sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Sunnuntaikirja 7 ja - hups! - 8


Pasi Klemettinen: Karjalan räyhähenget
Pierre Lemaitre: Verihäät

Kiinnostuin kovasti kuultuani että Pasi Klemettinen (entinen musiikkilukiolainen muuten) on kirjoittanut kirjan suomalaisesta poltergeist-ilmiöstä. Lapsuudessan varmaankin eniten lukemani kirja oli samansisältöinen Lauri Simonsuuren Kansa tarinoi, joka hämmensi ja pelotti nuoren lukijan mieltä kovasti. Vielä aikuisenakin jos ajan autolla yksin kirkkaalla täysikuulla, muistuvat mieleen sanat: "Kuu paistaa heliästi, kuollut ajaa keviästi, etkös kultani pelkää?"  
Klemettisen kirja perustuu samoin perimätietoon ja kansantarinoihin yliluonnollisista tapahtumista, mutta siinä keskitytään räyhähenkiin, jotka aiheuttivat kaikenlaista häiriötä ja vahinkoa taloissa, joihin asettuivat. 
Tällaiset tarinat ovat edelleen arvokkaita, varsinainen aarreaitta myös nykyihmiselle. Ei ole sittenkään niin kovin kauan siitä, kun aivan eri asiat hallitsivat ihmisten arkista elämää ja henkimaailma kuului siihen olennaisesti.

Olin ajatellut tuon Pasin kirjan sunnuntaikirjakseni, mutta päätinpä sen luettuani tarttua päivän päätteeksi vielä uuteen Lemaitreen. Virheeksi sitä ei voi sanoa, mutta niinhän siinä kävi, että kädestäni sen laskin vasta viimeisen sivun luettuani. Lemaitren kirjoilla on sellainen ominaisuus. 
Verihäiden juonikuvio on suorastaan nerokas! Aluksi ahdistuu itsekin Sophien epätoivoisesta tilanteesta, mutta vähänpä lukija siinä vaiheessa tietää, kuinka pahoissa ongelmissa hän kaiken kaikkiaan onkaan. Onneksi hän on vahva ja lujatahtoinen nainen. 
Näissä Lemaitren kirjoissa on vain juuri tuo huono puoli: lukemisnautinto jää väkisin lyhyeksi, kun on ahmittava kirja aina kerralla.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Historiaa ja pieni pettymys


Pauliina Rauhala: Synninkantajat
Ken Follett: Maailman talvi

En ole ainoa, joka on innokkaasti odottanut Taivaslaulun seuraajaa Pauliina Rauhalalta, ainakin Andersin lainauslistalla oli vielä 143 jonottajaa, kun palautin omani. Harmillista on se, että ainakaan minun kohdallani tämä teos ei läheskään täyttänyt odotuksia. Esikoiskirjan kaunis kieli ja runollinen ilmaisu olivat tässä nousseet yhä suurempaan merkitykseen niin, että se ajoittain sumensi tapahtumat. Osa tekstistä tuntui olevan täysin irrallaan kokonaisuudesta, näin esim. Aurooran kuvaukset. Erään hahmon tapa verrata kaikkia ihmisiä, eritoten naisia, lintuihin, pelkästään ärsytti vaikka tarkoituksena ilmeisesti oli kuvata henkilön läheistä suhdetta luontoon. Noin kaksi kolmannesta vaivoin luettuani olin valmis keskeyttämään, mutta kun se on niin hankalaa, jatkoin sinnikkäästi loppuun. Se olikin kirjan paras osuus, vaikka tapahtumat kuvattiin edelleen kovin hämärästi. Kaunokirjallisuuttahan tämä on, mutta voiko "kaunoa" olla liikaa tarinan kustannuksella?

Toinen osa Ken Follettin vuosisatatrilogiasta jatkoi ensimmäisestä osasta tuttujen sukujen elämän kuvausta toisen maailmansodan aikana Amerikassa, Englannissa, Saksassa ja Venäjällä. Historiallisten tapahtumien kuvaus vei tässä ehkä isomman roolin kuin ensimmäisessä osassa, jossa kuvattiin enemmän henkilöiden elämää. Kuitenkin mielenkiinto niihinkin säilyi maailmanpoliittisten tapahtumien pyörteissä.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Sunnuntaikirja 6


Shirley Jackson:
Linna on aina ollut kotimme

Harmillista, että näin hieno kirja on saanut meillä näin mitäänsanomattomat kannet. Esimerkiksi oheinen englanninkielisen kappaleen kansi sopii tunnelmaan paljon paremmin.

