla Stephen Fryn omaelämäkerran Koppava kloppi kuva. Kirjassa Fry kertoo elämästään 20-vuotiaaksi asti. Teksti on niin polveilevaa ja värikästä, että kaikkia kohtia en todistettavasti edes ymmärtänyt. Frysta on sanottu jotenkin, että hän on maailman parhaiten englantia puhuva henkilö. Sanat ovatkin hänen suuri rakkautensa.

Tässä elämäkerrassa ei hymistellä eikä kaunistella, vaan kerrotaan kaikki. Melkoinen kloppi Fry on ollutkin. Mikään vilpin laji ei ollut hänelle vierasta, ja lopulta hän jää kiinni ja joutuu viettämään aikaa tutkintavankeudessa. Tämä lienee ollut jonkinlainen käännekohta, jonka jälkeen elämä lähti kulkemaan parempaan suuntaan.

Joulun avaus!

Tänä vuonna aion olla ajoissa! Kun viime vuoden ensimmäinen ja ainoa joulupallo ehti valmistua Tapaninpäivänä, tänä vuonna palloja tulee olemaan vähintäänkin tarpeeksi joulun tullessa.

Vaatimaton tavoite on tehdä yksi jokaista kirjan mallia. Noh, niitä on 55 erilaista, joten ehkä en pidä kaikista...

Tässä samalla kuuntelen Jesse Kaikurannan uutta levyä. Kuulostaa hyvältä jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Otin tänään Spotify Unlimited'in vitosella kuussa, ei ole ainakaan mainoksia eikä tuntirajaa kuuntelulle.

520 kuvaa

Tämä toukokuussa 2009 otettu kuva juhlistakoon tilannetta, se on tämän blogin 520. kuva. Satun tietämään sen, koska olen juuri saanut palautettua kaikki kadonneet kuvat takaisin omiin kirjoituksiinsa. Jatkossa toivoisin todella hartaasti, että myös Vuodatus.net pystyy minun kuvani säilyttämään. Hieman hakusassa ne osaksi olivat, ulkoinen kiintolevy ja vanhan pöytäkoneen kovalevy olivat lopuksi apuna. Kaiken palauttaminen taisi kestää 3-4 kuukautta.
Kun Vuodatus kaatumisensa jälkeen palasi toimintaan, meille tarjottiin mahdollisuutta siirtää blogi Bloggeriin. Tein sen, mutta eiväthän ne kuvat tietenkään sielläkään ole, tekstit kuitenkin. Tältä se näyttää tällä hetkellä, eikä päivityksiä sinne ole sen kummemmin tulossa. (No, tähän korjaus 11.11.2012. Täällä ollaan!)

Kummaa taikaa

PERJANTAI, 2. MARRASKUUTA 2012

Kyllä näissä Juha Itkosen kirjoissa jotain kummaa taikaa on. Hänen ensimmäisensä, Myöhempien aikojen pyhiä, kummastutti ensin aihevalinnallaan. Kaksi nuorta mormonimiestä, David ja Mark, on lähetetty Suomeen suorittamaan kahden vuoden lähetysvelvollisuuttaan. He asettuvat pieneen kaupunkiin ja lähtevät valloittamaan sitä pyörillään. Paitsi että ovet aukeavat heille melko huonosti.

(Tulossa tavoistani poiketen myös pienoinen juonipaljastus, joten ei kannata lukea jos haluaa itse lukea tämän kirjan.)

Kirjan alku ei edes innostanut lukemaan, mutta sitten kun sen ääreen asettui, olikin taas luettava loppuun saakka kerralla. David on parin heikko lenkki, elämässään jo kaiken rakkaan menettänyt, hukassa oleva nuori mies, jolle voimakas usko ja seurakuntakaan ei pysty antamaan kotia. Hän on pahoillaan kaikesta, pyytää Jumalalta anteeksi kaikkea. Ei-mormonista heidän elämänsä jo sinällään tuntuu kovin vaikealta, kun lähes kaikki tuntuu olevan kiellettyä. Mutta ennen kaikkea lukijan sydän kärsii Davidin puolesta.

Kärsimys jatkui läpi kirjan lähes pakahduttavana, niin kovasti toivoin Davidin elämään jotain pelastavaa tekijää. Ja kun se sitten - viimeisellä sivulla - löytyi, purskahdin itsekin helpottuneeseen itkuun. Niin kovaa latausta harva kirjailija pystyy teoksessaan luomaan.

Hieno kirja, hienoa tekstiä josta oli otettava talteen muutama sattuva sitaattikin. Niistä ei enempää, osuivatpahan vain tähän omaan elämäntilanteeseen jotenkin.

Pitsijakku

Tein aikaisemmin tästä samasta langasta hihattoman tunikan. Esito virkkuulanka oli niin miellyttävä virkata ja kun lankaa jäi reilusti, aloitin tämän Novitan mallin. Lanka loppui kesken kun toinen hiha vielä puuttui, eikä sitä ollut enää Kauhavallakaan. Muutaman viikon odotuksen jälkeen  lankaa taas sai Kangasaitasta.

