sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Uutuuksia




Shaun Usher: Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa
Édouard Louis: Ei enää Eddy

On todella mielenkiintoista lukea oikeiden ihmisten välistä oikeaa kirjeenvaihto hyvinkin kaukaa historiasta. Tutuista nimistä tulee ihmisiä ja oudoista ihmisistä tuttuja. Jälleen kerran: ihminen on aina ollut samanlainen ja tulee todennäköisesti aina olemaankin.

Vähän toisenlaista ranskalaiselämää kuvaa Èdouard Louis kirjassaan. Kuvaus pojan arkielämästä on kuin keskiajalta, ja se on kuitenkin vain parinkymmenen vuoden takaa eurooppalaisesta sivistysmaailmasta. Ei ihme, että kirja herätti kohua Ranskassa. Kirjoittajalle toivoo elämässä kaikkea hyvää korvaukseksi uskomattoman traumaattisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Onko uskottava mitä juuri kirjoitin - ihminen ei muutu? Tullaan erilaisia ihmisiä aina sortamaan?

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Vihdoin omiakin kirjoja


Catherine McIlwaine: Tolkien : mies joka loi Keski-Maan

Vielä tämä tuli luetuksi syyskuun puolella. Upea kirja J. R. R. Tolkienin elämästä ja työstä. Hänen kuvitustaitonsa on toki tullut tutuksi, mutta sen laajuus ja upeus oli yllätys. Monta kertaa lukiessa mietin, kuinka ihmeellisen elämän hän sai elää. Hänellä oli synnyinlahjana saatu kiinnostus erityisesti kieleen ja kieliin. Ne olivatkin hänen tuotantonsa alkusysäys - hän kehitti monta uutta kieltä, haltijoille ja kääpiöille omansa. Näiden kielten ympärille alkoi sitten kehittyä kokonainen uusi maailmanhistoria, josta hänen kirjansa kertovat. Ihmeellinen, upea elämäntyö, jota hänen poikansa on hänen jälkeensä tuonut vielä tunnetuksi siltä osin, kun julkaisut jäivät kesken. Vähiten hänen mahdollisuuteensa tehdä työtä jota rakasti, ei varmaan vaikuttanut perheen vankkumaton tuki ja apu siinä, koko perhe osallistui työhön auttaen Tolkienia.  Nyt tiedän, kuka olisin halunnut olla, ellen olisi minä!



Franz Kafka: Erään koiran tutkimuksia
Raimo Aspfors: Paholainen poistui pappilasta : oman elämän kokemuksia ja historiallisia kertomuksia
Saul Bellow: Tartu tilaisuuteen


Mielenkiintoisia uutuuskirjoja ilmestyy niin paljon, että olen jopa alkanut epäillä kotikirjaston tarpeellisuutta. Kunnankirjasto on niin lähellä ja sen käyttö niin vaivatonta, että uutta lukemista tulee eteen kuin itsestään.

Sitten on kuitenkin se rakas oma kirjasto, joiden kirjat ovat osin jo hyvinkin vanhoja, alon hankkia kirjoja 80-luvulla. Kaikkia niistä ei suinkaan ole luettu, vaan aarteita on huone täynnä. Nyt yritän lukea kirjoja vuorotellen omasta ja kunnan kirjastosta.

Ensimmäisenä tartuin sopivasti Saul Bellowin kirjaan, joka oli päällimmäisenä kirjaston poistosta kotiin tuotujen (eräässä) pinossa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1956, eikä loppujen lopuksi kovin paljon ole muuttunut ihmisten elämässä tuon jälkeen. Ehkä vanhemmilla ei enää ole aivan niin suurta vaikutusta lastensa elämään vielä aikuisenakin, mutta kyllä kai lähes jokainen toivoo vanhemmiltaan hyväksyntää elämänvalinnoilleen. Tässä päähenkiön isä on varakas mies, joka odottaa että poikakin saisi jotain aikaan elämästään. Carpe diem -ideologia ei olekaan meidän sukupolvemme keksintö.

Mukavaa paikallista tarinointia löytyi entisen kirkkoherramme Raimo Aspforsin muistelmakirjasta. Tutuista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä on mukava lukea. Yllättävän kovaa peliäkin täällä on pelattu, kirkollisetkin asiat saatetaan ottaa liian tosissaan. Kertomuksissa esiintyneiden yliluonnollistenkin tapahtumien kautta aloin miettiä, onko uskonnollisten ja henkisten asioiden kanssa työskentelevien ihmisten mieli avoimempi myös kaikelle muulle "henkimaailmalle".

