sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Lukematta jäi

Barbery, Muriel: Haltiaelämää

Olin tosi iloinen, kun kuulin että Muriel Barberylta on tulossa uusi suomennos ja sain sen luettavakseni tuoreeltaan. Parina, kolmena päivänä tartuin kirjaan päättäen, että nyt kyllä pääsen läpi nuo vähäiset 270 sivua. Mutta ei. Olin sinnikäs, vaikka lukeminen oli alusta asti vaikeaa. Siinä vaiheessa kun olin lukenut n. 220 sivua, tuntuivat loput 50 kuitenkin jo niin mahdottomalta ja ylivoimaiselta urakalta, suorastaan tuskalliselta tehtävältä, että tein ratkaisun ja lopetin lukemisen siihen.

Minun on hyvin vaikea jättää kirjan lukeminen kesken, ja välillä se ärsyttää itseäkin, kun käytän tuon jääräpäisen asenteen vuoksi aikaani aivan turhaan. Näin ollen keskeyttämäni kirjan on oltava todella poikkeuksellinen. Tässä kirjassa oli pitsimäistä kieltä, kiekuraista ja kaunistakin, mutta täysin irtonaista, käsittämätöntä. Jonkinlainen tapahtumien kulku oli selvillä siinä vaiheessa kun lopetin, mutta vaikka silloin oli "tilanne päällä" en todellakaan jaksanut olla kiinnostunut jatkosta - saati tälle kirjalle luvassa olevasta jatko-osasta! Henkilöt jäivät vieraiksi, heidän kohtalonsa ei jää vaivaamaan mieltä.

Barberyn Siilin eleganssi pysyköön mielessäni ihanana, unohtumattomana lukuelämyksenä, mutta tämä unohtui jo.

torstai 13. lokakuuta 2016

Koukuttavaa jännitystä

Lemaitre, Pierre: Alex

Tämä Lemaitre osaa kyllä punoa juonen! Eikä se sisällä vain yhtä koukkua, vaan muuttuu edetessään aivan toiseksi, kunnes kääntyy päälaelleen - ja taas uudestaan. Upeaa ja nerokasta lukijan hemmottelua.

Aihepiiriltään kirja ei toki kuitenkaan ole kevyt vaan hyvinkin synkkä, jopa ahdistava. Välillä jopa tuntuu että ei halua tietää enää yhtään enempää, aivan kuin lukijana olisi tirkistelemässä henkilöiden kärsimyksiä. Vaikka muistuttaa itseään, että kyseessä on fiktio, miettii sittenkin mitä kaikkea pahuutta maailmaan mahtuukaan.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että ranskalaiset dekkarit ne vasta loistavia ovat ja erinomainen vastine pohjoismaiselle dekkariherruudelle. Aikaisemmin ajattelin että Fred Vargas on se paras, mutta nyt myös Lemaitre kilpailee siitä tilasta.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kvanttivaras-trilogian päätös

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Enpä voi sanoa tulleeni edelleenkään juuri "hullua hurskaammaksi" luettuani tämän viimeisen osan Rajaniemen mestarivaras Jean Le Flambeurista kertovasta trilogiasta, mutta hauska se oli lukea! Tämän huimempaa mielikuvituksen lentoa en ole tainnut aikaisemmin lukea, ainakaan tieteen alalta. Toivon kuitenkin, että ainakin suurin osa tästä kaikesta jää ikinä toteutumatta, sen verran kaukana käsitteestä "elämä" tamä maailma on. Sen verran aikoinaan saippuasarjoja seuranneena voi vain todeta, että niiden tekijöillä olisi tästä juonesta paljon opittavaa!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Langat kiertyvät keräksi

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

Kate Atkinsonin kirjoja kannattaa alkaa lukea silloin, kun tietää voivansa tehdä sen aika lailla yhtäjaksoisesti loppuun asti. Henkilögalleria on runsas ja heidän kohtalonsa tuntuvat aluksi olevan toisistaan täysin erilliset, mutta tietenkin lopussa kietoutuvat toisiinsa. Aivan loppupuolellakin minulla oli erään henkilön tausta hukassa. Nimi esiintyi tekstissä vielä pariin kertaan, mutta en muistanut enää, miten hän oli tarinaan tullut mukaan. Voisin tietysti keskittyä lukemaani hieman paremmin...

Uusi Jackson Brodie -dekkari on tulossa (Death at the Sign of the Rook), mutta kestänee aikansa, ennen kuin se on suomennettu. Ennen sitä täytyy tutustua hänen romaanituotantoonsa, niitäkin on muutamia käännetty suomeksi.