Loppuvuoden lukupaketti

Arto Lappi: Kukko puussa / Oravan portaat / Harakan paja / Lumiputous 

Oli ihanaa löytää nämä Lapin runot, ne ovat erittäin ihastuttavia.

Elly Griffiths: Korppikuningas / Kadonneet ja kuolleet

Ruth Galloway -kirjoihin olen koukuttunut samasta syystä kuin Donna Leonin Brunetti-kirjoihin - on saatava tietää mitä Ruthille ja hänen läheisilleen kuuluu. Tapausjuoni viihdyttää siinä sivussa.

Jyrki Lehtola: Tesla metsässä

Sattumalta lukujonoon tullut Lehtolan esseekokoelma on kuin isku palleaan, ravisteleva vuoristorata tai lopun ajan myrsky. Juuri kun olen ajatellut eläväni täydellisessä maassa! Mutta minähän olenkin maalainen enkä (onneksi) helsinkiläinen. Kirjan päättävä Jumalan viimeinen saarna kertoo maailmasta saman, jota valistuneet tiedotusvälineet ovat jo kauan yrittäneet siinä onnistumatta. Ehtiikö ihmiskunta herätä? Sen haluaisin todella vielä elinaikanani nähdä.

Upea elämäkerta

Jari Tervo: LOIRI.

Kirjoitin kirjan nimen tuohon samoin kuin kirjassa, ainoalla oikealla tavalla - isoin kirjaimin ja piste. Niin käsittämättömän elämäntyön tämä mies on tehnyt, hän todella on ainoa laatuaan.

Olen iloinen, että kirjoittaja on juuri Tervo, muuta tähän olisi vaikea kuvitellakaan. Hän on uskollinen aiheelleen, mutta päästää itseään näkyviin juuri sopivassa määrin, hyvin tunnistettavasti. Taustatyö on ollut ilmeisesti myös valtava.

Jos lukisin tämän uudelleen, kirjaisin ylös kaikki Loirin urheilun parissa saavuttamat mestaruudet - kaatumisen Suomen mestaruus EI ole todellakaan ainoa. Se ehkä hämmästytti eniten, korosti monilahjakkuutta.

Jossain vaiheessa kaipasin ehkä hieman kronologisempaa käsittelyä asioille, mutta lopulta aikajärjestys oli aivan riittävä.  Kuinka paljon uutta kuunneltavaa ja katseltavaa tämä toikaan tullessaan!

Elly Griffiths: Januksen kivi, Jyrkänteen reunalla, Käärmeen kirous

Nämä Griffithin kirjat ovat muodostuneet jo vähän samaksi kuin Donna Leonin Brunetti-kirjat - on saatava tietää mitä päähenkilöille kuuluu, kuin vanhoille tuttaville. Viihtyisää, ennalta-arvattavaa ja leppoista, mukavaa. 

Eila Kivikk'aho: Ruusukvartsi

Olen (kymmeniä) vuosia sitten ihastunut Eila Kivikk'ahon runoihin ja kun nyt sain tietää hänen kirjoittaneen myös tankoja, olivat odotukset korkealla. Nyt kävi kuitenkin niin, että kirjan runoista vain pari kosketti - olisiko nyt niin että rajapinta puuttui (inhoamani sana eikä varmaan sovi tähän), mutta en vain kokenut juuri mitään näitä lukiessa. Odotan runoilta ehkä juuri kosketusta omaan elämään eikä näistä löytynyt sitä, vika ei varmastikaan ole runoissa sinänsä.