Loppuvuoden luettuja

 

Liisa Kovala: Stutthofin selviytyjä : Suomalainen merimies kuolemanleirillä 

Tyttären isästään kirjoittama muistelmakirja tämän vankeusajasta Stutthofin keskitysleirillä nuorena merimiehinä 1944-45.

Maja Lunde: Sininen

Kun vesi loppuu - dystopia pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta ja syistä, jotka siihen ovat parhaillaan johtamassa. 

Denise Rudberg: Salainen koodi

Dekkariksi olettamani teos osoittautui ensimmäiseksi osaksi Liittolaiset-sarjaa, jossa kuvataan kotirintaman toimintaa Ruotsissa toisen maailmansodan aikan. Kirja ei suinkaan ollut pettymys, jäin odottamaan seuraavaa osaa. 

Tõnu Õnnepalu: Mandala 

Vaikka tässä olivatkin kissat tärkeissä rooleissa, ei kirja minulle oikein tarkoitukseltaan auennut eikä vienyt mukanaan. Sen verran mukavaa kerrontaa kuitenkin, että luetuksi tuli.

Peter Robinson: Kylmääkin kylmempi 

Alan Banks vain on erittäin hyvä!

Stina Jackson: Erämaa 

Kirja piti mielenkiinnon yllä alusta loppuun, vaikka ei huippujännittävä ollutkaan.

Anni Saari: Kotiin 

"Naapurikylän tytön" Anni Saaren esikoinen Kotiin todella kannattaa lukea. Se sijoittuu aikaan, jolloin maahanmuuttajien sijoittaminen pieniinkin kuntiin tuli ajankohtaiseksi. Meillä on omia avun tarvitsijoita, niin myös maailmalla. Joskus on mahdollista auttaa molempia samalla kertaa.

Noita kahta vasemmanpuoleista vältellessä tuli luettua nuo kuusi (+1), joissa sivuja yhteensä 100 enemmän. Ehkä minä selviän noistakin vielä.

Syksystä jouluun

Sitä laiskistuu vanhetessaan kaikessa, myös kaikessa mukavassa tekemisessä. Tai priorisoi, voi sen niinkin sanoa. Olen kyllä tehnyt käsitöitä koko ajan, mutta tänne asti ne eivät ole vielä päässeet. Nyt sitten keräilin syksyn puuhia tähän juttuun.

27.9. ja 15.12.

Syyskuun lopulla valmistuivat vauvoille neuleet, 15.12. sain mukavan kuvan Miralta, kun hän kotiutui tyttären kanssa laitokselta. 

15.10.

Kauan sitten aloitettu jämälankaprojektimekko pääsi jatkokäsittelyyn kun edessä oli kyläreissu pitkine automatkoineen. Tänään 30.12. puuttuvat vielä taskut ja 1,5 hihaa. Tumma lanka loppui juuri helmaan, joten sen korvaa lähelle samanlainen hihoista alkaen. Toki ero on selvä, mutta tällaisessa peppipitkätossumekossa ei haittaa yhtään.

29.10.

Ja jospa kolmas kerta toden sanoisi, niin tässä tämä neule taas, miehusta uusiksi neulottuna resorista ylöspäin. Jospa koko nyt olisi oikea!

Välillä ruokaa

Eräänä viikonloppuna keksin, että voileipäkakun voisi rakentaa myös suoraan vuokaan. Tätäpä sitten aterioitiin se viikonloppu.

22.11. ja 30.12.

Tein Niinalle ja Mikolle tupaantuliaisiksi toiveesta himmelin. Valmista katsoessa huomasin, että olisi kannattanut käyttää ohuempia olkia, mutta kyllä tämäkin katossa nätisti pyöriskelee.

Himmeli valmiina ja myöhemmin omalla paikallaan Ylivieskassa.

5.12. joululahjasukat valmiina

Ikinä ei mikään pitsineulekuvio-ohje ole ollut niin vaikea oppia, kuin näissä Niina Laitisen Levottomat-sukissa! Olin kutonut yhden parin valmiiksi (monen purkaamisen jälkeen) ja olin toisen parin ensimmäisessä terässä, kun vasta tajusin kuvion kulun niin, että saatoin lakata seuraamasta mallipiirrosta kerros kerrokselta - ja mallikuvio oli vain 8 kerroksen korkuinen! Toki ne ovat myös hyvin kauniit, ihastuin malliin heti sen nähtyäni. Keltaista Venla-lankaa on vielä kerä omia sukkia varten, nämä menivät tyttärille.

