keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Laidasta laitaan

Wodehouse, P. G.: Selvät sävelet, Jeeves
Ylikangas, Heikki: Tie Tampereelle : dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa

Tie Tampereelle oli todella pitkä ja raskas, niin todellisuudessa kuin kirjanakin. Minulle (niin kuin monelle muullekin suomalaiselle) ennestään lähes tuntemattomaksi jäänyt jakso historiaamme, joka kuitenkin vaikuttaa meihin edelleen. Emme tiedä vielä kaikkea, kaikkia luurankoja ei ole vielä kaivettu esiin - ja tämä tarkoittaa tässä yhteydessä valitettavasti täyttä totta. Tämä piti lukea.

Edellisen jälkeen oli saatava jotain ei-ajattelua-vaativaa, ja kukapa muukaan apuun tulisi kuin vanha kunnon Jeeves. Wodehousea parempaa sananikkaria ei yht'äkkiä tulee mieleen. Vaikka teksti on koko ajan hauskaa ja kekseliästä, yllättää kirjoittaja lukijan tuon tuosta pikku pommeilla, jotka aiheuttavat spontaaneja naurunpurskahduksia.
Lukemastani innostuneena lainasin vielä myös taltioinnit kirjoista tehdystä TV-sarjasta, jossa iki-ihanat Hugh Laurie ja Stephen Fry tuovat hahmot eläviksi. Kuitenkin, vaikka sarja on toteutettu parhain mahdollisin voimin, oli mukava huomata, että näin loistava kirjallinen ilmaisu pakostakin menettää paljon käsikirjoitukseksi muokattuna. Luetaan siis kirjoja!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Joululomalla luetut


Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava (Tyypillinen, OK)
Charles Todd: Sairaanhoitajan kertomus (Välipala)
Dieter Hermann Schmitz: Kun sanat ei kiitä - suomalaisinta sanaa etsimässä (Mainio)


Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit - Oivalluksia arjen keskelle (Erinomainen)
Suomalaisia saunanovelleja Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen (Vaihteleva)
Antti J. Saari: Keskinapa (Mielenkiintoinen)

Miki Liukkonen: Valkoisia runoja (Yllättävä)
Tero Tähtinen, toim. ja suom.: Hiljaiset vuoret, kirkas kuu - Klassista kiinalaista luontorunoutta (Hieno, opin jopa muutaman kiinalaisen kirjoitusmerkin)
Terhi Rannela: Frau (Ei mainittavaa)



Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (Loistava)
Antti Huntus: Juuret rikkovat haudat (Hyvä)
Jari Tervo: Intialainen lippalakki (Tervo)


Maria Vaara: Miten herätessä pitää puhua (Koskettava)
Aila Meriluoto: Varokaa putoilevia enkeleitä (Elämänmakuinen)
Kai Nieminen: Rakasta sinä vain - Vanhaa japanilaista laulurunoutta (Ihana)


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kalevala CAL 1

Elokuun 26. päivä julkaistiin ensimmäisen palan ohje tähän peitteeseen, joka työn edetessä osoittautui ehkä rakkaimmaksi käsityöksi ikinä. Idea on lähtöisin täältä http://www.arteeni.fi/kalevalacal enkä voi tarpeeksi osoittaa ihailua näille idean keksijöille, suunnittelijoille ja kaikille mukana olleille. Parin oman palan suunnittelu antoi osviittaa siitä, millainen urakka useamman palan suunnitelleilla ihmisillä on ollut.


Tein kaksi peittoa, tämä valmistui ensin koska halusin antaa sen joululahjaksi. Omasta puuttuu viimeisestä palasta muutama pylväs sekä yhdistämis- ja reunakaitaleet.


Molemmissa peitossa olen käyttänyt "omia" värejä projektin tarjoamien valmiiden lankapakettien sijaan. Lanka on 7 Veljestä, reunukset Nallea. Jossain vaiheessa harmitti langan epätasalaatuisuus, varsinkin harmaat sävyt olivat kovin tikkuisia virkata. Onneksi lopputuloksesta sitä ei huomaa.


Peite valmistui joulukuun alkupuolella, joten tulin eläneeksi sen kanssa reilut kolme kuukautta ilman televisiota. Oli todella nautinto vain keskittyä ohjeeseen, tekemiseen - ja purkamiseen - sen sijaan että olisi tehnyt jotain vain TV:n ohella, sivutuotteena. Tämä työ ansaitsi kaiken saamansa huomion <3




Tein 24 peruspalan lisäksi myös kaikki neljä bonuspalaa sekä kaksi omaa, sydänpalan ja "allekirjoituspalan", josta käy ilmi tekovuosi ja tekijä.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Runoja ja rikoksia


Leonard Cohen: Kaipauksen kirja
Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Leonard Cohenin musiikki on tuttuakin tutumpaa, se on vienyt minut pahojen aikojen läpi. Silti, vaikka sanat ovat pääosassa, ne ovat saaneet Ääntä ja Musiikkia pienemmän huomion. Tämä runokirja sisälsi myös muutamia lauluiksi tehtyjä runoja, ne olivat kuitenkin tutuimpia, muuten tekstit olivat mystisiä, outoja, hauskoja ja yllättäviä.