Toinen kirja omista pinoista sattui olemaan Franz Kafkan novellikokoelma. Ensimmäinen novelli vaikutti alkuun aivan tavanomaiselta, kunnes kaikki muuttui oudoksi. Ensihämmästyksestä selvittyäni annoin vain mennä ja nautin vyöryvästä tekstistä. Huikeita juttuja, oli hyvä että viimein tuli näitäkin luettua!

maanantai 16. syyskuuta 2019

Tarinoita ympäri maailmaa

Sjón: CoDex 1962

Tämä trilogia koostuu kolmesta romaanista:
Sinun silmäsi näkivät minut - rakkaustarina
Kyynel väristen - rikostarina
Minä olen nukkuva ovi - science fiction -tarina.
Jokainen osa koostuu vielä useista näennäisen irrallisista tarinoista, mutta kaikkien osien läpi mukana kulkee samoja henkilöitä ja tarinoita.


Tarinat ovat outoja ja ikiaikaisia. Niissä kerrotaan ihmeistä, jotka paljastuvat arkisiksi tapahtumiksi ja arkisista tapahtumista jotka ovat ihmeitä. Hieno kirja.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Hyvää, huonoa ja kaunista


Jenny Rogneby: Leona - Ihmisen hinta
Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Näistä ensimmäinen aiheutti todennäköisesti jonkin aikaa kestävän kyllästymisen koko lajiin (poliisidekkari), niin tympeä on tämä Leona. Sain luettua sarjasta toki kolme kirjaa, joten toisaalta ne ovat hyvinkin luettavia, mutta antipatia päähenkilön toimintaa kohtaan oli lopulta hyvin voimakas.

Hiljainen potilas tarjosi mielenkiintoisen kertomuksen rikoksen tekijästä, hänen sairaudestaan ja ihmisistä jotka yrittävät parantaa häntä. Kirja sisälsi niin kovin harvinaisen täydellisen odottamattoman käänteen, joka saa repimään hiuksia päästä ja miettimään, pitääkö lukea kirja uudelleen alusta, jos vaikka huomaisi mihin tarina on viemässä. Mutta eihän sitä olisi voinut tajuta! Tältä kirjoittajalta odotan jo seuraavaa teosta.


Pirjo Iivonen: Unelmien silmukat - Haaveista sukiksi
Hannele Piirainen: Koko perheen villasukat

Uusia sukkakirjoja ilmestyy jatkuvasti, tässä pari hienoa kotimaista esimerkkiä. Näistä en aio varmaankaan toteuttaa mitään, joskus riittää vain kauniiden mallien katselu, iloa silmälle.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Ihan jees

Maria Adolfsson: Harha-askel 
Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Korkeampi oikeus (Sebastian Bergman 6) - Äänikirja 
Jenny Rogneby: Kortit on jaettu
Jenny Rogneby: Tarkoitus pyhittää keinot

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Pikkutöitä ja lukemista


Jussi Adler-Olsen: Aakkostalo

Adler-Olsenin esikoisromaani, joka on nyt uudelleen suomennettu, on aivan yhtä hyvin tehty kuin hänen myöhemmät teoksensakin, aihe vain on erilainen. Tapahtumat sijoittuvat sodan ajalle 40-luvulle sekä 70-luvulle.








Vaikka teen käsitöitä käytännössä päivittäin, valmista ei tunnu syntyvän. Keskeneräisiä töitä sen sijaan löytyy... ei niin hyvä asia. Tässä kuitenkin muutama talven aikana syntynyt pikkutyö.

Tämä jämälankakaulahuivi valmistui jo talvella lahjaksi, vaikka lahjan saaja ei vielä siitä tiedäkään. Pitkälle pyöröpuikolle luotuja silmukoita tuli hurjan paljon ja neuloessa pituutta oli vaikea mitata, niinpä sitä tuli ehkä hieman yli tarpeenkin. Katsotaan, tarvitseeko lyhentää.

Sukat tulevalle hirvimiehelle valmistuivat kesällä syntymäpäivälahjaksi.
Idea täältä pienin muutoksin. Lankana 7 Veljestä, jälleen omista varastoista.

Todellinen pikakäsityö oli tämä apuväline purkkien aukaisuun, kaksi liukuestepalaa yhdistetty virkkaamalla. Idea netistä, tietenkin, mutta lähde jäi tallentamatta. 




