perjantai 28. helmikuuta 2014

Päivän otsikot

Otsikkokuvasta näkyy osittain, kuinka eri tekniikalla virkatut kuviot erottuvat toisistaan.
Takimmaisessa ei näy tuota minua ensimmäisessä työssä häirinnyttä "varjokuvaa".
Tämä toinen menetelmä taisi olla loppujen lopuksi myös nopeampi, koska kuvion seuraaminen oli paljon helpompaa.
Sisälleen tyynynpäällinen sai taas vanhan littanan tyymyn, joka ei enää palvele alkuperäisessä tarkoituksessaan. 

Langat ovat sama beige Nalle ja tummanvihreä (?) Maija kuin ensimmäisessäkin tyynyssä. Kuvio on molemmilla puolilla samanlainen. Yläreuna on virkattu yhteen, alareuna ommeltu.

torstai 27. helmikuuta 2014

Suunnanmuutos - ainakin olohuoneessa

Koska lomaviikolla alkoi olla aika tylsistynyt olo, päätin muuttaa elämäni suunnan. No, tavallaan kuitenkin, päätin järjestää olohuoneen uudestaan. Kaiken piti kääntyä myötäpäivään yksi kierros, paitsi isän kirjakaappi, joka valokuvineen jäi paikalleen.

(Kuvat ovat huonoja, otin hätäisesti iPadilla osan)

Olkkari "ennen" eteisestä käsin kuvattuna ja toisessa kuvassa kirjastosta käsin. Järjestys oli sinänsä toimiva, kaipasin vain muutosta. Ehkä kuitenkin tuo sohva tällä paikalla oli jotenkin huono ja teki huoneesta ahtaan näköisen.


Tässä sitten uusi järjestys. Keinutuolit ovat rivissä kuin konsanaan päivähuoneessa, ja tikkuus tietenkin valmiina :)



Mainittu kirjakaappi ei sattunut kumpaankaan kuvaan, joten tässä vielä yksi kuva siitä nurkasta.


Kuvasta näkyy, että keinutuolia pitää vetää vähän eteenpäin, silloin ei kaappi jää sen taakse piiloon. 

Nähtäväksi jää, mistä löytyy paras paikka tehdä käsitöitä ja katsella tv:tä, matalien keinutuolien takana ei nyt olekaan työvaloa, joka on melko tarpeellinen varsinkin tarkempaa työtä tehdessä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Mukava ongelma

Posti toi tänään Lankamaailmasta paketin, josta olisi tarkoitus syntyä tuolla alla pilkistävän Kauneimmat Käsityöt -lehden raitapaita. Tuota oikeanpuoleista lankaa minulla on ollut jo aikaisemmin tarvittavat kaksi kerää, kaveriksi tilasin nyt tuota toista Kunstgarnia sekä mustaa lankaa. Malli on mukavan näköinen ja ennen kaikkea huomattavasti yksinkertaisempi kuin pari-kolme viimeisintä työtä, joissa mallikuvaa on seurattava silmukka silmukalta. Tämän neuleen kanssa voisi katsoa vähän vaativampaakin tv-ohjelmaa samalla :)

Toisen kerran nyt kävi niin, että luulin tilanneeni nettikaupan kuvan perusteella aika lailla eriväristä lankaa kuin sitten sain. Värit voivat vaihdella niin paljon näytöstä riippuen. Lähinnä tuo sininen oli yllätys, mielikuva oli oranssivoittoinen. Mutta niinhän tuo oikealla näkyvä Maija-lankakin on vissiin vihreää...  Pikkukuvassa lanka kaupan sivulla. Kyllähän sieltä sinistäkin pilkistää.                   
Mutta mikä on se ongelma? No se, että koska viimeisin virkattava tyynyliina on vasta noin puolessa välissä kuten kuvasta näkyy, pääsen aloittamaan neuletta vasta aikaisintaan viikon päästä (toiveikkaasti ajateltuna). Nyt sitten kamppailen itseni kanssa, että teenkö tyynyn valmiiksi vai jospa tekaisisin yhden puseron siinä välissä, kun nyt tosiaan olen noita näperryksiä jo kaksi tehnyt aikaisemmin. Vaarana on vain se, että puseroa neuloessa tulee taas uusia ideoita mieleen ja virkkaus jää lopulta ufoksi. Kannattaisi varmaan vaan tehdä se valmiiksi ensin (päätti hän reippaasti!).

