lauantai 30. syyskuuta 2017

Rauhaa ja jännitystä

Kati Tervo: Iltalaulaja
Pierre Lemaitre: Silmukka

Olen lukenut jonkin verran Kati Tervon kolumneja mutta en pidempää tekstiä. Lyhyet tekstit olivat mielestäni hyviä, mutta tämä valitettavasti tökki koko ajan. Teksti muodostui niin lyhyistä lauseista, että ne muodostivat ikäänkuin ryteikön, johon lukija kompastui pääsemättä eteenpäin tai saamatta käsitystä kokonaisuudesta. Mielenkiintoista oli lukea taiteilijasta, joka on muuten jäänyt melko vieraaksi.

Lemaitren Silmukka oli taas hieman erilainen hänen muihin kirjoihinsa verrattuna, kirjailija hallitsee monta tyylilajia. Kirjassa oli koko ajan pahaa enteilevä tunnelma, vaikka paha tapahtui avoimesti heti alussa ja oli kerrottu jo takakannessa. Yllättävä ratkaisu oli kyllä yllättävä! 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Parasta mahdollista luettavaa

Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti

Tapaan joskus kirjoittaa muistiin mielestäni hienoja lauseita tai ajatuksia lukemistani kirjoista. Tämän kirjan kohdalla oli luovuttava ajatuksesta - eipä juuri kannata käsin kirjata muistiin koko 956 sivun teosta. Ruiz Zafónin kieli vain on niin hienoa, että sitä on maisteltava nautinnolla. Kun jäljellä oli parisataa sivua, pidin lukemisessa päivän tauon, sadan sivun kohdalla pari päivää - en yksinkertaisesti halunnut lopettaa tämän lukemista.

Samalla päättyi myös neliosainen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarja. Sarja on siitä erikoinen, että osat voi lukea missä tahansa järjestyksessä. Tämä päätososa kuitenkin solmi aikaisemmissa osissa auki jääneet langanpäät yhteen. Tämä viimeinen osa oli mielestäni myös jännittävin kaikista.

Ihana kirja, ihana sarja!

Itselle muistiin sarjan osat:
Tuulen varjo
Enkelipeli
Taivasten vanki
Henkien labyrintti

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lyhyitä herkkupaloja ja odotettua jännitystä


Peter James: Rikoksen merkit : Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita
Douglas Preston & Lincoln Child: Houreuni

Peter James on hyvin suosittu dekkaristi, mutta jäänyt minulta toistaiseksi lukematta. Ajattelin aloittaa tällaisilla lyhyillä makupaloilla saadakseni käsityksen tyylistä ja kyllähän tämän mielellään luki. Häneltä tulee varmaankin luettua myös laajempia tekstejä.

Odotettu uusi Pendergast-romaani ei tällä kertaa pettänyt odotuksia, muistaakseni edellisen osan kohdalla ne osoittaituivat hieman liian suuriksi. Tässä kirjassa ei suvantovaiheissa tarvinnut juuri pyöriskellä, sen verran vauhdikasta toiminta oli, jännittävää ja koukuttavaa. Mikä parasta, jatkoa on varmaan luvassa koska aivan kaikki ei kuitenkaan selvinnyt...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Lyhyesti elämästä ja rakkaudesta


Alice Munro: Jupiterin kuut

Alice Munron novellit ovat kohtauksia tavallisten ihmisten elämän varrelta, arkipäiväisiä tapahtumia. Joskus tuntuu kuin vakoilisi ihmisiä, niin henkisesti herkkiä hetkiä pääsee seuraamaan. Tapahtumat eivät ole suuria, päinvastoin, aina ei edes tapahdu mitään, mutta jotain ihmisten sisällä muuttuu.