Paksusta Lankavan kalalangasta 3:n koukulla virkattu pussukka. Ensin oli vetoketju ja jämälankoja pikkukuvan laukusta, lopputuloksena tämä, käyttötarkoitus epävarma.
Kuvio Pinterestin syövereistä, oli helppo tehdä.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Nuorten fantasiaa ja tositarina vankilasta

  

Jessica Townsend: Nevermoor : Morriganin koetukset (Äänikirja)
Jessica Townsend: Meinioseppä : Morriganin kutsumus
Lauri Janhunen: Sellaista vankia ei ole

Jessica Townsendin Meinioseppä -sarjaa verrattiin jossain Harry Potteriin. Sikäli kyllä, että kääntäjä on mainio Jaana Kapari-Jatta, muuten ei niinkään.

Ystävän kautta tuli tietoon vankilakuvauksen kirjoittanut Lauri Janhunen, siispä uteliaana lukemaan aivan jotain muuta. Kävin kerran juomassa vettä, muuten meni yhdeltä istumalta tämä erikoinen tarina. Kyseessä on aikoinaan aivan aiheesta enemmänkin kuohuntaa aiheuttanut ihmiskohtalo. Voi ilmeisesti tosiaan olla niin, että ihmisen elämän ura on olla vanki. Vankila on aivan oma maailmansa ja sen lait ovat vankilan lakeja.

perjantai 2. elokuuta 2019

Heinäkuun kirjat ja yksi elokuulta


Lori Reid: Kuun taikaa ihmissuhteissa, mielen ja kehon hoidossa, työ- ja perhe-elämässä - 128 s.
Kathrin Haufler: Ihanat hyvänolon peitot - 108 s.
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus - jäi lukematta
Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat - 332 s. - 2 ½
Stephen Hawking: Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin - 249 s.
Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä - 398 s.
Hideo Yokoyama: 64 - 764 s.- 2 ½
Minna Eväsoja: Wabi : kätketty loisto : mietiskelypäiväkirja ; Sabi : valkoinen suru : mietiskelypäiväkirja - 75 s.
Ann Cleeves: Mykkä vesi - 352 s. - 3 ½



Äänikirjat:
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja
Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Oppipoika
Samuel Bjørk: Poika pimeästä

Jotain uuttakin tänä kesänä, äänikirjat. Kun voi samalla "lukea" ja tehdä käsitöitä, houkutus on suuri.

Marco Vichi: Komisario Bordelli - Kuolema Firenzessä

1960-luvun Firenzeen sijoittuvat Komisario Bordelli -sarjan kirjat kertovat rikoksista, mutta paljon enemmän italialaisesta elämänmenosta ja yhteiskunnasta. Erityisesti naisten asema kiinnittää huomion, heitä ihaillaan ja heistä haaveillaan, mutta käytännössä he ovat aivan kuin kertakäyttötavaraa - jos se menee rikki, sen voi heittää pois. 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Elämä on runo KAL 2018-2019

Melko kirjavoittoiseksi on tämä blogi muuttunut. 
Nämä kuvat osaltaan selittävät asiaa: tämä taitaa olla ainoa valmistunut työ sitten viime syksyn. 


Työ on ollut koko ajan erittäin nautinnollinen tehdä. Ohjeet ovat olleet täydelliset, kaikki on selvitetty silmukan tarkkuudella. Opin myös vihdoin täydellisen tavan kirjoneuleen neulomiseen.

Alkuperäisen ohjeen mukaan peittoon piti tulla 5x7 palaa, minä tein niitä 7x9.

Lankana on luonnonvalkoinen Novita 7 Veljestä sekä sinikirjava Novita Tähti. 
Työn edetessä kokeilin eri tapoja neuloa tällainen keskeltä aloitettava ruutu. Parhaaksi osoittautui kahden pyöröpuikon (4) käyttö.

Rakastan <3

Kesäkuun viimeiset

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
Kaunis kirja.

Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen
Ei enää sci-fiä minulle, se ei vain nappaa. 
Luin, koska olin lukenut kaksi ensimmäistäkin osaa jostain syystä.

Håkan Nesser: Café Intrigo
Viisi loistavaa rikostarinaa.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Neljä hyvää


Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Fred Vargas: Muistoksi käynnistäsi

 Mikael Niemi: Karhun keitto
Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana

Sairauslomaviikon aikana sentään lukeminen onnistui, vaikka silmiä pitikin lepuuttaa välillä. Luettavaksi valikoitui sattuman sanelemana neljä hyvin erilaista teosta, mutta laadultaan kaikki erittäin hyviä.