tiistai 11. helmikuuta 2014

Onnistunut esikoisteos

S.J.Watson: Kun suljen silmäni

Noora taisi tuoda tämän minulle luettavaksi, ja olihan tämä sen verran jännittävä että harpoin sen läpi kahdella lukukerralla.


Trauman vuoksi muistinsa menettänyt nainen herää joka aamu oudossa talossa, oudon miehen vierestä. Hän on kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin luulee olevansa, aika ja muistot ovat kadonneet. Hän joutuu rakentamaan joka päivä itselleen uuden historian ja elämän miehensä ja lääkärinsä kertoman perusteella.

Kun hän lääkärinsä ehdottamana alkaa kirjoittaa päiväkirjaa, muistot alkavat tulla takaisin. Ainakin hän voi tarkistaa kirjasta, mitä on tapahtunut viime päivinä. Aviomies ei ensin tiedä kirjasta, ja hänen kertomansa ja naisen nyt "muistamat" ja selvittämät asiat ovat ristiriidassa keskenään. Ja jännäksihän se menee ennen ratkaisua - suosittelen!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Huumoria ja optimismia

Roope Lipasti: Rajanaapuri

Roope Lipasti on kirjoittanut pääasiassa lastenkirjoja, tämä on hänen ensimmäinen aikuisille tarkoitettu romaaninsa. Aika lailla samoilla linjoilla mennään kuin hänen pakinoissaankin. Naapuri seuraa kovasti Lipastin oloista miestä tämän rakentaessa pihalleen saunaa ja lampea. Monilapsisen perheen elämä on värikästä ja tapahtumarikasta, vahingoiltakaan ei vältytä.


Naapurin omat kohellukset naapurin vaimon suhteen ovat tähän vähän turhaa täytettä.

Albert Espinosa: Keltainen maailma

Sinänsä mukavasti ja innostuksella kirjoitettu eräänlainen elämänohje jättää kuitenkin vähän tyhjän olon, oppi ei ehkä kohdannut kovin otollista maaperää. Kirjoittajalle aihe on varmaankin niin läpi eletty ja läheinen, että ulkopuolinen ei välttämättä siihen sisälle pääsekään.


Nuorena syöpää sairastanut Espinosa kertoo asioista, joita sairaus hänelle opetti. Hänen oma asenteensa elämään on täytynyt aina olla poikkeuksellisen valoisa ja avoin, hän näkee kaikkialla opetuksia ja hyviä asioita. Siitä kyllä jokainen voisi ottaa oppia.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Heja Norge!

Tämä ei mitenkään ole kannanotto kuulemma meneillään oleviin talviolympialaisiin, kunhan sattui tähän ajankohtaan.

Tämä tyynynpäällinen, joka on ensimmäinen suurempi työ kuviovirkkauksella, ei aivan vielä vakuuttanut tästä lajista. Tein kuvion Tyynykirjan ohjeen mukaan niin, että jokainen kiinteä silmukka tehtiin kokonaan samalla värillä, myös värinvaihtokohdassa. Tämä on kirjan mukaan perinteinen norjalainen tapa. Toinen ohjeistus, jolla tein käynnykkäkotelon, neuvoo värinvaihtokohdassa lopettamaan päättyvän värin viimeisen kiinteän silmukan jo uudella värillä. Näin tuo ainakin minua häiritsevä 'varjokuva' kuviosta jää pois. On vähän kuin katsoisi 3D-kuvaa ilman 3D-laseja.

