sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lyhyitä herkkupaloja ja odotettua jännitystä


Peter James: Rikoksen merkit : Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita
Douglas Preston & Lincoln Child: Houreuni

Peter James on hyvin suosittu dekkaristi, mutta jäänyt minulta toistaiseksi lukematta. Ajattelin aloittaa tällaisilla lyhyillä makupaloilla saadakseni käsityksen tyylistä ja kyllähän tämän mielellään luki. Häneltä tulee varmaankin luettua myös laajempia tekstejä.

Odotettu uusi Pendergast-romaani ei tällä kertaa pettänyt odotuksia, muistaakseni edellisen osan kohdalla ne osoittaituivat hieman liian suuriksi. Tässä kirjassa ei suvantovaiheissa tarvinnut juuri pyöriskellä, sen verran vauhdikasta toiminta oli, jännittävää ja koukuttavaa. Mikä parasta, jatkoa on varmaan luvassa koska aivan kaikki ei kuitenkaan selvinnyt...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Lyhyesti elämästä ja rakkaudesta


Alice Munro: Jupiterin kuut

Alice Munron novellit ovat kohtauksia tavallisten ihmisten elämän varrelta, arkipäiväisiä tapahtumia. Joskus tuntuu kuin vakoilisi ihmisiä, niin henkisesti herkkiä hetkiä pääsee seuraamaan. Tapahtumat eivät ole suuria, päinvastoin, aina ei edes tapahdu mitään, mutta jotain ihmisten sisällä muuttuu.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ihmeelliset idioottiaivot


Dean Burnett: Idioottiaivot : kuinka aivomme oikeastaan toimivat

Yhdistelmä aivotutkija ja stand up -koomikko ei välttämättä tunnu kovin todennäköiseltä, mutta tämän brittikirjailijan lisäksi on kuulemma olemassa myös suomalainen versio tästä yhdistelmästä.

Lukijalle tällainen on toki etu, onhan aivotutkimuksesta huomattavasti kevyempää lukea, kun kirjoittajakin suhtautuu asiaan huumorilla ja viljelee sitä asiatekstin lomassa. Aivojen fysiologisen toiminnan kuvaukset toki menevät paljolti ainakin tämän maallikkolukijan ymmärryksen yli, mutta se, mitä nuo toiminnot saavat aikaan, on enimmäkseen ymmärrettävää ja mielenkiintoista. Selväksi tulee myös se, että se mikä aivoista nyt tiedetään, on todennäköisesti vain hyvin pieni hitunen siitä, mistä todellisuudessa on kyse.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Huumoria ja moottoripyöräilyfilosofiaa

P. G. Wodehouse: Hiiop, Jeeves
Mika Mannermaa: Matka

Jeeves-sarjan aikoinaan TV:stä ahmineena tulin huomanneeksi, etten varmaankaan ole alkuperäistekstejä lukenut ollenkaan. Puute oli korjattava ja tästä kirjasta sain nautinnokseni lukea kolme eri tarinaa Woosterin ja hänen ystäviensä uskomattomista kiipeleistä, joista Jeeves vielä uskomattomammin keinoin heidät pelastaa. Ajattelin kokeilla seuraavaksi tekstin lukemista alkukielellä - kun suomennokset ovat tätä luokkaa, mahtaa alkuperäinen teksti olla aivan loisteliasta.
*   *   *
Motoristiystävän suosituksesta tartuin minulle outoa aihepiiriä käsittelevään teokseen, edesmenneen tulevaisuustutkija Mika Mannermaan Ihmisen ääni -sarjassa ilmestyneeseen matkakertomukseen. Mannermaa kertoo kahdesta moottoripyörämatkasta, toinen Etelä-Eurooppaan ja toinen Jäämerelle. 

Pitkiä taipaleita ajaessa on aikaa miettiä asioita ja kirjoittajan näkemykset asioista ovatkin mielenkiintoista luettavaa. Kirja on ilmestynyt vuonna 2002, joten siinä kuvatut tulevaisuuden visiot ovat tällä hetkellä jo menneisyyttä tai nykyisyyttä. Paljon osuus kohdalle, mutta ei tietenkään kaikki - Mannermaa ei esimerkiksi uskonut kannettavien kommunikointivälineiden tai internetin yleistymiseen laajemmin. 

