keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Muutama dekkari ja entinen elämä


Kesän lukusaldo on jäänyt pienemmäksi kuin olin suunnitellut, mutta onneksi keksin tämän Mari Jungstedin sarjan. Kun kirjojen henkilöt ovat joka kirjassa samat ja myös heidän elämäänsä seurataan rikosten ohella, koukkuun on helppo jäädä.

Myös Camillerin Montalbano-tarina on tuttua hyvää kerrontaa.

Lisänä Kaija Juurikkalan kertomus omasta matkastaan kohti henkien ja oman entisen elämän kohtaamista ja sitä kautta itsensä löytämisestä.

Andrea Camilleri - Törmäyskurssilla
Mari Jungstedt - Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, Muurien kätköissä, Aamun hämärissä 
Kaija Juurikkala - Varjojen taika - Matka edelliseen elämään

Oli iloinen yllätys, kun Noora toi töistä tullessaan sarjan seuraavan kirjan, eli Mari Jungstedin Kevään kalpeudessa, sekin nyt luettu.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Nooran kummitytölle


Aloitin tätä neuletta jo alkuvuodesta, pian sen jälkeen kun Noorasta tuli Meimin kummitäti.

Malli on Drops Designin nettisivuilta, langat lähinnä Nallea, koko 6/9 kk. Koska lanka ei ollut ohjeen mukaista, koko saattaa olla vähän eri.

Ainakaan mekko ei ole liian pieni vielä ensi talvenakaan, sen verran pitkä siitä tuli. Väri ei oikeastaan miellytä, vaaleampi pohja olisi ollut parempi.

Sasha tunkee itsensä joka paikkaan, vaikka neuleista hän on kiinnostunut enempi silloin kun niissä vielä roikkuu lankoja ja puikot heiluvat

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kesäkäsityö

Kesäkäsityöksi sopivaa lankaa löytyi viime kesän alekoriostoksista, Luxus Cotton soveltuu tähän ohjeeseen, jossa lankana oli Tennessee.

Ohje on Novitan kesä 2011 -lehdestä.

Ja koko tietenkin S, koska omalla koolla tehtäessä tästä langasta tällä käsialalla tulee telttoja.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Ajatuksen aihetta

Johanna ja Juha Tanska - Talo minussa, minä talossa - Meditatiivinen sisustuskirjaKauniita kuvia ja kauniita ajatuksia asumisesta, oman kodin merkityksestä ihmiselle. Tarinoita remonteista, kodin hankinnasta, oman paikan löytämisestä. Olipa kyseessä pieni yksiö tai suuri kartano, koti kuvastaa asujaansa ja asuja kotiaan. Ollaan "kotona", mikä on enemmän kuin "kodissa", joka on jonkun muun.

Erityisesti koskettivat kuvaukset synnyin- ja lapsuudenkodin merkityksestä, tässä pari lainausta:
"Filosofi Gaston Bachelard väittää, että syntymäkotimme on kaiverrettu meidän ruuniiseemme, sen muistiin. Jos palaisimme kahden- tai kolmenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen syntymäkotiimme, saattaisimme huomata, että huolimatta myöhemmistä taloista ja kodeistamme syntymäkotimme muisto on meissä jäljellä: portaiden askelmat, tapa, jolla avasimme narisevan oven tai hapuilimme pimeässä ullakolle. Pienimmänkin salvan kosketus on muistona tallella käsiemme ihossa."
"Lapsuuden koti. Me kannamme sitä mukanamme, [---]"

"Lapsuuden koti on jälkiä meissä, ei niin kuin lumessa ketun tai lastenvaunujen että tästä on kuljettu, vaan syvempinä painaumina, muotoiluina: tästä sinä olet tullut."
Aikaisemmin olen lukenut samojen kirjailijoiden kirjan Silitä kissaa - Hengellisiä harjoituksia hengästyneille, joka sekin oli hyvä lukukokemus.