Toinen kuviovirkkauksen ominaispiirre on työn kallistuminen oikealle. Samalle kohdalle tehty silmukka seuraavalla kerroksella ei tulekaan samalle kohdalle kuten neuleessa, vaan oikeastaan puoli silmukkaa oikealle. Senpä takia koko kuvio kallistuu oikealle. Tässä tyynyliina kasteltuna ennen oikaisua.
Ohjeessa virkattiin tyynyyn vai etupuoli, minä tein työn ympyränä ja saman kuvion kummallekin puolelle. Tämän kuvion nykiminen edes vähän suorempaan oli kyllä melkoinen homma, ja ihan suoraan en sitä saanut millään.

Tarkoitus oli tehdä samalla tekniikalla vielä toisenlainen tyyny kirjaston toiselle nojatuolille, mutta en ole vielä aivan varma, aloitanko sitä. Ainakin aion tehdä kuvan niin, että tuota varjokuvaa ei synny, vaikka sillä tekniikalla työ on vielä hitaampi tehdä kuin muuten.

En tiedä minkäväriseltä tuo kuvio näissä kuvissa näyttää, mutta tumma lanka on vihreää. Menin lankaan (!) nettikaupasta tilatessani, tarkoitus oli tilata tummanruskeaa, mutta ilmeisesti olen ruskeavihersokea. Pähkäilin palautuksen kanssa, mutta kun liika vihreys tuntui jotenkin uppoavan tuohon taustan beigeen, päätin käyttää langan. Ajattelin että tuossa tuolikankaassakin on vihreää. Tosin nyt näyttää että ne ovat aivan eri värimaailmaa, punertava tumma ruskea olisi ollut parempi valinta. Mutta näillä mennään nyt!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Odotushuonekirja

Ingrid Noll:  Kukko on kuollut

Nappasin tämän dekkarin laukkuuni varmaan noin vuosi sitten "odotushuonekirjaksi". Hammaslääkärin odotushuoneessa tätä enimmäkseen sitten olenkin lukenut, ja tänään samalla kun pääsin hammaslääkäristä ilman, että oli varattava uutta aikaa, loppui myös kirja. Harvaa kirjaa edes pystyy lukemaan niin, että lukukertojen välillä on viikkojen taukoja, mutta tässä tapauksessa se ei haitannut. Tarina oli jotenkin niin kieli poskessa kirjoitettu, että lukeminenkaan ei edellyttänyt suurta paneutumista.

Vähiten outoa tässä dekkarissa on nimi, joka ei liity sisältöön mitenkään. Kuolleita kirjassa syntyy kyllä useitakin, mutta enimmäkseen naisia. Päähenkilö on ilmeisen höperö vähän yli viisikymppinen nainen, joka tulee murhanneeksi muutaman ihmisen ikään kuin ohimennen. Onneksi en samaistunut tähän epämiellyttävään tyyppiin elämäntilanteen samankaltaisuudesta huolimatta. Enää en nimittäin usko, että kenenkään miehen takia kannattaa uhrautua, saati alkaa tekemään murhia.

Kirjallisesti tämä ei mielestäni ollut mitenkään huipputeos ja juonikin oli kaikenkaikkiaan aika typerä, mutta sainpa muutamat odotusminuutit kulumaan rattoisammin.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kuka on tärkeä tässä maailmassa vai onko kukaan?

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski

Vaikka tajusin jo kirjan toisella sivulla, että kirjan päähenkilö Sebastian Zöllner on ärsyttävä ja ylimielinen tyyppi, jonka seurassa en välttämättä haluaisi pidempään viipyä, luin kuitenkin kirjan loppuun.  

Taidekriitikko Zöllner lähtee tekemään juttua kuuluisasta (?) taiteilija Kaminskista tämän kotiin. Tulee ilmi hämmentäviä ristiriitaisuuksia Kaminskin menneisyydestä verrattaessa hänen ystäviensä ja hänen omaa kertomustaan. Hän itse ei todellakaan ole haastateltava helpoimmasta päästä. 

Parivaljakko lähtee matkalle tapaamaan Kaminskin nuoruudenrakastettua, mutta sekään ei mene ihan Zöllnerin mielikuvan mukaan. Onneksi hän sentään oppii tästä kaikesta jotain, joten reissu ei ollut turha, kuten ei tämän kirjan lukeminenkaan.