Vietän pyjamailtaa enkä millään jaksanut alkaa pukeutumaan mannekeerausta varten, siispä kuva vain tässä lattialla, toinen kuva reunuksen ananaskuviosta.

                                                       

Näkymä työhuoneen ikkunasta

Minulla on näin rauhallinen näkymä työhuoneen ikkunasta, kirkko ja kirkkomaa.

Aamuisin aurinko valaisee usein kirkon kauniisti, tässä kaunis valo levittäytyi myös huuruiseen koivikkoon.

Pakkasta on vain muutama aste, vaikka kuvassa näyttää paljon kylmemmältä.

Helppoa sunnuntairuokaa

Yleensä ruoanlaitossa on aina eduksi, jos ruoan voi valmistaa melko vaivattomasti, maun kuitenkaan kärsimättä. Tässä yksi nämä ehdot täyttävä ruokalaji: lihamureke ja lohkoperunat uunissa.

Perunoita varten sekoitin kulhossa öljyä, mausteita, korppujauhoja ja juustoraastetta (arkiraaste sopii hyvin, koska se on murumaista). Perunat kuorineen lohkoiksi ja pyöritetään jonkin aikaa tässä seoksessa. Uunipellille sitten mureke ja perunat, 200 astetta 45 minuuttia. Hyvää!

Paluu Pemberley'iin

sunnuntai 28. LOKAKUUTA 2012

Adam Dalgliesh -romaaneistaan tunnettu P.D. James on Jane Austeninsa lukenut ja jotensakin yllättäen kirjoittanut romaanin, joka jatkaa Pemberleyn asukkaiden tarinaa kuusi vuotta sen jälkeen kun Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumat päättyivät.

Vaikka tyyli mukailee uskollisesti Austenin tyyliä, sisältö on P.D.Jamesia, eli murhaahan tässä setvitään. Kirjan alkuperäinen nimi onkin Death Comes to Pemberley. Ja kukapa muukaan tapahtumiin on sotkeutunut kuin Wickham, joka ei näytä pysyvän poissa vaikeuksista. Jälleen kerran herra Darcy joutuu ojentamaan auttavan kätensä, tällä kertaa saadaakseen lankonsa pelastettua murhatuomiolta.

P.D.James on syntynyt vuonna 1920 ja kirjoittanut tämän kirjan vuonna 2011 - ihailtava suoritus! Teksti on edelleen niin hyvää, että sopii vain jäädä odottamaan, millaisen aluevaltauksen dekkarilady seuraavaksi tekee.    

Keinulle matto

sunnuntai, 28. LOKAKUUTA 2012

Tämän keinutuolinmaton piti olla pieni välityö, jonka "tekaisen" parissa illassa, mutta kyllä se kuitenkin ihan kunnon työ oli. Pituutta on reilusti (215 cm), takaa melkein lattiaan asti jotta matto pysyisi paikallaan eikä luistaisi pois liukkaasta tuolista. Leveys on 35 cm.

Langat ovat löytöjä laatikoista. Ruskea ja beige ovat todella vanhaa Birgitta-lankaa, jota löytyi muutama vyyhti. Punainen ja oranssi ovat Novitan Jussia ja valkoinen luultavasti 7 Veljestä. Lankoja kului 455 g. Mallikuvio on tuttu ja helppo aaltokuvio. Idea ja ohje tähän löytyi Kauhavan Kangasaitan sivulta, siellä tällä mallilla oli tehty hartiahuivi.

Vahinkoja sattuu

sunnuntai, 28. LOKAKUUTA 2012

 Vaikka oikein hyvin tiedän, että näitä Victoria-langasta tehtyjä neuleita ei saa pestä 40 asteessa, pääsi tuo asia täysin unohtumaan pesukonetta täyttäessä. Koneeseen meni pitsineulepusero (tosin jo tunikan mittoihin löystynyt) ja takaisin tuli tämä epämääräinen kasa, kuin osittainen huovutuskokeilu. 

  Tällainen pusero oli alun perin.

Tämä taitaa olla kaikkiaan kolmas Victoriasta pilalle mennyt neuleeni. Nämä pitäisi oikeastaan pestä käsin, varovaisestikin pestessä vanumattomaksi käsittelemättä jäänyt villalanka vanuu vähän, kuten tässä samasta langasta tehdyssä puserossa, joka kuitenkin on vielä käytössä.  

Minulla on vieläkin näitä lankoja kun ostin niitä aikoinaan kilokaupalla (kun halvalla sai) kauniiden värien ja miellyttävän tunnun vuoksi. Valitettavasti tuo sinivihreä taitaa olla nyt tässä, ehkä kaunein näistä väreistä.

Manasin aikoinaan tätä puseroa neuloessani tuota outoa munakennomaista pitsineuletta. No nytpä se varsin hyvin erottuukin 

Huolimattomia unelmia

Aloitin tutustumisen suositeltuun Juha Itkosen tuotantoon novellikokoelmasta Huolimattomia unelmia. Novellit olivat alakuloisia, inhimillisiä, varovaisen humoristisia. Mitään varsinaista wow-elämystä ei päässyt syntymään, mutta muutamassa kohdassa oli pysähdyttävä ihailemaan tekijän taitoa järjestää juuri oikeat sanat oikeaan järjestykseen upealla tavalla.