Suurin kaikista on valittu parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016 ja alkua lukiessani ihmettelin vain 'miksi?'. Nuoren tytön kertomat tapahtumat kerrottiin nuoren tytön kielellä, joka alkuun rasitti, mutta josta huolimatta tarina vei mukaansa kun muutaman kymmenen sivua oli saanut tarvottua. Oli saatava selville, mistä kaikesta oikein oli kysymys, vaikka totuus taustoista valkenikin vähitellen. En nyt varmaan tätä olisi voittajaksi valinnut, mutta ymmärrän nyt kuitenkin, miksi se tehtiin.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Jännitystä ja metsän väkeä

Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa


Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina

Ninni Schulman on uusi dekkarituttavuus, mutta varmaan noita toimittaja Magdalena Hanssonin seikkailuja voisi vielä muitakin lukea. Paljon samaa kuin monessa muussa pohjoisessa dekkarissa, mutta ei sen huonommalla tavalla kuin muutkaan. No, ei tuo nyt oikein kehultakaan tunnu, mutta kyseessä on siis aivan luettava kirja, jonka loppuratkaisua odottaa innokkaasti.

Kimmo Ohtosen kuvat ovat kauniita ja teksti sujuvaa ja täynnä ajatusta. Seuraavaksi parasta metsässä olemisen jälkeen on lukea siitä Ohtosen kuvaamana - silloin näkee eläimetkin!

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kohti ikuisuutta

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta

Vaikka Valtaoja kirjoittaa tieteestä maallikkoystävällisesti, kesti tämän kirjan lukeminen kovin kauan, pari-kolmekymmentä sivua illassa oli tavallinen lukunopeus. Teksti on kuitenkin niin "täyttä" että keskittymisen on oltava aivan toista kuin dekkaria ahmiessa. Silti näitä lukee mielellään, ihaillen kirjoittajan optimismia ja avarakatseisuutta, saati sitten lukeneisuutta kaikilta aloilta. On hyvä joskus yrittää venyttää aivojaan isompiin asioihin kuin naapurin pihavalot, noin esimerkiksi. Ikuisuus ja äärettömyys (?) ovat huimaavia asioita pikkuriikkiselle ihmiselle.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Vauvasukat vihdoin jakoon

Ryhdyin tammikuussa neulomaan Facebookin "Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville"-ryhmän mukana pieniä sinivalkoisia sukkia jaettavaksi synnytyslaitosten kautta kaikille tänä juhlavuonna syntyville vauvoille. Muutaman parin sainkin menemään Kokkolaan, mutta kun nämä kolmetoista paria olivat päättelyä vailla toukokuun alussa, tulikin ilmoitus, ettei sukkia enää tarvitakaan. Sen verran harmitti, että päättelemättä jäivät.



Nyt marraskuussa sitten työkaverin tytär sai kaksoset TAYK:ssa. Siellä oli vauvoille annettu myssyjä, vaan ei sukkia. Tarjosin sukkia vauvoille ja kaveri ottikin mielellään vastaan koko sukkasatsin viedäkseen ne kiitokseksi osastolle. Toista päivää meni päättelyssä ja höyryttämisessä, mutta kohta nämä toivottavasti pääsevät lämmittämään pikku jalkoja.


Lankana on aivan ihana Dropsin Baby Merino. Siitä haluaisin itsellekin tehdä jotain, niin ylellinen sen tuntu oli tehdessä ja valmiissa työssä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Ajankuvan vuoksi


Hämeen-Anttila, Virpi: Koston kukat : Karl Axel Björkin tutkimuksia, osa neljä

Axel Björkin tutkimukset eivät ole varsinaisesti hiuksianostattavan jännittäviä, mutta jokin Hämeen-Anttilan tekstissä silti imaisee mukaansa. Vanhahtava kielenkäyttö ja tarkka ajankuvaus ainakin kiehtovat sekä hienostunut, rauhallinen tunnelma. 

torstai 2. marraskuuta 2017

Piti lupauksensa

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Harvoin joutuu meidän hyvin toimivassa Anders-kimpassamme odottamaan kirjaa lainaan niin kauan kuin tätä, suosio on ollut kova. Nyt ymmärrän miksi, sillä kirja kyllä lunasti ennakko-odotukset. Jännitystä riitti loppuun asti ja luvattu "mieletön käänne" myös oli sitä! Siinä vaiheessa teki mieli aloittaa lukeminen alusta - mitä meni ohi?

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kun elämä muuttuu on muutettava elämä

Colm Tóibín: Nora Webster

1960-luvun Irlantiin sijoittuva kirja kertoo leskeksi jääneestä Norasta, jonka on perheineen jatkettava elämää perheenisän kuoleman jälkeen. Nora selviää hyvin, vaikka tuon aikainen ympäristö ei juuri naisille mahdollisuuksia anna. Outoa on, että kirjoittaja on mies, niin "naisen ajatuksia" Nora ajattelee. Hyvä, rauhallinen, kaunis romaani.