Laidasta laitaan

Anthony de Mello: Havahtuminen

Ruth Ware: Nainen hytissä 10

Havahtuminen on ollut lukulistalla pitkään. Vaatimattomasta sivumäärästään huolimatta sen lukeminen vei monta iltaa, sisältö on niin paljon sivuja suurempi. Hankin kirjan nyt myös itselleni, tähän kirjaan tekee mieli tehdä alleviivauksia! Tätä pidetään syystä hengellisen ja elämänfilosofisen kirjallisuuden klassikkona, ajoittain hyvinkin erikoiset näkökannat asioihin käyvät yllättävän hyvin järkeen.

Aivan toisenlainen lukukokemus olikin sitten Nainen hytissä 10, jonka lukaisin yhtenä sunnuntai-iltapäivänä. Ruth Ware on suosittu jännityskirjailija ja kyllähän tässä jännitystä ja juonenkäännettä riittikin viimeisille sivuille asti. Pari muuta kirjaa samalta kirjailijalta odottaa jo vuoroaan.

Hyvin hämmentävää

Pierre Lemaitre: Petoksen hinta

Lopetellassani tämän kirjan lukemista voin vain hämmästellä itseäni. Kuinka saatoin ensimmäisen kolmanneksen aikana kuvitella, että nyt on Lemaitre mennyt pahasti vikaan ja kirjoittanut todella omituisen, tylsän teoksen.

Sillä siihenhän hän ei tietenkään pysty, vaan kyseessä on todella upea, omituinen, nurinkurinen, outo ja sanoinko jo nurinkurinen kertomus. Monella tavalla nurinkurinen. Siksi, että kaikki muuttuu koko ajan ja siksi että eikö jännitysromaaneja lukiessa lukijan sympatioiden kuuluisi olla lain eikä rikollisen puolella. Nurinkurista, kaiken kaikkiaan. Upeaa. Ja myös hyvin ranskalaista, kai. Erilaista.

Lukurauhan päivänä 10.2.2019

 

Sara Karlsson: Asioita jotka tekevät kodin

Stina Jackson: Hopeatie

Juha T. Hakala: Tylsyyden ylistys : ikävystyneisyys on luovuuden alku

Asioita jotka tekevät kodin sai minulta Librarythingissä yhden pisteen. Sen anti minulle oli loppupuolella mainittu idea 27 asian muuttamisesta kodissa, sen laitan itselleni ainakin mietintään. Kirja oli täynnä moneen kertaan kuultuja itsestäänselvyyksiä. Muuten kirjoittajan mielestä kodissa kaikki syntyy laadukkaista aineksista, mieluiten jopa ylellisistä. Minusta kodin tekevät aivan muilla kriteereillä arvosteltavat asiat. 

Kun kirja valitaan ilmestymisvuotensa parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi, on sen oltava hyvä sillä siellä riittä vertailtavaa. Hopeatie täytti odotukset, se piti lukea alusta loppuun tiukasti käsissä puristaen. Outoa oli, että kirjassa oli koko ajan kylmä, paremmin en osaa sitä kuvata. Ihmiset saattoivat olla bikineissä, mitä ihmettelin suuresti, vaikka silloin oli juhannus - lukijalla ei ollut lämmin silloinkaan. Tunnelma oli siis todella kohdallaan ja tältä kirjoittajalta odotan jo innokkaasti seuraavaa teosta.

Juha T. Hakalan Kokkolassa pitämä luento tylsyydestä jäi kuulematta, mutta tämä kirja korvasi sen osittain. Hakala kirjoittaa mukavasti mutta asiaa. Hänen mielestään itse tietotekniikka sinänsä ei vielä tehnyt niin paljon vaikutusta ihmiskuntaan kuin älylaitteet ovat jo saaneet aikaan, ja kyllä niiden käytöstä tehdyt tutkimukset kieltämättä ovat lähes yhtä kylmääviä kuin pahinkaan dekkari. Tuntuu kuin ihmiset olisivat jo kaikki saman 'komennon' alaisina, kykenemättömiä enää eroamaan joukosta.

Voiko vauhtia olla liikaa?

Lars Kepler: Lazarus

Tässä uusimmassa Keplerissä ei turhia aikailla, tapahtumien vyöry (ellei tsunami) käynnistyy nopeasti. Sitten ei pysähdytäkään ennen viimeistä sivua, josta siitäkin haluaisi jatkaa eteenpään, jotta saisi vastaukset epäselviksi jääneisiin kysymyksiin.

Vauhtiahan saa olla, mutta tarvitseeko raakuutta niin paljon, siinäpä kysymys. Vaikka en herkkä olekaan, eräät kohtalot puistattivat todella. Mutta jos kuvataan pahuutta, se on pahaa eikä muuta. Seuraavan osan odottaminen kestää joka tapauksessa liian kauan.