torstai 8. joulukuuta 2016

Miten olla hyvä

C. Scott Littleton (toim.): Idän uskonnot
Nick Hornby: How To Be Good

Vasta kuvaa ottaessani tajusin, että peräkkäin lukemani ja kuuntelemani teokset käsittelivät molemmat tavallaan samaa aihetta: kuinka tulla hyväksi ihmiseksi. Idän uskonnot kertovat viidestä itämaisesta uskonnosta ja filosofiasta, joiden takana on vuosituhantinen historia, Nick Hornby lähestyy asiaa yhden perheen näkökulmasta.

Kukaan ei voi olla täydellisen hyvä, eikä kaikissa uskonnoissakaan sellaista ihmiseltä vaadita. Ymmärretään, että ihmisessä on erilaisia puolia eikä huonojakaan voida unohtaa. Hornbyn viesti on lähinnä kohtuullisuus. Pienetkin asiat voivat olla hyviä tekoja, ei tarvitse muuttaa kaikkea eikä koko maailmaa.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Kunnon romaani

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Harkitsin omaa pisteytystäni LibraryThing:ssä tälle kirjalle pitkään. Koska saman kirjailijan Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli saanut minulta 4,5 pistettä, mielestäni oikea pistemäärä tälle olisi ollut 4,75. Miksei viisikin, mutta se on varattu niille kirjoille, joiden kannet suljettuaan tuntuu, että maailma on parantunut vähän. Tämän kannet suljettuani huokaisin kyllä vähän, ihan vain kirjan hyvyydestä johtuen.

Joka tapauksessa tämä lukukokemus oli siis erittäin hyvä. Tietenkin koko ajan halusi tietää, mikä tuo kauhea tragedia oli ollut ja kiirehti lukemaan siihen johtaneista tapahtumista, mutta kaikki se johdattelu oli niin mielenkiintoista, että kirjan laskeminen kädestä yön ajaksi oli vaikeaa. Tämä kirja on täydellinen esim. joulukirjaksi, luettavaksi silloin kun sen voi tehdä yhtäjaksoisesti seuraavan aamun ylösnoususta huolehtimatta.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kauhean hyvä Lemaitre

Pierre Lemaitre: Camille

Kun sanon 'kauhean hyvä' tästä kirjasta, paino on molemmilla sanoilla. Paikoin tapahtumat ovat sellaisia, että voi lukea vain puolella silmällä, yrittäen hyppiä yksityiskohtaisten väkivaltakuvausten yli. Onneksi nämä kuvaukset muodostavat vain pienen osan tarinasta ja loppu on sitten sitä hyvää, eli yllättävää juonta ja jännityksen tihentymistä.

Varasin juuri kirjastojen hankinnassa olevan seuraavan Verhoeven-sarjan kirjan Rosie, joka ilmestyy tammikuussa. Tätä sarjaa on suomennettu mielivaltaisessa järjestyksessä, Rosie lienee alkuperäiseltä nimeltään Rosy & John, joka on järjestyksessä viides sarjassa. Näin ollen sarjan kolmanneksi ilmestynyt Les Grands Moyens jää edelleen kääntämättä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Laidasta laitaan

Timothy Snyder: Musta maa: Holokausti: Tapahtumat, opetukset
Ruth Rendell: No More Dying Then -äänikirja
Agatha Christie: Crooked House -äänikirja
David Foster Wallace:  Kummatukkainen tyttö

Timothy Snyderin teos sopii tähän aikaan ja hetkeen pelottavan hyvin. Kuvaus holokaustiin johtaneista ajatuksista, ideologioista ja tapahtumista on kuin kertomusta tämän ajan maailmasta. Nyt olisi jo korkea aika herätä, ennen kuin kaikki tämä tapahtuu uudestaan. Kirja tarjoaa yllättävääkin tietoa toisen maailmansodan ajalta, mm. sen, että juutalaisille turvallisin paikka sodan aikana oli Saksa, murhatuista juutalaisista vain hyvin pieni prosentti oli saksalaisia. Lisäksi murhaajina toimivat myös suurelta osin muut kuin saksalaiset, vaikka nämä toimillaan saivatkin aikaan tähän tarvittavat olosuhteet eri puolilla Eurooppaa sotaa käyvissä ja valloitetuissa maissa. 

