maanantai 29. lokakuuta 2012

Näkymä työhuoneen ikkunasta


Minulla on näin rauhallinen näkymä työhuoneen ikkunasta, kirkko ja kirkkomaa.
Aamuisin aurinko valaisee usein kirkon kauniisti, tässä kaunis valo levittäytyi myös huuruiseen koivikkoon.
Pakkasta on vain muutama aste, vaikka kuvassa näyttää paljon kylmemmältä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Helppoa sunnuntairuokaa

Yleensä ruoanlaitossa on aina eduksi, jos ruoan voi valmistaa melko vaivattomasti, maun kuitenkaan kärsimättä. Tässä yksi nämä ehdot täyttävä ruokalaji: lihamureke ja lohkoperunat uunissa.
Perunoita varten sekoitin kulhossa öljyä, mausteita, korppujauhoja ja juustoraastetta (arkiraaste sopii hyvin, koska se on murumaista). Perunat kuorineen lohkoiksi ja pyöritetään jonkin aikaa tässä seoksessa. Uunipellille sitten mureke ja perunat, 200 astetta 45 minuuttia. Hyvää!

Paluu Pemberley'iin


sunnuntai 28. LOKAKUUTA 2012

Adam Dalgliesh -romaaneistaan tunnettu P.D. James on Jane Austeninsa lukenut ja jotensakin yllättäen kirjoittanut romaanin, joka jatkaa Pemberleyn asukkaiden tarinaa kuusi vuotta sen jälkeen kun Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumat päättyivät.

Vaikka tyyli mukailee uskollisesti Austenin tyyliä, sisältö on P.D.Jamesia, eli murhaahan tässä setvitään. Kirjan alkuperäinen nimi onkin Death Comes to Pemberley. Ja kukapa muukaan tapahtumiin on sotkeutunut kuin Wickham, joka ei näytä pysyvän poissa vaikeuksista. Jälleen kerran herra Darcy joutuu ojentamaan auttavan kätensä, tällä kertaa saadaakseen lankonsa pelastettua murhatuomiolta.

P.D.James on syntynyt vuonna 1920 ja kirjoittanut tämän kirjan vuonna 2011 - ihailtava suoritus! Teksti on edelleen niin hyvää, että sopii vain jäädä odottamaan, millaisen aluevaltauksen dekkarilady seuraavaksi tekee.    

Keinulle matto

sunnuntai, 28. LOKAKUUTA 2012

Tämän keinutuolinmaton piti olla pieni välityö, jonka "tekaisen" parissa illassa, mutta kyllä se kuitenkin ihan kunnon työ oli. Pituutta on reilusti (215 cm), takaa melkein lattiaan asti jotta matto pysyisi paikallaan eikä luistaisi pois liukkaasta tuolista. Leveys on 35 cm.

Langat ovat löytöjä laatikoista. Ruskea ja beige ovat todella vanhaa Birgitta-lankaa, jota löytyi muutama vyyhti. Punainen ja oranssi ovat Novitan Jussia ja valkoinen luultavasti 7 Veljestä. Lankoja kului 455 g. Mallikuvio on tuttu ja helppo aaltokuvio. Idea ja ohje tähän löytyi Kauhavan Kangasaitan sivulta, siellä tällä mallilla oli tehty hartiahuivi.

Vahinkoja sattuu


sunnuntai, 28. LOKAKUUTA 2012

 Vaikka oikein hyvin tiedän, että näitä Victoria-langasta tehtyjä neuleita ei saa pestä 40 asteessa, pääsi tuo asia täysin unohtumaan pesukonetta täyttäessä. Koneeseen meni pitsineulepusero (tosin jo tunikan mittoihin löystynyt) ja takaisin tuli tämä epämääräinen kasa, kuin osittainen huovutuskokeilu. 

frown  Tällainen pusero oli alun perin.

Tämä taitaa olla kaikkiaan kolmas Victoriasta pilalle mennyt neuleeni. Nämä pitäisi oikeastaan pestä käsin, varovaisestikin pestessä vanumattomaksi käsittelemättä jäänyt villalanka vanuu vähän, kuten tässä samasta langasta tehdyssä puserossa, joka kuitenkin on vielä käytössä.  

Minulla on vieläkin näitä lankoja kun ostin niitä aikoinaan kilokaupalla (kun halvalla sai) kauniiden värien ja miellyttävän tunnun vuoksi. Valitettavasti tuo sinivihreä taitaa olla nyt tässä, ehkä kaunein näistä väreistä.

