keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Ihmisten ja luonnon verkostot

Kim Leine: Kuilu
Peter Wohlleben: Luonnon salainen verkosto - Kasvi- ja eläinmaailman ihmeelliset yhteydet

Kuilu on aika lailla täydellinen romaani. Se ei ole hauska vaan vakava, ei iloinen vaan synkkä, se ei kuvaa fantasiaa vaan todellista elämää. Sota ja taistelut kuuluvat siihen, toki myös rakkaus ja perhe. Pysyvää on kuitenkin vain muutos ja ikääntyminen. Kirja vaati lukemaan itsensä niin nopeasti kuin mahdollista, se on loistavasti kirjoitettu. Leinen toinen suomennettu romaani on jo varauksessa.

Olen lukenut useampia luontoa ja erityisesti metsää käsittelevää kirjaa viime aikoina. Luulin lukeneeni myös Wehllebenin ensimmäisen, Puiden salattu elämä. Osoittautui kuitenkin, että tämä kirja luonnon verkostoista oli ensimmäinen häneltä lukemani teos. Kaksi muuta odottaa nyt lukemista. Tämän luettuaan ei voi muuta kuin vahvistaa omaa käsitystään siitä, että maailmassa ei ole mitään niin ihmeellistä kuin luonto. Kunpa antaisimme sen olla oma itsensä, se on jo suunnitellut kaiken täydellisesti toimivaksi eikä siellä ole mitään turhaa..

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Sunnuntaikirja 5


Kimmo Ohtonen: Ikimaa - Soturin tie

Ohtonen on toteuttanut haaveensa ja aloittanut fantasiatrilogian. Sen ensimmäinen osa lupaa jatkoakin ajatellen paljon. Vaikka jännitystä riitti alusta loppuun, luotiin tässä vasta lähtötilanne ja seikkailu on vasta alkamassa. Taitaa olla ensimmäinen lukemani kotimainen fantasiakirja eikä häpeä yhtään omassa lajissaan. Kirjoittajalla on hallussaan taito sekä tietokirjoihin että fiktioon.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Aurinkoinen kesälaukku

Viimekesäisellä vierailulla Kauhavan Lankavalla hankin keltaista ja luonnonvalkoista Liina-kalalankaa, laukun pohjan ja olkahihnat. Malli muhi päässä pitkään, innoittajana olivat Molla Millsin kirjat ja Virkkuri 2:sta sitten löytyi tämä Pohjanmaa-kuosi.

18-säikeiselle langalle suositeltiin koukkua nro 2,5, mutta koska minulla ei sattunut olemaan sen kokoista Clover-koukkua, otin käyttöön numeron 3, joka mielestäni oli hyvin sopiva tähän työhön.

Virkkasin verkkovirkkauksella sisälle kummallekin puolen taskun. Käytännössä sitten näkee, tarvitsevatko taskut jonkinlaisen kiinnittimen tai ompeleen keskelle.

Aloitin työn virkkaamalla kiinteät silmukat pohjassa valmiina oleviin reikiin ja jokaiseen väliin kaksi ketjusilmukkaa, muutamaan kolme jotta sain silmukkamääräksi kuvion vaatiman 22:lla jaollisen luvun. 

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Hurja tonttutrilleri ja sunnuntaikirjat 3-4

  
Antti Leikas: Tonttu - Matka pimeyteen
Markus Hotakainen: Neroja vai mielipuolia
Karin Erlandsson: Saarretut

Antti Leikaksen Tonttu on riemastuttavan erilainen ja hauska jännityskirja. Tontut Koponen, Henkka ja Silmä ovat hellyttäviä hahmoja ja heillä on hämmästyttäviä kykyjä, puhumattakaan Raskolnikovista. Entä kukapa olisi arvannut, kuinka outoja intressejä kustantamoilla onkaan?

Tässä tapauksessa kysymykseen Neroja vai mielipuolia voi kirjan luettuaan huoletta vastata "sekä että",  niin värikkäitä tiedemiehiä viidensadan vuoden ajalta Hotakainen on löytänyt esiteltäväksi. Jokainen heistä on ollut varmasti nero ja edellä aikaansa, mitä siitä jos löytyykin luonteen omituisuuksia - niitä on monella aivan ilman nerouttakin. Mielenkiintoisia ja yllättäviä tarinoita kaikki.

Luulin tietysti lukevani ruotsalaista kirjailijaa, kunnes tapahtumien paikkakunta ilmenikin olevan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Tämä Saarretut on itsenäinen jatko aiemmin ilmestyneeseen kirjaan Kuolonkielot, jota en ole lukenut, mutta ehkä kannattaisi. Vaikka tapahtumia ei ole paljon, tarina etenee eri henkilöiden mukana jännittävästi loppuun asti.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vuosisata-trilogia, osa 1

Ken Follett: Kun suuret sortuvat

Olen aina pitänyt Ken Follettista, mm. Neulansilmä ja Leijonien laakso ovat jääneet mieleen vuosien takaa, samoin historialliset Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua. Muussa tuotannossa taso vaihtelee, mutta oikein huonoa en ole tainnut lukea.

