tiistai 29. syyskuuta 2015

Kelpo jatko-osa

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Oikeastaan odotukset tämän kirjan suhteen olivat vaatimattomat - eihän nyt mikään voi olla Millennium-sarjan veroista, olkoonkin samat päähenkilöt kyseessä. No, ei ehkä voikaan, mutta kyllä Lagercrantz Stieg Larssonin isot saappaat melko hyvin täyttää. Jännitys ei ole aivan niin huikeaa eivätkä henkilöt aivan niin kiinnostavia kuin esikuvassa, mutta toki kiinnostus riitti loppuun asti. Mahtaakohan jatkoakin olla tulossa, ainakin sille mahdollisuudelle on portit jätetty auki.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pieni notkahdus laadussa

Douglas Preston & Lincoln Child: Pimeyden pyörä

Kuudes agentti Pendergastista kertova romaani poikkeaa mielestäni edellisistä aika lailla, eikä edukseen. Pendergast itse tuntuu olevan sivuosassa, hänen toimintansa jää hyvin vähäiseksi - toki ratkaisevaksi. Uskottavuuskin alkaa olla siinä rajoilla, niin hämmentäviä tapahtumia kirjassa on.

Fiktioksihan se on toki tarkoitettukin ja ajoittaisesta hienoisesta pitkäveteisyydestä huolimatta jännitys on tasaista. Suvantokohdiksi muodostuivat laivan toiminnan kuvaukset, jotka eivät maallikkoa kauheasti innosta. Vaikeaahaan se kai on saada kuutta loistavaa teosta syntymään peräkkäin, mutta ehkä seitsemäs korjaa taas tilanteen, sitä odotellessa.

Vaihteeksi virkaten

Kuvat ovat tässä nyt luvattoman huonoja, sähkövalolla kännykällä otettuja, mutta voihan ajatella että utuisuus on harkittu tehokeino.

Tämän kesäpuseron virkkaaminen kestikin sitten melkein koko kesän, virkkaus on minulle outo laji näin vaatteidentekomielessä. Tein puseron soveltamalla netistä löytynyttä kuvaa ja epäselvää piirrosohjetta. Kokeilut ja purkamiset veivät aikaa, eniten päänvaivaa aiheuttivat hihat enkä ole niihin vieläkään täysin tyytyväinen, mutta saavat kelvata.

Lankavan luonnonvalkoista Esito-puuvillalankaa kului melkein koko 600 g puola. Lanka on todella miellyttävää virkata, koukku oli nro 2. Käyttö jäänee ensi kesään, eikä haittaisi vaikka pusero olisi silloin hieman väljempi.

 
Alla osviittana ollut ohje.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Liian kova vauhti

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä

Tämä tv-sarjanakin mainetta niittänyt teos oli siinä rajoilla viihdyttävyyden ja kidutuksen välillä, niin jännittäväksi ja vauhdikkaaksi tapahtumat välillä menivät ja päähenkilö joutui niin kiperiin tilanteisiin. En ole tarkistanut, mutta voisi kuvitella, että käsikirjoitus sarjaan olisi tehty ensin, niin selvästi tapahtumat näkyivät screenillä lukiessa. (Pitihän se tarkistaa: kyllä sarja perustuu kirjoihin eikä toisinpäin.)

Jatkoa on jo valmiina, mutta ehkä minun ei tarvitse enää hypätä tähän kyytiin. Ja: ei ole Twin Peaksin voittanutta, sorry.

torstai 17. syyskuuta 2015

Rakkaudesta tieteellisesti

Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta

Jostain syystä tämä syksyn uutuus kiinnitti huomioni, olisikohan nyt kyseessä kirja ajankohtaisesta aiheesta... Emilia Vuorisalmi on nuori lääkäri, joka on kuitenkin ehtinyt rakastua, rakastaa ja erota. Nämä aiheet kiinnostivat häntä myös tieteelliseltä kannalta, siitä syntyi tämä kirja.

Kirja on hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu vaikka tieteellisiä termejä paljon käytetäänkin. Välillä nauratti kun tunnisti omia tunteita ja oli todettava etteivät nuo tunteet sinänsä ainutlaatuisia olekaan, vaan ihmisille tyypillisiä. Silti jokainen on yksilö, siksi myös jokaisella suhteella on omat ominaispiirteensä.

Kemiaahan ne tunteet tässä enimmäkseen ovat, hormonitoimintaa ja evoluution määrittelemää käyttäytymistä. Silti niin valtavan ihanaa, joskus aivan kamalaa. Silti niille kannattaa antaa mahdollisuus, rakastumisen riski kannattaa aina ottaa.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viikonlopun viihdykettä

 
Paula Hawkins: Nainen junassa
Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Käytin viikonlopun lähinnä lukemiseen muutamia kotitöitä lukuunottamatta. Operoitua varvasta ei oikein saanut suostuteltua kenkään joten metsäretket piti unohtaa, vaikka sää oli koko viikonlopun mitä hienoin syyskuun sääksi.

Luettavaksi päätyivät kaksi syksyn uuttuutta. Nainen junassa on esikoiskirja ja ovela psykologinen trilleri, jonka oikeudet on myyty jo yli 30:een maahan ja elokuva on suunnitteilla. Kirja oli kyllä mielenkiintoinen lukea, aika ei tullut pitkäksi kun käänteitä riitti koko matkalle. Päähenkilö on eräänlainen antisankari elämäntapojensa ja -tilanteensa vuoksi, hänellä ei todellakaan mene hyvin. Sympatiaa hän sai tältä lukijalta kuitenkin aika vähän, oikeastaan vain siksi että hän sai kuulla ala-arvoista arvostelua ulkonäöstään vain siksi, että oli vähän lihonut. Harvoin näkee niin yksimielistä ylenkatsetta jotakuta kohtaan tästä syystä. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi jotenkin selittämättömän tympeä olo.

Toisin kuin Flavia de Lucen uusimmasta seikkailusta Hopeisen hummerihaarukan tapaus, jossa tämä tyttönen järjestää itsensä jälleen mitä hankalampiin tilanteisiin, jotka tahraavat elleivät aina mainetta, niin ainakin mekon tai kengät. Kateeksi ei käy isäraukkaa, joka yrittää kasvattaa näitä tyttäriä. 
Mietin lukiessani, että lukemieni kirjojen ja katsomieni TV-sarjojen perusteella 50-luvun Englanti on ollut hyvin vaarallinen elinympäristö, murhatuksi saattaa tulla kuka tahansa ja milloin tahansa. Mutta ei hätää, jokaisesta idyllisestä kylästä löytyy amatöörisalapoliisi, oli se sitten kylän pastori, vanha neiti tai kuten tässä 11-vuotias tyttö - ja tämä päähenkilö saa kaiken sympatian! Bradleyn teksti on hykerryttävän kekseliästä ja sujuvaa, sitä on ilo lukea.