Manasin aikoinaan tätä puseroa neuloessani tuota outoa munakennomaista pitsineuletta. No nytpä se varsin hyvin erottuukin 
cheeky

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Huolimattomia unelmia

Aloitin tutustumisen suositeltuun Juha Itkosen tuotantoon novellikokoelmasta Huolimattomia unelmia. Novellit olivat alakuloisia, inhimillisiä, varovaisen humoristisia. Mitään varsinaista wow-elämystä ei päässyt syntymään, mutta muutamassa kohdassa oli pysähdyttävä ihailemaan tekijän taitoa järjestää juuri oikeat sanat oikeaan järjestykseen upealla tavalla.

Paras, suorastaan herkullinen oli novelli Fucking Thailand. Sen kertojaäänenä on 12 vuotias poika, joka matkustaa Thaimaahan äitinsä ja tämän tyttöystävän ja asuinkumppanin kanssa. Täysin oudoksi taas jäi Florida, sen merkitys ei auennut minulle yhtään.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kun mikään ei ole miltä näyttää

Mietin tässä juuri pari päivää sitten, kuinka luvattoman vähän minun nykyään tulee luettua. Kerään kirjoja niinkuin ennenkin, mutta lukeminen on ollut hyvin satunnaista ja hidasta. Ajattelin että kirja viikossa olisi vähintä ja vielä hyvin mahdollisuuksien rajoissa.

Tätä Herman Kochin Illallista aloitin eilen ja jatkoin tänään töistä tultua. Jos kaikki kirjat veisivät samalla lailla mukaansa, voisin helposti lisätä tavoitetta kirjaan päivässä! Tässä meni kaikkineen kolmisen tuntia, kirja oli kertakaikkiaan ahmittava - niinkuin hyvä illallinen. 

Tapahtumat keskittyvät yhteen iltaan ja illalliseen kahden veljeksen ja heidän vaimojensa kesken. Olisi keskusteltava perheen teini-ikäisistä lapsista, heillä on ilmennyt ongelmia, jos nyt niin lievää sanaa tässä tapauksessa edes voi käyttää. Kertojana on toinen veljeksistä, eikä hänenkään elämänsä aivan niitä perusratoja ole kulkenut. Omituiset tapahtumat tulevat ilmi vähitellen, kuin varkain juuri kun kaikki kuulostaa niin normaalilta. (Yritin turhaan keksiä muuta sanaa kuin 'normaali', koska sellaista ei tässä kirjassa ole.)  Tarinan edetessä ja todellisuuden käydessä yhä karmeammaksi tuntuu kuin olisi joutunut mukaan vinhaa vauhtia vierivään pyörteeseen, jolla on taatusti vain yksi suunta - alaspäin.

Ihan näin raadollisia en haluaisi uskoa ihmisten olevan, onhan kuitenkin jossain olemassa se normaali - onhan?

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Revontulipusero


Niinhän siinä sitten kävi, että kun tein miehen koon tästä revontulineuleesta numeroa pienemmillä puikoilla, siitä tulikin minulle sopiva. Pekalle se oli aivan liian pieni. Siispä uuden tekoon!

Noh, kovin pahoillanihan en tästä ole, sillä kyllä minä tätä puseroa itselleni olen aikonut jo vuosia. Meillä oli lapsena näitä puseroita, ja minulla muistaakseni juuri sininen.










Malli löytyi Raija Sairasen kirjasta Iki-ihanat käsityöaarteet. Malli on saatavana myös Novitan sivulta. Lanka 7 veljestä.

Värit ovat sikäli ohjeesta poikkeavat, että vaihdoin vihreän ja keltaisen paikkaa osittain, koska keltainen ja valkoinen sattuivat usein yhteen, eikä kuvio silloin erottunut.  7 Veljeksen kauden vihreä on hieman haalea, kirkkaampi olisi sopinut tähän ehkä paremmin.

Risto Rytin Sota-ajan muistelmat 1939-1944 tuo julki Yhdysvaltoihin v. 1945 salakuljetetut Risto Rytin muistelmat. Ne vahvistavat sen käsityksen, joka minulla Rytin toiminnasta tuona aikana jo ennenkin oli ja tuovat hänelle lopulta sen kunnian, joka hänelle Suomen historiassa kuuluu. Risto Ryti on todellinen Suomen sankari. 