Kirja on goottilaisen kirjallisuuden klassikko vuodelta 1962,  suomennettu vasta nyt. En ole ilmeisesti sattunut lukemaan tätä genreä juurikaan, mutta taisin löytää juuri uuden kiinnostuksen kohteen. Hieno kirja!

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Ihmisten ja luonnon verkostot

Kim Leine: Kuilu
Peter Wohlleben: Luonnon salainen verkosto - Kasvi- ja eläinmaailman ihmeelliset yhteydet

Kuilu on aika lailla täydellinen romaani. Se ei ole hauska vaan vakava, ei iloinen vaan synkkä, se ei kuvaa fantasiaa vaan todellista elämää. Sota ja taistelut kuuluvat siihen, toki myös rakkaus ja perhe. Pysyvää on kuitenkin vain muutos ja ikääntyminen. Kirja vaati lukemaan itsensä niin nopeasti kuin mahdollista, se on loistavasti kirjoitettu. Leinen toinen suomennettu romaani on jo varauksessa.

Olen lukenut useampia luontoa ja erityisesti metsää käsittelevää kirjaa viime aikoina. Luulin lukeneeni myös Wehllebenin ensimmäisen, Puiden salattu elämä. Osoittautui kuitenkin, että tämä kirja luonnon verkostoista oli ensimmäinen häneltä lukemani teos. Kaksi muuta odottaa nyt lukemista. Tämän luettuaan ei voi muuta kuin vahvistaa omaa käsitystään siitä, että maailmassa ei ole mitään niin ihmeellistä kuin luonto. Kunpa antaisimme sen olla oma itsensä, se on jo suunnitellut kaiken täydellisesti toimivaksi eikä siellä ole mitään turhaa..

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Sunnuntaikirja 5


Kimmo Ohtonen: Ikimaa - Soturin tie

Ohtonen on toteuttanut haaveensa ja aloittanut fantasiatrilogian. Sen ensimmäinen osa lupaa jatkoakin ajatellen paljon. Vaikka jännitystä riitti alusta loppuun, luotiin tässä vasta lähtötilanne ja seikkailu on vasta alkamassa. Taitaa olla ensimmäinen lukemani kotimainen fantasiakirja eikä häpeä yhtään omassa lajissaan. Kirjoittajalla on hallussaan taito sekä tietokirjoihin että fiktioon.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Aurinkoinen kesälaukku

Viimekesäisellä vierailulla Kauhavan Lankavalla hankin keltaista ja luonnonvalkoista Liina-kalalankaa, laukun pohjan ja olkahihnat. Malli muhi päässä pitkään, innoittajana olivat Molla Millsin kirjat ja Virkkuri 2:sta sitten löytyi tämä Pohjanmaa-kuosi.

18-säikeiselle langalle suositeltiin koukkua nro 2,5, mutta koska minulla ei sattunut olemaan sen kokoista Clover-koukkua, otin käyttöön numeron 3, joka mielestäni oli hyvin sopiva tähän työhön.

Virkkasin verkkovirkkauksella sisälle kummallekin puolen taskun. Käytännössä sitten näkee, tarvitsevatko taskut jonkinlaisen kiinnittimen tai ompeleen keskelle.

Aloitin työn virkkaamalla kiinteät silmukat pohjassa valmiina oleviin reikiin ja jokaiseen väliin kaksi ketjusilmukkaa, muutamaan kolme jotta sain silmukkamääräksi kuvion vaatiman 22:lla jaollisen luvun. 

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Hurja tonttutrilleri ja sunnuntaikirjat 3-4

  
Antti Leikas: Tonttu - Matka pimeyteen
Markus Hotakainen: Neroja vai mielipuolia
Karin Erlandsson: Saarretut

Antti Leikaksen Tonttu on riemastuttavan erilainen ja hauska jännityskirja. Tontut Koponen, Henkka ja Silmä ovat hellyttäviä hahmoja ja heillä on hämmästyttäviä kykyjä, puhumattakaan Raskolnikovista. Entä kukapa olisi arvannut, kuinka outoja intressejä kustantamoilla onkaan?