Mikko sai 7 Veljeksestä lempiväriset kirjoneulesukat.

14.12.

Myös Niinalle luvattu joululiina vaati purkua ja uuden langan hankinnan, koska ensimmäinen oli liian paksua. Luulin kyllä edelleen, että liina on liian leveä paikalleen, kun muistin lipaston olleen 21 eikä 27 cm syvä. Lopulta siitä tuli paikalleen täysin sopiva.

30.12. ollaan vielä joulutunnelmissa.

Vaikeat aikuiset

Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä

Kirja kirjalta Elena Ferranten kerronta vie mukanaan. Tekstin viehätystä on mahdoton selittää, se vain on.

Muutaman kerran tämän tarinan aikana täytyi tarkistaa, minkä ikäisistä tytöistä taas olikaan kyse. Jos laskin oikein, eräällä tytöistä oli seksisuhde paljon vanhemman opettajan kanssa n. 14-vuotiaana - ei kai tämä voi Italiassakaan olla aivan tavallista?

Satuin lukemaan kirja.fi:n julkaiseman haastattelun Ferrantesta. Siinä kirjakauppiaat ympäri maailmaa saivat esittää hänelle kysymyksiä ja hän vastasi paikoin hyvinkin laajasti. Hän mainitsi muun muassa, että tämän tarinan kertojaääni ei välttämättä olekaan Giovanna itse. Voisiko se sitten olla aikuinen Giovanna? Hänen ajatuksensa tuntuvat kovin kypsiltä nuorelle tytölle. Toisaalta käytökseltään hän usein oli  kuten kuka tahansa kiukutteleva teini.

Kaksi huippujännittävää uutuutta

Lars Kepler: Peilimies
Jussi Adler-Olsen: Uhri 2117   

Jossain vaiheessa tätä uusinta Keplerin manasin mielessäni, miksi näitä on luettava - niin kammottavia tapahtumia ettei niitä (onneksi) edes voi ymmärtää. Mutta jännitys on koukuttavaa, niinpä tämäkin Peilimies oli ahmittava pikavauhtia.

Adler-Olsenin kirjojen kanssa ihan sama juttu. Jännitys tuntuu vain lisääntyvän kirja kirjalta ja tässä kuvattua pahuutta on yhtä vaikea ymmärtää kuin Peilimiehessäkin. 

Ärsyttävää näissä on aina tuo kirjailijan kammo lihavuutta ja varsinkin lihavia naisia kohtaan - sellainen henkilö on aina joku onneton rassukka, joka on menettänyt elämänsä hallinnan. Rasismia tämäkin, mutta ehkä A-O:n seuraavan kirjan ajankohtaisena aiheena voisikin olla kehonkuvan merkitys nyky-yhteiskunnassa. 

Naisen historiaa

 

Ahava, Selja: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Mielenkiintoinen aikamatka Marian mukana 1600-luvulta nykypäivään. Naisetkin ovat aina eläneet omilla ehdoillaan, vaikka se on myös aina tehty vaikeaksi.  Siksi naisten saavutukset kaikilla aloilla ovat kaksin verroin arvokkaita.

Yksi täydellinen ja kaksi muuta

Anni Kytömäki: Margarita

Elly Griffiths: Siniviittainen nainen

B. A. Paris: Suljettujen ovien takana

Ellei Anni Kytömäen Margarita voita tänä vuonna Finlandia-palkintoa, syön jonkun vanhoista pipoistani. Tosin muista ehdokkaista olen lukenut vasta Tommi Kinnusen teoksen, joka toki oli myös erinomainen. Margarita on mielestäni kuitenkin romaanina täydellinen. Aloitettuani sitä aiemmin, loppui laina-aika kesken ja jouduin palauttamaan sen luettuani vasta osan. Toisella kerralla jatkoin siitä ja luin loppuun. Aion vielä aloittaa uudelleen alusta ja luen ainakin edelliseen "vaihtokohtaan", ehkä uudelleen loppuun asti. 

Oli taas mukava tavata Elly Griffithsin sankaritar Ruth Galloway ja hänen lähipiirinsä. Taattua tuttua laatua, jo seuraavaa odotellessa.