Paras, suorastaan herkullinen oli novelli Fucking Thailand. Sen kertojaäänenä on 12 vuotias poika, joka matkustaa Thaimaahan äitinsä ja tämän tyttöystävän ja asuinkumppanin kanssa. Täysin oudoksi taas jäi Florida, sen merkitys ei auennut minulle yhtään.

Kun mikään ei ole miltä näyttää

Mietin tässä juuri pari päivää sitten, kuinka luvattoman vähän minun nykyään tulee luettua. Kerään kirjoja niinkuin ennenkin, mutta lukeminen on ollut hyvin satunnaista ja hidasta. Ajattelin että kirja viikossa olisi vähintä ja vielä hyvin mahdollisuuksien rajoissa.

Tätä Herman Kochin Illallista aloitin eilen ja jatkoin tänään töistä tultua. Jos kaikki kirjat veisivät samalla lailla mukaansa, voisin helposti lisätä tavoitetta kirjaan päivässä! Tässä meni kaikkineen kolmisen tuntia, kirja oli kertakaikkiaan ahmittava - niinkuin hyvä illallinen. 

Tapahtumat keskittyvät yhteen iltaan ja illalliseen kahden veljeksen ja heidän vaimojensa kesken. Olisi keskusteltava perheen teini-ikäisistä lapsista, heillä on ilmennyt ongelmia, jos nyt niin lievää sanaa tässä tapauksessa edes voi käyttää. Kertojana on toinen veljeksistä, eikä hänenkään elämänsä aivan niitä perusratoja ole kulkenut. Omituiset tapahtumat tulevat ilmi vähitellen, kuin varkain juuri kun kaikki kuulostaa niin normaalilta. (Yritin turhaan keksiä muuta sanaa kuin 'normaali', koska sellaista ei tässä kirjassa ole.)  Tarinan edetessä ja todellisuuden käydessä yhä karmeammaksi tuntuu kuin olisi joutunut mukaan vinhaa vauhtia vierivään pyörteeseen, jolla on taatusti vain yksi suunta - alaspäin.

Ihan näin raadollisia en haluaisi uskoa ihmisten olevan, onhan kuitenkin jossain olemassa se normaali - onhan?

Revontulipusero

Niinhän siinä sitten kävi, että kun tein miehen koon tästä revontulineuleesta numeroa pienemmillä puikoilla, siitä tulikin minulle sopiva. Pekalle se oli aivan liian pieni. Siispä uuden tekoon!

Noh, kovin pahoillanihan en tästä ole, sillä kyllä minä tätä puseroa itselleni olen aikonut jo vuosia. Meillä oli lapsena näitä puseroita, ja minulla muistaakseni juuri sininen.

Malli löytyi Raija Sairasen kirjasta Iki-ihanat käsityöaarteet. Malli on saatavana myös Novitan sivulta. Lanka 7 veljestä.

Värit ovat sikäli ohjeesta poikkeavat, että vaihdoin vihreän ja keltaisen paikkaa osittain, koska keltainen ja valkoinen sattuivat usein yhteen, eikä kuvio silloin erottunut.  7 Veljeksen kauden vihreä on hieman haalea, kirkkaampi olisi sopinut tähän ehkä paremmin.

Risto Rytin Sota-ajan muistelmat 1939-1944 tuo julki Yhdysvaltoihin v. 1945 salakuljetetut Risto Rytin muistelmat. Ne vahvistavat sen käsityksen, joka minulla Rytin toiminnasta tuona aikana jo ennenkin oli ja tuovat hänelle lopulta sen kunnian, joka hänelle Suomen historiassa kuuluu. Risto Ryti on todellinen Suomen sankari. 

Koska Hitler kuitenkin on historiassa vähintäänkin mielenkiintoinen persoona, en malta olla siteeraamatta tähän Rytin heidän tapaamistensa perusteella muodostamaa mielipidettä kyseisestä henkilöstä. "Vaikutelmakseni Hitleristä jäi, että mikäli hänellä ei ole kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maskia, jolloin hän paasaa ja pauhaa ja kiihottaa itsensä extaasiin ja raivoon, hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen."  Tämä oli siis Rytin mielipide!

Kuvia muuten vaan

     
Viihdyn itse mieluummin hämärässä kuin kirkkaassa valossa. Sen vuoksi varmaan myös iltaisin sisätiloissa salamalla otetut kuvat  tuntuvat aivan liian kirkkailta. Voisin varmaan hieman opiskella tuon kameran käyttöä, ehkä sieltä löytyisi vielä joku säätö tällaisissa oloissa otettaville kuville. Vaikka tykkään kyllä näistäkin kuvista, ja varsinkin niiden kohteesta. Laineen Voiton tekemä ja "pukin" signeeraama tuoli on ehkä rakkain esineeni maailmassa.
   
Piti sitten sortua näihin trendisisustuskirjaimiin, vielä ennenkuin menevät pois muodista.
Tämän järkevämpää sijoituspaikkaa en niille toistaiseksi löytänyt.