Auschwitzin tatuoija kertoo tositapahtumiin perustuvan elämäntarinan miehestä nimeltä Lale Sokolov, joka joutui keskitysleirille ja siellä tatuoimaan numeroita tuhansien leirille saapuvien ihmisten käsivarsiin. Yksi niistä kuului Gitalle, johon Lale rakastuu ensi silmäyksellä. He pystyvät viettämään aikaa yhdessäkin ja epäilemättä rakkaus on suuri tekijä siinä, että heidän voimansa riittävät vapautukseen asti. Kaunis kertomus kauheasta ajasta.

Fred Vargasin kirjoja on suomennettu vähän miten sattuu, siitä esimerkkinä tämä jo vuonna 1996 kirjoitettu kolmiosaisen Evankelista-sarjan toinen osa Muistoksi käynnistäsi, joka on suomennettu vasta nyt. Hyvää toki kannattaa odottaa eivätkä osat liity suoraan toisiinsa, joten teos menee irrallisenakin. Tämänkään kirjan päähenkilö Louis/Ludwig Kehlweiler ei ole aivan tavallinen tallaaja, vaan jotenkin samalla tavalla suurisieluinen kuin kaikki Vargasin hyvät hahmot. Vargasin maailma on joskus raaoistakin tapahtumista huolimatta jotenkin pehmeä, tapahtumat etenevät rauhallisesti eikä koskaan ole liian kiire nauttia yhtä olutta.

Tämä Mikael Niemen kirjan voi kyllä luokitella dekkariksi, vaikka rikosten tutkijana onkin aika outo hahmo, itse rovasti Lars Levi Laestadius apupoikanssa Jussin kera. Sen verran leikittelyä vakavassa kirjassa on, että eräässä kohtauksessa rovasti rinnastuu selvästi tunnetumpaan fiktiiviseen etsivään Sherlock Holmesiin, jonka menetelmillä hän myös tutkimuksiaan tekee.
Laestadius hoitaa seurakuntaansa ja levittää herätystä, vaikka se kapakoitsijoissa herättääkin uskon sijaan vastustusta.  Kun kylässä alkaa tapahtua raakoja väkivallantekoja, rovasti pyrkii tutkimaan tapaukset ennen varsinaisia lainvalvojia, joita ei kovin harjaantuneiksi tai ennakkoluulottomiksi voi kutsua. Syylliset ovat selvillä jo melkein ennen tapahtumia ja kyläläiset ottavat myös oikeutta omiin käsiinsä. Jussi joutuu lappalaisena väheksytyksi ja kiusatuksi, eikä rovasti pysty hän loputtomasti auttamaankaan, vaan hän joutuu oikeuteen vastaamaan syytöksiin ja saa kovan tuomion. Lopulta oikeus voittaa, mutta hinta on kova.

Jos Vargasin maailma oli pehmeä, tässä Asko Sahlbergin kirjassa Göteborg ja Ruotsi ovat viiltävän kovia ympäristöjä. Kyse ei ole dystopiasta vaan nykypäivästä, mutta toivoa ei juuri ole näkyvissä. Ja kun toivoa ei ole, ihmiset tekevät toivottomia asioita. 
Vaikka tarinassa ei paljoa valoa näkynyt, se piti lukea kerralla. Tarinassa on mukana rikoksia ja niiden tekijöitä, mutta jännittävät tapahtumat etenevät enemmän päähenkilön mielessä ja siinä on jännitystä enemmän kuin tarpeeksi.

torstai 6. kesäkuuta 2019

Yksinäisyydestä ja muusta


Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari

Ei niin vaikuttava kuin O mutta samoin hämmästyttävä teos, joka vaatisi lukemisen tauotta, kaiken muun unohtaen. Tauot toivat pois siitä hypnoottisesta virrasta, jona kertomus etenee.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Hidasta ja nopeaa


Michael Chabon:  Kuunkajo


Michael Chabon'in tosi tai kuvitteellinen kertomus isoisänsä elämästä ei kohdannut minun edellytyksiäni kiinnostavalle kirjalle. Koska sitä oli kuitenkin suhteellisen mukava - mutta hidas! - lukea, luin loppuun vaikka mitään odotettavaa ei tuntunut olevankaan. Ei yhtymäkohtia - paitsi elämä, toki.