B. A. Parisin jännäriä on kehuttu ylenpalttisesti - sen verran että olihan se luettava. Lupaukset pitivät paikkansa, kirja oli kaikkea sitä mitä arvostelut kehuivat. Itselläni oli kuitenkin lukiessa koko ajan sellainen tunnelma, että tämä on aivan tuttua. Jos on olemassa psykologisen jännityskirjan "päällisin-puolin-erittäin-onnellinen-pariskunta-mutta-voiko-se-olla-totta" -kaava, tämä kirja on tehty tarkasti sen mukaan. Jotenkin liian siisti paketti, varma nakki - tuli oikein vähän nolo olo kun sorruin arvosteluhypetyksen uhriksi.

Kaksi Murakamia

 

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Haruki Murakami: Pimeän jälkeen

Lukiessani Murakamin tänä vuonna suomennettua "uutuutta" (2004) Pimeän jälkeen tajusin jossain vaiheessa että hän tosiaan on lempikirjailijani. Vaikeaksi asian tekee se, että en osaa kirjoista paljon sanoa, vaan olennaista tässä on se, kuinka paljon lukiessani nautin tekstistä. Niissä vain on kaikki kohdallaan ja lukiessaan siirtyy eri maailmaan. Mukavana bonuksena oli jälleen Spotifysta löytynyt soittolista tässä kirjassa mainituista kappaleista.

Ihailusta kirjailijaa kohtaan siirryin myös kokonaan pois mukavuusalueeltani ja luin hänen kirjansa juoksemisesta. Se on kuitenkin enemmän kirja hänestä itsestään ja siksi kovin mielenkiintoinen.

Pahan verkko

 

Max Seeck: Pahan verkko

Seeckin ensimmäisiä kirjoja en ole lukenut, ne kuuluvat minulle vieraaseen 'kansainvälisten selkkausten' lajiin, jota en tapaa lukea. Sen sijaan edellinen kirja Uskollinen lukija oli erilainen, se on psykologinen trilleri, lajia joka taas kelpaa minulle mainiosti ja vieläpä erinomainen lajinsa edustaja.

Tässä uusimmassa esiintyvät samat mielenkiintoiset henkilöt kuin edellisessäkin ja heistä haluaisi kyllä jatkossakin lukea. Tarina sen sijaan ei ollut niin tasaisen jännittävä, aika pitkästi piti lukea ennen kuin juoni pääsi kunnon vauhtiin ja sen jälkeenkin ehti välillä tulla tylsää. Loppuratkaisu toki oli yllättävä niin kuin kuuluukin!

Anna Glad ja muita

 

Eva Frantz: Kahdeksas neito

Eva Frantz: Sininen huvila 

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni) (äänikirja) 

Pearl S. Buck: Mandala 

Eva Frantz: Tästä pelistä pois 

Kolmen tähänastisen Eva Frantzin jännityskirjan perusteella hän on hyvä uusi löytö tähän lajiin. Ensimmäinen Sininen huvila oli huikean jännittävä, toinen Kahdeksas neito vähän tavanomaisempi ja kolmas ja uusin Tästä pelistä pois taas kerralla luettavaa laatua. Aloitin töistä tultua, nukuin päikkärit ja jatkoin yhteentoista kunnes kaikki langanpäät saatiin kerättyä sievään nippuun.

Vaikka en oikein ole innostunut äänikirjoista niin Antti Holman uutuus Antti Holman lukemana oli hankittava. Tutultahan se kuulosti kun on kaikki hänen podcastinsa kuunnellut. Suuria yllätyksiä ei vastaan tullut, hänen elämänsä on jotensakin tutuksi jo tullut ennenkin. Tutut Jumala ja Saatana olivat myös mukana. Mies osaa kirjoittaa, se on selvä. Hän on myös loistava näyttelijä ja siksi ihmetyttää se, että hän ei tunnu itse taitoaan arvostavan tai ei ainakaan siinä tehtyjä saavutuksia.

Pearl S. Buckin Hyvä maa on jäänyt mieleeni vuosien takaa hienona kirjana, siksi lainasin tämän Mandalan kun se Anders-haussa tuli näkyviin hakiessani aivan toista Mandalaa. Sotien jälkeiseen Intiaan sijoittuva romaani ei mitenkään erityinen ollut tapahtumiltaan mutta antoi näkökulman toiseen aikaan ja kulttuuriin.

