Robert Galbraith: Levoton veri
Kovin mielenkiintoisia olivat kaikki nämä 892 sivua, mutta puoleen tästä sivumäärästä olisi aivan varmasti saanut paketoitua koko monimutkaisen juonen, pääparin vaiheita unohtamatta.
Toivon todella, että seuraava (lisää mahtaa olla tulossa?) osa olisi hivenen tiiviimpi.
Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien : kootut runot 1972-2000 - 484 s.
Renia Spiegel, Elizabeth Bellak: Renian päiväkirja : nuoren tytön elämä holokaustin varjossa -437s.
Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja - 446 s.
Eeva Kilven upea runokokoelma on tässä esitetty tarkoituksella suurimpana, vaikka todellisuudessa onkin kooltaan pienin näistä kirjoista. Se on niin kaunis sisällöltään ja myöskin kanneltaan, että antaa toivoa tähän maailmaan, vaikka pahoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Aivan ihania runoja!
Viime vuonna ilmestyi jälleen paljon holokaustista kertovia kirjoja. Lukemistani yksi parhaista on Antonio Iturben romaanimuodossa kertoma tositarina nuoresta Lidasta, joka epäinhimillisissä oloissa sai tärkeän tehtävän: hän huolehti muutamasta kirjasta, joiden säilyttäminen oli leirillä ehdottomasti kielletty. Ne antoivat kuitenkin pienen pilkahduksen normaalista elämästä ja pakopaikan todellisista olosuhteista.
Renian päiväkirja liikuttaa myös nuoren tytön viattomalla kerronnalla. Tarinaa täydentävät Renian sisaren tekemät lisäykset ja täsmennykset. Päiväkirjan viimeiset merkinnät on tehnyt Renian poikaystävä.