Englanninkielisten äänikirjojen valikoima Kaustisen kirjastossa ei ollut kovin hyvä, tässä pari esimerkkiä kuunnteltuna. Lisää olen tilannut muista kirjastoista. Christien kirjan olen joskus myös lukenut, muistin jopa syyllisenkin, mutta se ei tässä haitannut. Rendelliä en varmaankaan ole lukenut, mutta todennäköisesti katsonut tv-sarjassa.

Nähtyäni David Foster Wallacen kirjan nimen, halusin lukea sen. Nimi sinänsä on suomentajan neronleimaus, alkuperäinen nimi Girl With Curious Hair ei sellaisenaan olisi kiinnittänyt huomiota. Novellit ovat keskenään erilaisia, mutta kaikkia yhdistää hämmentävän upea tyyli, jossa kääntäjällä on todella ollut tekemistä. Hän onkin tällä kirjalla ehdolla jonkin kääntäjäpalkinnon saajaksi, toivon sen osuvan hänelle, vaikka muita kilpailijoita en tunnekaan. Upea kirja, joka teki sen mikä kirjan kuuluu - imaisi lukijan sisään outoihin tarinoihinsa.

* * * * *
Alla eräs valokuvauskurssilla syntynyt kuva. Aiheena oli kuvan "maalaaminen" valolla. Innostuin aiheesta kun kohteeksi sattui noinkin kaunis rumpuasetelma ja kuvasta tuli mielestäni tosi onnistunut.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Äänikirjakokeilu

John Taylor; Benedict Cumberbatch reads Sherlock Holmes' Rediscovered Railway Mysteries & Other Stories - 2 CD

Jostain syystä olen sinnikkäästi jättänyt tutustumatta äänikirjoihin. Kuvittelen ehkä, että kuunneltu kirja ei ole luettu kirja, tai että kokemus muuten on vajavainen. Siksipä olen lukenut kirjat kirjoina - tähän asti.
Ensimmäisenä kokeiluun pääsi BBC:n tallenne uusista Sherlock Holmes -tarinoista. Se, että lukijana on Benedict Cumberbatch, ei suinkaan nostanut kynnystä levyjen lainaamiseen. Hän on kyllä loistava lukija ja huomasin pelänneeni turhaan, etten pysty seuraamaan tekstiä tarpeeksi hyvin. Neulominen samalla sujui mainiosti. Koskapa TV:ssä ei nyt juuri ole mitään erityistä seurattavaa, saatan jatkossa hyvinkin käyttää osan TV:n katseluun käyttämästäni ajasta äänikirjoihin.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Erlend Loe: Niin loppuu maailma - sellaisena kuin me sen tunnemme
Stephen King: Mersumies

Jotkut kirjat pitää lukea tarkkaan sana sanalta, keskittyen, eikä niitä jaksa lukea kovin kauan yhtäjaksoisesti. Sitten on kirjoja, kuten nämä kaksi, joiden lukeminen sujuu aivan itsestään kunhan vain ensin avaa kannen. Ilman fyysisiä tarpeita ei näitä laskisi mielellään käsistään ennen kuin tarina päättyy.

Erlend Loen aikaisemmasta romaanista tuttu Doppler päättää lopettaa muutaman vuoden kestäneen metsäretkensä ja palata takaisin perheensä luo, mutta onhan selvää, ettei sellainen aivan ongelmitta suju. Ja kun ollaan Loen maailmassa, ongelmatkin ovat perin kummallisia.

Joitakin aikoja sitten, olisikohan ollut Duma Key:n jälkeen, päätin, että minun ei tarvitse enää lukea enempää Stephen Kingin kirjoja, se laji oli tullut jo tarpeeksi tutuksi eikä yliluonnollisuus tuntunut enää kiinnostavalta. Nyt kuitenkin ilmestyi tämä Mersumies, jossa ei ole ensimmäistäkään yliluonnollista elementtiä. Kyseessä on tyypillinen dekkari ja on kuin King ei ikinä mitään muuta tyylilajia olisi harrastanutkaan. Kyseessä on onneksi trilogian ensimmäinen osa, joten eläköityneen poliisin Bill Hodgesin tulemme tapaamaan vielä ainakin kahdessa teoksessa.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Huikee fiktiota ja vielä huikeampaa faktaa

Hannu Rajaniemi: Näkymättömät planeetat 
Hyun Hee Kim: Sieluni kyyneleet

Hannu Rajaniemen novellit osoittautuivat todella jännittäviksi. Tapahtumat sijoittuivat milloin avaruuteen, milloin yksinäiseen korpeen tai meren rannalle, mutta olivat aina yhtä ennalta-arvaamattomia ja outoja.

