Vihdoin omiakin kirjoja

Catherine McIlwaine: Tolkien : mies joka loi Keski-Maan

Vielä tämä tuli luetuksi syyskuun puolella. Upea kirja J. R. R. Tolkienin elämästä ja työstä. Hänen kuvitustaitonsa on toki tullut tutuksi, mutta sen laajuus ja upeus oli yllätys. Monta kertaa lukiessa mietin, kuinka ihmeellisen elämän hän sai elää. Hänellä oli synnyinlahjana saatu kiinnostus erityisesti kieleen ja kieliin. Ne olivatkin hänen tuotantonsa alkusysäys - hän kehitti monta uutta kieltä, haltijoille ja kääpiöille omansa. Näiden kielten ympärille alkoi sitten kehittyä kokonainen uusi maailmanhistoria, josta hänen kirjansa kertovat. Ihmeellinen, upea elämäntyö, jota hänen poikansa on hänen jälkeensä tuonut vielä tunnetuksi siltä osin, kun julkaisut jäivät kesken. Vähiten hänen mahdollisuuteensa tehdä työtä jota rakasti, ei varmaan vaikuttanut perheen vankkumaton tuki ja apu siinä, koko perhe osallistui työhön auttaen Tolkienia.  Nyt tiedän, kuka olisin halunnut olla, ellen olisi minä!

Franz Kafka: Erään koiran tutkimuksia

Raimo Aspfors: Paholainen poistui pappilasta : oman elämän kokemuksia ja historiallisia kertomuksia

Saul Bellow: Tartu tilaisuuteen

Mielenkiintoisia uutuuskirjoja ilmestyy niin paljon, että olen jopa alkanut epäillä kotikirjaston tarpeellisuutta. Kunnankirjasto on niin lähellä ja sen käyttö niin vaivatonta, että uutta lukemista tulee eteen kuin itsestään.

Sitten on kuitenkin se rakas oma kirjasto, joiden kirjat ovat osin jo hyvinkin vanhoja, alon hankkia kirjoja 80-luvulla. Kaikkia niistä ei suinkaan ole luettu, vaan aarteita on huone täynnä. Nyt yritän lukea kirjoja vuorotellen omasta ja kunnan kirjastosta.

Ensimmäisenä tartuin sopivasti Saul Bellowin kirjaan, joka oli päällimmäisenä kirjaston poistosta kotiin tuotujen (eräässä) pinossa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1956, eikä loppujen lopuksi kovin paljon ole muuttunut ihmisten elämässä tuon jälkeen. Ehkä vanhemmilla ei enää ole aivan niin suurta vaikutusta lastensa elämään vielä aikuisenakin, mutta kyllä kai lähes jokainen toivoo vanhemmiltaan hyväksyntää elämänvalinnoilleen. Tässä päähenkiön isä on varakas mies, joka odottaa että poikakin saisi jotain aikaan elämästään. Carpe diem -ideologia ei olekaan meidän sukupolvemme keksintö.

Mukavaa paikallista tarinointia löytyi entisen kirkkoherramme Raimo Aspforsin muistelmakirjasta. Tutuista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä on mukava lukea. Yllättävän kovaa peliäkin täällä on pelattu, kirkollisetkin asiat saatetaan ottaa liian tosissaan. Kertomuksissa esiintyneiden yliluonnollistenkin tapahtumien kautta aloin miettiä, onko uskonnollisten ja henkisten asioiden kanssa työskentelevien ihmisten mieli avoimempi myös kaikelle muulle "henkimaailmalle".

Toinen kirja omista pinoista sattui olemaan Franz Kafkan novellikokoelma. Ensimmäinen novelli vaikutti alkuun aivan tavanomaiselta, kunnes kaikki muuttui oudoksi. Ensihämmästyksestä selvittyäni annoin vain mennä ja nautin vyöryvästä tekstistä. Huikeita juttuja, oli hyvä että viimein tuli näitäkin luettua!

Tarinoita ympäri maailmaa

Sjón: CoDex 1962

Tämä trilogia koostuu kolmesta romaanista:

Sinun silmäsi näkivät minut - rakkaustarina
Kyynel väristen - rikostarina
Minä olen nukkuva ovi - science fiction -tarina.

Jokainen osa koostuu vielä useista näennäisen irrallisista tarinoista, mutta kaikkien osien läpi mukana kulkee samoja henkilöitä ja tarinoita.


Tarinat ovat outoja ja ikiaikaisia. Niissä kerrotaan ihmeistä, jotka paljastuvat arkisiksi tapahtumiksi ja arkisista tapahtumista jotka ovat ihmeitä. Hieno kirja.

Hyvää, huonoa ja kaunista

Jenny Rogneby: Leona - Ihmisen hinta

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Näistä ensimmäinen aiheutti todennäköisesti jonkin aikaa kestävän kyllästymisen koko lajiin (poliisidekkari), niin tympeä on tämä Leona. Sain luettua sarjasta toki kolme kirjaa, joten toisaalta ne ovat hyvinkin luettavia, mutta antipatia päähenkilön toimintaa kohtaan oli lopulta hyvin voimakas.

Hiljainen potilas tarjosi mielenkiintoisen kertomuksen rikoksen tekijästä, hänen sairaudestaan ja ihmisistä jotka yrittävät parantaa häntä. Kirja sisälsi niin kovin harvinaisen täydellisen odottamattoman käänteen, joka saa repimään hiuksia päästä ja miettimään, pitääkö lukea kirja uudelleen alusta, jos vaikka huomaisi mihin tarina on viemässä. Mutta eihän sitä olisi voinut tajuta! Tältä kirjoittajalta odotan jo seuraavaa teosta.

Pirjo Iivonen: Unelmien silmukat - Haaveista sukiksi

Hannele Piirainen: Koko perheen villasukat

Uusia sukkakirjoja ilmestyy jatkuvasti, tässä pari hienoa kotimaista esimerkkiä. Näistä en aio varmaankaan toteuttaa mitään, joskus riittää vain kauniiden mallien katselu, iloa silmälle.