Koska Hitler kuitenkin on historiassa vähintäänkin mielenkiintoinen persoona, en malta olla siteeraamatta tähän Rytin heidän tapaamistensa perusteella muodostamaa mielipidettä kyseisestä henkilöstä. "Vaikutelmakseni Hitleristä jäi, että mikäli hänellä ei ole kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maskia, jolloin hän paasaa ja pauhaa ja kiihottaa itsensä extaasiin ja raivoon, hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen."  Tämä oli siis Rytin mielipide!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kuvia muuten vaan

     
Viihdyn itse mieluummin hämärässä kuin kirkkaassa valossa. Sen vuoksi varmaan myös iltaisin sisätiloissa salamalla otetut kuvat  tuntuvat aivan liian kirkkailta. Voisin varmaan hieman opiskella tuon kameran käyttöä, ehkä sieltä löytyisi vielä joku säätö tällaisissa oloissa otettaville kuville. Vaikka tykkään kyllä näistäkin kuvista, ja varsinkin niiden kohteesta. Laineen Voiton tekemä ja "pukin" signeeraama tuoli on ehkä rakkain esineeni maailmassa.
   
Piti sitten sortua näihin trendisisustuskirjaimiin, vielä ennenkuin menevät pois muodista.
Tämän järkevämpää sijoituspaikkaa en niille toistaiseksi löytänyt.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Joskus runojakin


Vanha rakkaus ei vissiin ruostu, ja tottahan se lienee, kyllä nämä runot taas tuntuvat samalta kuin kaukaisella 70-luvullakin. Ja rakkaudestahan koko Tommy Tabermannin tuotannossa onkin kyse. Kokoelmaan Niitylle minä sinut veisin on koottu runoja, joista säveltäjä Toni Edelmann on luonut samannimisen laulusarjan, teos on myös levytetty.


Malliksi runoista yksi pieni helmi:

ONNI

Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen

Veren sokeri, 2008

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Siirtyisinkö tänne


Vuodatuksen valokuvakommelluksen jälkeen on tullut hieman epävarma tunne, voiko vastaavaa tapahtua uudelleen. Lähes kaikki kuvat sinne on kuitenkin jo palautettu, joten tuntuisi kohtuuttomalta hommalta alkaa siirtämään samoja kuvia vielä tännekin. Voisin tietysti kokeilla pariin tekstiin.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Lankataivas


Seinäjoen käsityömessujen aikaan myös Kauhavan Kangasaitassa on markkinapäivät. Olen tilannut sieltä lankoja ja kuteita nettikaupan kautta, mutta paikan päällä en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Kun kauppa nyt oli lauantainakin vähän myöhempään auki, lähdin tutustumaan. Ja voi huh... kun pääsin kauppaan sisälle, en oikeasti ensin tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut, joka tapauksessa olin varma että olen kuollut ja päässyt taivaaseen. Kertakaikkisen upea paikka! 

Olin etukäteen katsonut poistomyyntipuolelta kiinnostavia tuotteita, mutta valitettavasti paljon niistä oli jo myyty loppuun. Muutama pussi sekoitelankoja pääsi silti mukaan. 
  • 5 kg mustaa Mini-ontelokudetta (ei kuvassa) josta on tarkoitus neuloa tai virkata Niinalle ja Teemulle rahin päällinen. Riittänee lisäksi johonkin koriinkin, tai tyynynpäälliseen.
  • 2 kg vedenvihreää Esteri-ontelokudetta - tuleva vessan matto
  • yhteensä 1,5 kg kolmea eri väriä Esito Huopanen -lankaa Penrose-peitteeseen
  • kolme puolen kilon pussia sekoitelankoja
  • 600 g puola Esito-virkkuulankaa, upeaa väriä ei voinut vastustaa, eiköhän sille käyttötarkoitus löydy.
  • kahdet neliön malliset, puiset sukkapuikot. Otin koot 3,5 ja 4, olisi ehkä kannattanut ottaa isompi kokoero. Nelosilla aion aloittaa sitä Penrosea. Jonkun käyttäjän mukaan neliöpuikoilla käsialasta tulee jonkin verran tiukempaa, ei haittaisi minua.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Stonehengen perintö


Esikoisteokseksi Sam Christerin Stonehengen perintö on melko kelvollinen romaani, vaikka ei juuri mitään omintakeista tarjoakaan. Tässä mennään taas sillä hyväksihavaitulla davincikoodilinjalla. Mikäpä siinä, historia ja salaisuudet ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, kyllähän siitä kelpo viihdettä syntyy. Viihdyin itsekin aivan hyvin tämän parissa, vaikka kyseessä ei mikään varsinainen elämys ollutkaan.