Hyun Hee Kimin tarinakin olisi ollut helpompi lukea, jos olisi tiennyt lukevansa fiktiota, mutta valitettavasti tapahtumat ovat tosia. Nuorta naista aivopestiin järjestelmällisesti koko hänen elämänsä ajan ja koulutettiin agentiksi toimimaan Pohjois-Korean ja sen johtajan puolesta. Seurauksena oli 115 ihmisen hengen vaatinut terrori-isku. Tarina auttaa hieman ymmärtämään, kuinka Pohjois-Korean kaltainen valtio on yleensä mahdollinen, mutta yhtään vähemmän pelottavaksi se ei asiaa tee.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Lukematta jäi

Barbery, Muriel: Haltiaelämää

Olin tosi iloinen, kun kuulin että Muriel Barberylta on tulossa uusi suomennos ja sain sen luettavakseni tuoreeltaan. Parina, kolmena päivänä tartuin kirjaan päättäen, että nyt kyllä pääsen läpi nuo vähäiset 270 sivua. Mutta ei. Olin sinnikäs, vaikka lukeminen oli alusta asti vaikeaa. Siinä vaiheessa kun olin lukenut n. 220 sivua, tuntuivat loput 50 kuitenkin jo niin mahdottomalta ja ylivoimaiselta urakalta, suorastaan tuskalliselta tehtävältä, että tein ratkaisun ja lopetin lukemisen siihen.

Minun on hyvin vaikea jättää kirjan lukeminen kesken, ja välillä se ärsyttää itseäkin, kun käytän tuon jääräpäisen asenteen vuoksi aikaani aivan turhaan. Näin ollen keskeyttämäni kirjan on oltava todella poikkeuksellinen. Tässä kirjassa oli pitsimäistä kieltä, kiekuraista ja kaunistakin, mutta täysin irtonaista, käsittämätöntä. Jonkinlainen tapahtumien kulku oli selvillä siinä vaiheessa kun lopetin, mutta vaikka silloin oli "tilanne päällä" en todellakaan jaksanut olla kiinnostunut jatkosta - saati tälle kirjalle luvassa olevasta jatko-osasta! Henkilöt jäivät vieraiksi, heidän kohtalonsa ei jää vaivaamaan mieltä.

Barberyn Siilin eleganssi pysyköön mielessäni ihanana, unohtumattomana lukuelämyksenä, mutta tämä unohtui jo.

torstai 13. lokakuuta 2016

Koukuttavaa jännitystä

Lemaitre, Pierre: Alex

Tämä Lemaitre osaa kyllä punoa juonen! Eikä se sisällä vain yhtä koukkua, vaan muuttuu edetessään aivan toiseksi, kunnes kääntyy päälaelleen - ja taas uudestaan. Upeaa ja nerokasta lukijan hemmottelua.

Aihepiiriltään kirja ei toki kuitenkaan ole kevyt vaan hyvinkin synkkä, jopa ahdistava. Välillä jopa tuntuu että ei halua tietää enää yhtään enempää, aivan kuin lukijana olisi tirkistelemässä henkilöiden kärsimyksiä. Vaikka muistuttaa itseään, että kyseessä on fiktio, miettii sittenkin mitä kaikkea pahuutta maailmaan mahtuukaan.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että ranskalaiset dekkarit ne vasta loistavia ovat ja erinomainen vastine pohjoismaiselle dekkariherruudelle. Aikaisemmin ajattelin että Fred Vargas on se paras, mutta nyt myös Lemaitre kilpailee siitä tilasta.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kvanttivaras-trilogian päätös

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Enpä voi sanoa tulleeni edelleenkään juuri "hullua hurskaammaksi" luettuani tämän viimeisen osan Rajaniemen mestarivaras Jean Le Flambeurista kertovasta trilogiasta, mutta hauska se oli lukea! Tämän huimempaa mielikuvituksen lentoa en ole tainnut aikaisemmin lukea, ainakaan tieteen alalta. Toivon kuitenkin, että ainakin suurin osa tästä kaikesta jää ikinä toteutumatta, sen verran kaukana käsitteestä "elämä" tamä maailma on. Sen verran aikoinaan saippuasarjoja seuranneena voi vain todeta, että niiden tekijöillä olisi tästä juonesta paljon opittavaa!