Tässä tapauksessa kysymykseen Neroja vai mielipuolia voi kirjan luettuaan huoletta vastata "sekä että",  niin värikkäitä tiedemiehiä viidensadan vuoden ajalta Hotakainen on löytänyt esiteltäväksi. Jokainen heistä on ollut varmasti nero ja edellä aikaansa, mitä siitä jos löytyykin luonteen omituisuuksia - niitä on monella aivan ilman nerouttakin. Mielenkiintoisia ja yllättäviä tarinoita kaikki.

Luulin tietysti lukevani ruotsalaista kirjailijaa, kunnes tapahtumien paikkakunta ilmenikin olevan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Tämä Saarretut on itsenäinen jatko aiemmin ilmestyneeseen kirjaan Kuolonkielot, jota en ole lukenut, mutta ehkä kannattaisi. Vaikka tapahtumia ei ole paljon, tarina etenee eri henkilöiden mukana jännittävästi loppuun asti.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vuosisata-trilogia, osa 1

Ken Follett: Kun suuret sortuvat

Olen aina pitänyt Ken Follettista, mm. Neulansilmä ja Leijonien laakso ovat jääneet mieleen vuosien takaa, samoin historialliset Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua. Muussa tuotannossa taso vaihtelee, mutta oikein huonoa en ole tainnut lukea.

Olin luullut, että tämä ns. Vuosisata-trilogia olisi vanhempaa tuotantoa, mutta se onkin ilmestynyt 2010-luvulla. Ei mitenkään loistavaa kerrontaa sinänsä, mutta toisaalta eipä juuri tylsiäkään hetkiä pääse syntymään. Historian vaiheet kuvattuna muutaman perheen kautta on hyvä tapa tuoda historiaa tutuksi. Miellyttävää luettavaa kaiken kaikkiaan, odotan innolla kahta seuraavaa osaa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sunnuntaikirjat 1-2


Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu 
Arthur Conan Doyle: Pelon laakso 

Nähtäväksi jää, jääkö tämä sunnuntaikirjapäivitys ainoaksi, vai onnistunko ottamaan tavakseni lukea joka sunnuntai yhden kirjan alusta loppuun. 

Aloitus onnistui yli odotusten, mutta valitsinkin ensimmäiseksi kirjaksi vain noin 240 sivua sisältävän Scherlock Holmes -tarinan. Se ei sisälly kokoelmaan jonka häneltä olen lukenut ja on ilmestynyt suomeksi vain kerran vuonna 1915, niinpä kyseessä on todella harvinainen käännös. Tapahtumat olivat melko väkivaltaisia verrattuna Holmesin tarinoihin yleensä, mutta tarinan mutkaisuus ja ratkaisu olivat taattua yllättävää kerrontaa.

Toinenkin kirja oli nopeasti luettu, mutta tämä holokaustista kertova pienoisromaani jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Se on kauniin eleettömästi kerrottu tarina yhdestä ihmiskohtalosta natsien julman tuhoamisvimman keskellä, maustettuna aidoilla teksteillä natsien arkistoista. Toivo ja innostus rakkaan asian tekemiseen auttoivat tämän kirjan päähenkilön pelastumaan pahimmalta.
En ehkä ole aikaisemmin lukenutkaan katalaanista käännettyä kirjaa, niitä ei suomeksi ole paljoa käännetty. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Queen of Hearts


Ikuisuusvälityönä valmistuivat jossain välissä nämä sukatkin. Olin aloittanut sukkia yhdistämällä kahta eri Dropsin mallia ja viipyessään idea unohtui, joten uuden aloituksen tehdessäni purkasin vanhan ja tein kokonaan uudet.  

Tämä malli on myös Dropsin, nimeltään Queen of Hearts. Lanka on luonnonvalkoista Hjerte Sock 4 -lankaa sekä moniväristä Drops Delightia. 
P.S. Sukat muuten neulottiin kärjestä alkaen ja vaikka ensimmäisen kärjen ensimmäiseen sentiin meni koko ilta, siitä eteenpäin työ sujui mukavasti ja kantapääkin oli kiva tehdä kun ei tarvinnut poimia sivusta silmukoista, joka on aina se tympein vaihe.