Olin luullut, että tämä ns. Vuosisata-trilogia olisi vanhempaa tuotantoa, mutta se onkin ilmestynyt 2010-luvulla. Ei mitenkään loistavaa kerrontaa sinänsä, mutta toisaalta eipä juuri tylsiäkään hetkiä pääse syntymään. Historian vaiheet kuvattuna muutaman perheen kautta on hyvä tapa tuoda historiaa tutuksi. Miellyttävää luettavaa kaiken kaikkiaan, odotan innolla kahta seuraavaa osaa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sunnuntaikirjat 1-2


Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu 
Arthur Conan Doyle: Pelon laakso 

Nähtäväksi jää, jääkö tämä sunnuntaikirjapäivitys ainoaksi, vai onnistunko ottamaan tavakseni lukea joka sunnuntai yhden kirjan alusta loppuun. 

Aloitus onnistui yli odotusten, mutta valitsinkin ensimmäiseksi kirjaksi vain noin 240 sivua sisältävän Scherlock Holmes -tarinan. Se ei sisälly kokoelmaan jonka häneltä olen lukenut ja on ilmestynyt suomeksi vain kerran vuonna 1915, niinpä kyseessä on todella harvinainen käännös. Tapahtumat olivat melko väkivaltaisia verrattuna Holmesin tarinoihin yleensä, mutta tarinan mutkaisuus ja ratkaisu olivat taattua yllättävää kerrontaa.

Toinenkin kirja oli nopeasti luettu, mutta tämä holokaustista kertova pienoisromaani jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Se on kauniin eleettömästi kerrottu tarina yhdestä ihmiskohtalosta natsien julman tuhoamisvimman keskellä, maustettuna aidoilla teksteillä natsien arkistoista. Toivo ja innostus rakkaan asian tekemiseen auttoivat tämän kirjan päähenkilön pelastumaan pahimmalta.
En ehkä ole aikaisemmin lukenutkaan katalaanista käännettyä kirjaa, niitä ei suomeksi ole paljoa käännetty. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Queen of Hearts


Ikuisuusvälityönä valmistuivat jossain välissä nämä sukatkin. Olin aloittanut sukkia yhdistämällä kahta eri Dropsin mallia ja viipyessään idea unohtui, joten uuden aloituksen tehdessäni purkasin vanhan ja tein kokonaan uudet.  

Tämä malli on myös Dropsin, nimeltään Queen of Hearts. Lanka on luonnonvalkoista Hjerte Sock 4 -lankaa sekä moniväristä Drops Delightia. 
P.S. Sukat muuten neulottiin kärjestä alkaen ja vaikka ensimmäisen kärjen ensimmäiseen sentiin meni koko ilta, siitä eteenpäin työ sujui mukavasti ja kantapääkin oli kiva tehdä kun ei tarvinnut poimia sivusta silmukoista, joka on aina se tympein vaihe.

Folkki-matto



Lankavan ohjeella tein Niinalle tämän Folkki-maton, Molla Millsin OHJE löytyy heidän sivultaan. Ohjeesta poiketen virkkasin maton Esteri-kuteesta ja kavensin mallikertaa vähän.



Aloysius pulassa jälleen ja pientä näpertelyä


Douglas Preston & Lincoln Child: Koston kehä

FBI-agentti Pendergastilla täytyy olla ymmärtäväinen esimies ja työnantaja, sen verran paljon mies sooloilee omien "tehtäviensä" parissa, toki FBI-korttia tarpeen mukaan vilautellen. Varsinaisissa töissä hän ei taida paljon ehtiä vierailemaan, mutta toisaalta tarvetta palkalle ei myöskään ole, kun takana ovat suvun suunnattomat rikkaudet. Mielikuvituksellista ja jännittävää ajanvietettä näistä elementeistä toki syntyy!


Tein kokeeksi sydämiä jämälangoista, taitaa olla Hjerte Kunstgarnia. Nuo ovat kyllä herttaisia.

Ensimmäisen himmelikokeiluni tein työkaverilta saaduista järvikaisloista. Onkohan tämä vähän liian suurta tarkkuuta vaativaa työtä minulle? Kaunista jälkeä kyllä syntyy, kunhan kärsivällisyyttä riittää.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kalevala CAL 2

Oman "Calevala"-peitteeni vihdoin alkuvuodesta valmistuessa tarjosi luonto parhaat mahdolliset olosuhteet sen käsittelyyn. Pihalla oli puoli metriä uutta vitilunta ja pakkasta oli reilusti. Niinpä peite sai kunnon lumikäsittelyn!
Tältä näytti "peite" siinä vaiheessa kun vasta pari palaa oli kiinnitettynä toisiinsa.

Tässä vaiheessa oli vielä lankoja päättelemättä ja reuna kokonaan tekemättä, mutta kuva oli otettava kun palat olivat vihdoin valmiina kokonaisuutena.

Reunapitsi ja yhdistämiskaitaleet ovat edelleen pingottamatta, se pitäisi vielä tehdä kostuttamalla osa kerrallaan. Muuten peite on jo käytössä omalla paikallaan kirjastossa jalkojenlämmittäjänä.


Sydänpalan ja oman signeerauspalan tein ohjeen (http://www.arteeni.fi/kalevalacal) 24 + 4 bonuspalan lisäksi, näin sain peitosta reilumman kokoisen, 5 x 6 palaa.
Lanka on 7 Veljestä kuten ensimmäisessäkin peitteessäni.