Kirjoittaja ei vaikuttanut kovin onnelliselta ihmiseltä, jonkinlainen levottomuus ajoi häntä näille matkoillekin, paikoillaan ei voinut kauan kerrallaan pysyä. Hän arveli elämänsä päättyvän suhteellisen nuorena, jopa 55-vuotiaana, ja niin kävikin.

perjantai 4. elokuuta 2017

Ei aivan tavallinen tarina


Petina Gappah: Muistojen kirja

Upea romaani, joka kertoo nuoren zimbabwelaisnaisen erikoisen tarinan vankilan muurien takaa.

torstai 3. elokuuta 2017

Lomalukemisia


Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin (Huippu!)
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus
Jukka Mikkonen: Metsäpolun filosofiaa
Jean-Christopher Grangé: Purppuravirrat
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Hieno)
Samuel Bjørk: Yölintu (Äänikirja)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Just another detective?

Daniel Cole: Räsynukke 

Näitä samantyyppisiä dekkareita ei ehkä kannattaisi lukea montaa peräkkäin, sekaisinhan ne menevät. Varsinkin kun samaan aikaan kuuntelussa on toinen saman lajityypin edustaja.

Sinänsä harmi, sillä tämäkin oli oikeastaan tosi hyvä lajissaan. Ehkä en vain ole juuri nyt kovin vastaanottavainen?

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Yritän olla edukseni

Jussi Adler-Olsen: Vartija

Luin tämän aika reippaasti, mutta jotenkin se ei nyt sytyttänyt. Tällaisia uskonnollis-huuhaa-yhteisö-kirjoja on tässä lajityypissä olemassa aika paljon, oli kuin olisi lukenut tämän jo usein ennen. Eihän aina tietysti voi keksiä uutta ympäristöä tai aihetta, mutta tämä vain jäi pliisuksi.

Kirjassa oli eräs merkillinen lause, josta ei oikein käynyt ilmi, oliko se kirjan hahmon mielipide vai kirjailijan, mutta ei missään tapauksessa miellyttävä: "Shirley kohensi villatakkiaan. Ele oli varmaan peräisin hänen entisestä elämästään. Siellähän ylipainoisetkin yrittävät olla edukseen."

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Erittäin hyvä pettymys

Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä

En tiedä sortuiko Nesser tässä kirjailijana omaan näppäryyteensä vai minä lukijana koviin odotuksiini, mutta erittäin mielenkiintoinen ja koukuttava kirja teki lopussa ihme flopin - jäin vain ihmettelemään mistä oikein oli kyse. Se saattaa olla tarkoituskin, mutta mitään kovin syvällistä tuo pohdinta ei ole, kunhan ihmettelen että hohhoijaa. Kirjaa lukiessa jännitys ja mielenkiinto yltyi koko ajan, halusi niin kovasti tietää mistä kaikessa oikein on kyse. Kun kyse ei sitten ollutkaan oikein mistään, jäi vain tuo hölmö olo. Että voikin loistava kirja päättyä kurjasti!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Klassikkojen parista luonnon helmaan


Mark Twain, Henry Miller, O. Henry: Kolme amerikkalaista klassikkoa
Marko Leppänen, Adela Pajunen: Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto

Mark Twainin Veren perintö kertoo tarinan ajalta, jolloin ihminen oli esine eikä ihminen, jos hänen veressään oli pisarakin "neekerinverta". Hän saattoi tulla myydyksi milloin hyvänsä ja mitä etelämpään, sen pahempi. Välttääkseen tämän kohtalon lapseltaan eräs äiti vaihtaa keskenään oman lapsensa ja kartanonomistajan pojan, joka on hänen hoidossaan. Monien vaiheiden jälkeen totuus ja samalla koko orjuusjärjestelmän järjettömyys paljastuu.

O. Henryn lyhyet tarinat kertovat arkisista asioista, mutta loppu yllättää hauskasti. Henry Miller kertoo surullisen tarinan sirkustaiteilijasta.

Marko Leppäsen ja Adele Pajusen Terveysmetsä - tunnista ja koe elvyttävä luonto on niin hienosti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, että pelkkä sen lukeminen paransi varmasti ainakin mielenterveyttä. Tekijät esittelevät kirjassaan moninaiset suomalaiset luontopaikat, joista kukin omalla tavallaan miellyttää ihmisiä ja näin vaikuttaa heidän terveyteensä sekä henkisesti että fyysisesti. Kerronta on niin elävää, että melkein tunsi milloin istuvansa kalliolla, milloin kulkevansa pehmeää metsäpolkua tai kuuntelevansa aaltojen kohinaa. Jokaiseen kohtaan oli liitetty esimerkkikuvaus ko. paikasta sekä lyhyt ohje, kuinka jokainen voi kohdallaan kuvatunkaltaisen elämyksen saada. Huippukirja, jonka upeus suorastaan velvoittaa lähteä itse kokemaan luonto!