Pientä ja suurta

 

Tämä on Rozeta, Scheepjes CAL 2019, väritys High Noon. Tässä työ on valmis.

Tämä kirkon ruusuikkunaa muistuttava kuva oli jäänyt mieleen nähtyäni mallin ensi kertaa. Sitten kun ystäväkin oli hankkinut langat, päätin itsekin ryhtyä toimeen. Tämän tilasin pakettina mutta hankin myös toiset langat erillisinä kerinä, Twilight-pakettia ei silloin ollut saatavana. Langat olivat hyvin edulliset koska ne ovat täyttä akryylia, joka olikin ainoa negatiivinen asia tässä työssä.

Ensin tehtiin ympyrä kirjovirkkauksella. Siitä tuli tasainen, mutta sitä ympäröivät jatkokerrokset, jotka virkattiin yhdellä värillä kerrallaan, tulivat turhan löysät. Aion toisessa työssä tehdä ne pienenmällä koukulla, tässä käytin koukkua 4 koko työhön. Ympyrään tehtiin seuraavaksi kulmat.

Seuraava vaihe oli alareunus, josta pidän erityisesti. Sen jälkeen vielä reunakerrokset koko työn ympäri. Ihana työ!

Suuren työn jälkeen on kiva tehdä pientä.

Työpaikalla on kaksi tulevaa äitiä, jotka olivat mukana myös viimetalvisessa 'sukkaprojektissa'. Niinpä mieleeni tuli tehdä heidän vauvoilleen nuttu, jonka jälkeen syntyivät myös myssy, tumput ja tossut.

Lanka on Novita Baby Merino ja väri lähinnä oikeaa tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Ohjeet netin syövereistä, nuttu muualta ja lisukkeet Novitan arkisto-ohjeista.

Nämä värit on saatu aikaan kuvankäsittelyllä, alkuperäisessä kuvassa vaatteet olivat aivan harmaat.

Kotimaista huippua

Antti Hyry: Aitta : romaani - 189 s. 

Antti Hyry: Uuni : romaani - 400 s.  

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa : vaellusromaani - 351 s. 

Antti Hyry on ollut minulle tuntematon kirjailija, nyt korjasin tilannetta näillä kahdella teoksella. Pidin molemmista, vaikka Uunin rakennustekniset selostukset eivät minulle avautuneetkaan. Toisessa kirjassa mies purkaa ja rakentaa uudelleen aitan, toisessa hän rakentaa uunin. Kumpikin tapahtumien kulku on tarinan arvoinen.

Tommi Kinnunen on yksi niistä kirjailijoista, joiden seuraava kirja on aina odotuslistalla. Tämän sain varauksesta lähest tuoreeltaan ja saman tien sen nyös luin. Kirja kertoo vaietun ihmisryhmän tarinaa, saksalaisten sotilaiden mukana lähteneiden naisten kohtaloa. Näin karuksi en sitä olisi uskonut. Kirja on upea. 

Huipputekstiä

 

Anni Kytömäki: Kultarinta
Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Varatessani kirjastosta Anni Kytömäen uusinta kirjaa, tajusin että myös tänä toinen on jäänyt vielä lukematta. En ymmärrä miksi, sillä jo ensimmäinen, Kivitasku, teki todella suuren vaikutuksen. Tämä ei jäänyt yhtään huonommaksi, päin vastoin, tämä on sitä mitä romaani voi parhaimmillaan olla. 

Luonnon voimakas läsnäolo näissä on parasta. Luonto on se, mihin kaikki aina palaa, se on oikeastaan kertomuksen pääosassa. Myös ihmiset kuvataan hyvin lempeästi. Ihana kirja!

Petra Rautiaisen esikoisromaani liikkuu myös luonnossa, Pohjois-Lapin karuissa maisemissa. Karua oli myös aika, johon tarina sijoittuu. Sodan loppuvaiheet 1944 ja sodan tapahtumien jälkiselvittelyt muutamaa vuotta myöhemmin. Emme voi olla ylpeitä siitä, mitä meidänkin rajojemme sisällä tapahtui toisen maailmansodan aikana. Näistä asioista ei mielellään puhuta ja niistä lukeminen on vavahduttavaa.