keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Puuvillaa kesään

Joskus muinoin Noora osti Dropsin Muskat-puuvillalankaa. Tarkoituksena oli, että tekisin hänelle saumattoman puseron, ohje oli jossain kirjassa - missä, ei ole tiedossa! Luulin että minulla on se kirja tai edes kopio suunnitellusta mallista, mutta kumpaakaan ei löytynyt. Niinpä etsin ko. langalle suunniteltuja ohjeita ja niin tästä Dropsin mallista syntyi hieman lyhythihaisempi versio.



Lankaa jäi pikkaisen enemmän kuin tuon kukkasen verran.

Nukkekotiin matto

Tässäpä viimein toteutettuna oma mattohaave pitkältä ajalta. Enää en itselle tällaista tarvitse, mutta hyvä että nyt on kesähuvilan asukkailla uusi matto ihailtavana.

Elämänkohtaloita kahdelta aikakaudelta


Elizabeth Strout: Olive Kitteridge - 380 s.

Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää - 547 s.

Olive Kitteridgen elämässä tapahtuu kaikenlaista muille ihmisille ja toki hänelle itselleenkin. Kirja koostuu jotensakin erillisistä tarinoista, mutta mielenkiinto säilyy koko ajan. 

Niin kauan kuin yötä riittää tuli luettavaksi sanomalehden suosituksen kautta, eikä turha suositus ollutkaan. Kirja kertoo jossain määrin omaelämäkerrallisia tapahtumia ensimmäisestä maailmansodasta eteenpäin, kertojana nuori mies, joka ilmoittautuu vapaaehtoisena sotaan. Myöhemmin hän opiskelee lääkäriksi.  Jos tähän kirjaan vertaa, niin elämä ei ennen ole ollut todellakaan parempaa. Ihmiselämän arvo on ollut silloin melko vähäinen. Toki hyvyyttäkin löytyy. Tämä oli todella mielenkiintoinen lukuelämys.

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Håkan Nesser: Vasenkätisten seura
Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Kaksi hyvin erilaista kirjaa, toisessa jatkuu Nesserin taidokas juonenpunonta ja toinen kertoo jälleen yhden uskomattoman tarinan paikasta, josta ei pitänyt olla paluuta. 

Nesser teki mielenkiintoisen tempun ja toi yhteen vanhan Van Veeterenin ja vähän nuoremman Barbarottin. Erikoinen ja ikimuistoinen kahden tutun fiktiivisen hahmon kohtaaminen. Van Veeterenia varsinkin oli jo ollutkin ikävä!

Eddy de Wind selviytyi leiriltä hengissä ja teki sodan jälkeen psykoterapeuttina uranuurtavaa työtä traumaperäisen stressihäirion hoidossa. Kokemukset seurasivat hänen mukanaan loppuelämän ja jättivät jälkensä myös hänen lapsiinsa.