Erin Kelly: Älä jää pimeään

Uusi tuttavuus Erin Kelly sen sijaan sai odottamaan jokaista uutta sivua ja kappaletta, kuten tällaisen psykologisen trillerin luonteeseen kuuluukin. Mielellään lukisin häneltä lisääkin, jahka suomennoksia tulee, tässä oli parin päivän tarpeiksi hyvää viihdykettä.

No... vähemmän tässä toki yhtymäkohtia omaan elämään oli kuin edellisessä, mutta tämän lajin kirjoissa sellaista ei kaipaakaan.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Eräs elämäntarina

Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta : lisäys seksuaaliteoriaan

Sekoitin ensin mielessäni Sara Stridsbergin Siri Huvstedtiin, josta en pitänyt, ja siksi tartuin tähän kirjaan hieman epäillen. Kirja yllätti kuitenkin myönteisesti, se oli hämmentävän upeaa kerrontaa. Stridsbergin toinen suomennettu kirja meni saman tien varaukseen.

En ollut aikaisemmin kuullut kirjan päähenkilöstä Valerie Solanasista, mutta lukemisen edistyessä kävin usein netissä etsimässä tietoa. Stridsbergin tapa kirjoittaa vuoroin lapsuudesta, vuoroin elämän viimeisistä päivistä ja ajoista siinä välissä ei ole hajanainen vaan antaa sopivissa annoksissa lisää syvyyttä henkilökuvaukseen. Hieno kirja!

tiistai 14. toukokuuta 2019

Toukokuun puoleen väliin

Douglas Preston & Lincoln Child: Kaksi hautaa
Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat
Sari Kivistö & Sami Pihlström: Sivistyksen puolustus : Miksi akateemista elämää tarvitaan 

Pendergast-sarjan uutuus on aina tervetullut!  Tässä viimeisimmässä mielestäni palattiin takaisin siihen likimain yliluonnolliseen tapahtumien kulkuun, joihin alkupuolen kirjoissa tottui. Muistaakseni edellinen oli siinä mielessä turhankin "normaalia" menoa. Mutta nyt Pendergast oli taas vauhdissa, suoritti ihmetekoja oltuaan syömättä ja nukkumatta päiväkausia ja kärsittyään monenlaista ruumiillista vahinkoa. Ja niinhän se näyttää vielä pojasta polvi paranevan - ja/tai pahenevan! Jälleen jatkoa odotellen.

Vauhdissa on jälleen myös Flavia de Luce ja pientä vihjettä siihen suuntaan on, että hänenkin suvustaan löytyy (vielä) nuorempi manttelinperijä, tässä vaiheessa ainakin tehokas apuri. Etsivätoimisto Doggerin kanssa on perustettu ja ensimmäinen juttu käsittelyssä. Jos on Flavia vauhdissa, niin sitä on myös Alan Bradley - kieli kukkii herkullisin ilmauksin.

Taisin haukata turhan ison palan kun tartuin Sivistyksen puolustus -kirjaan. Kuten fiksumpi olisi jo kannesta tajunnut, kirjassa tosiaan käsiteltiin akateemista maailmaa, ja sehän on minulle yhtä vieras kuin Etelämeren saaret. Sen verran kuitenkin maallikkokin tajuaa (ja on nähnyt jo tapahtuvan), että koulutus ja sivistys joutuu nykyään muiden alojen tapaan yhä tehokkaammin todistamaan olemassaolonsa oikeutusta tuottavuuden nimissä, vaikka kaikki henkiset toiminnot eivät sellaiseen luonnostaan taivukaan. "Hiljaa hyvä tulee" sopisi edelleen eräiden tutkimusalojen motoksi kaiken nykyaikaisen sähinän ja sometuksen maailmassa.

maanantai 6. toukokuuta 2019

O-o

Miki Liukkonen: O : romaani (tai yleispätevä tutkielma siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat)

Otin tuohon kuvan kirjan takakannesta, siihen oli valmiiksi kerätty muutama kirjan teemoista.

Olipahan teos!

Kielikuvat olivat niin herkullisia, että lukemista piti säännöstellä ähkyn välttämiseksi. Huikeista sivupoluista huolimatta langat kiertyivät lopulta (jonkinlaiselle) kerälle. Tämän kirjoittaja on nero, joka ei tunne raviurheilua.