maanantai 30. heinäkuuta 2018

Lomalla

Ken Follett: Ikuisuuden ääri - Vuosisata-trilogia III osa

Kolmas osa upeasta sarjasta, Follett kertoo historian tavallisten ihmisten näkökulmasta.









John Milton: Kadotettu paratiisi 


Vuonna  1667 kirjoitettu eeppinen runoelma esiintyy sen verran usein mainintoina muissa kirjoissa, että uteliaisuus lopulta voitti. Mitään näin varhain kirjoitettua en ole tainnut ennen lukeakaan, ehkä jotain antiikin ajattelijoita sentään.

Runoelma kertoo paitsi syntymäajastaan myös paljon ihmisestä, joka on aina ollut sama. Kun ajatusmaailma on tuolloin ollut tällainen, ei ole ihme että naiset ovat joutuneet taístelemaan asemaansa parantaakseen. Paljon on tehty, mutta jossain eletään vieläkin näiden uskomattomien käsitysten mukaan.



P. G. Wodehouse: Parahin Jeeves; Kiitos, Jeeves; Kernaasti, Jeeves

Niin hömppää kuin näiden kirjojen sisältö onkin, on kieli vastaavasti niin nerokasta, että kolmekin opusta meni kevyesti peräkkäin. Pidin välillä puhelimessa auki vastaavaa teosta alkuperäiskielellä, jotta saatoin vilkaista millainen on alkuperäinen ilmaisu ollut. Verratonta hyvänmielen kirjallisuutta!

William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, osat I-II

Muistan vielä kun n. 12-vuotiaana tutkin näitä kirjoja Ullavan kirjastossa, muistan senkin että ne olivat hieman pääni yläpuolella hyllyssä, jouduin kurottamaan saadakseni paksut kirjat käsiini. En silloin kuitenkaan lukenut niitä, kesti vuosikymmeniä toteuttaa ajatus. Luin kuitenkin painokset vuosilta 1962 ja 1963 vaikka uudempiakin olisi ollut, halusin lukea juuri ne samat kirjat.

Tuo kertoo että aihepiiri on kiehtonut minua aina, niin kammottava kuin se onkin.  Amerikkalaisen toimittajan kertomus perustuu tiukasti alkuperäisiin asiakirjoihin ja osin jopa omiin kokemuksiin, toimittajana hän oli paikalla kun historiaa tehtiin, tapasi tunnettuja henkilöitä ja oli esim. usein kuulemassa Hitlerin puheita.

Historia on tuttu, mutta jotkin yksityiskohdat pysähdyttivät taas miettimään ihmisyyttä ja sen katoamista. Historia myös toistuu - silloisten vallanpitäjien mukaan lehdistö valehteli ja hankaloitti sillä tavoin asioiden etenemistä toivotulla tavalla.

Kirjoissa ei onneksi ollut kansikuvaa - selkämyksissä olleet hakaristit olivat aivan tarpeeksi.

Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä; Eläinten salattu elämä 

Metsänhoitaja Wohlleben on kirjoittanut jo ainakin kolme näitä luonnon harvemmin käsitellyistä ominaisuuksista kertovia kirjoja. Puiden osalta hän on varmasti asiantuntija ja hoitaa työkseen metsiä näiden ajatusten ohjaamana. Eläimistä kerrottaessa käsittely oli enemmän mutu-luokkaa, kirjoittaja kertoo omien kotieläintensä käyttäytymisesta ja vetää johtopäätöksiä muihinkin eläimiin. Viihdyttävää ja mukavaa luettavaa joka tapauksessa, rakkaus luontoon käy ilmi läpi koko tekstin.

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat 

Tanskalainen Kim Leine on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, hän on loistava kertoja. Tämä kirja kertoo norjalaisen papin elämästä 1700-1800 -lukujen taitteessa. Hän lähtee lähetyssaarnaajaksi Grönlantiin, villien pariin. Jälleen historiallista ja niin kovin mielenkiintoista!

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle

Olen lukenut Redondon muutkin suomennetut kirjat, vaikka ne eivät mielestäni mitenkään erikoisen hyviä olekaan. Plussana oudompi ympäristö ja kulttuuri, espanjalaisia kirjoja ei tule muuten juuri luettua. Tämä oli lukemistani ehkä paras.

P.S. Joskus tulee ikävä Vuodatus.net:in helpompaa muokkausta, Blogger saattaa päättää kesken sivua, että enää ei kuvia ja tekstejä voi sijoittaa reunaan. Ärsyttävää, enkä ole vielä löytänyt siihen ratkaisua.