Huima seikkailu ja kaameita kummituksia

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat

Peter James: Kirottu talo

Olen jotenkin sattunut välttämään musiikki-ilmiön nimeltä CMX. Sen laulaja, sanoittaja ja säveltäjä A. W. Yrjänä on myös runoilija ja nyt myös romaanikirjailija. Tämä Joonaanmäen valaat on aivan riemastuttavan hurja seikkailukertomus ajassa ja avaruudessa, paljon yli maailman reunan! 

Kirja on myös hyvin kaunis: 

Peter Jamesin kummitustarina sattui silmiini Hesarin kuukaudenkirjana. En ole aiemmin tullut niitä lukeneeksi, vaikka joka kuukausi on mahdollista lukea yksi kirja joka sisältyy tilausmaksuun.

Tämä on oikein kunnon kummitustarina, joka saa lukijankin jo ihmettelemään omaa ymmärrystään ja alkaa tehdä mieli lukea se saman tien uudestaan - mitä oikein tapahtui?!

Luin kirjan iPadilta melkein yhdeltä istumalta - aivan kuin lukeminen sujuisi nopeammin kuin perinteisen kirjan?

Melkein Edlothia

Koska Hjertegarning Wool Cotton osoittautui hyvin riittoisaksi langaksi, sain puseron valmistuttua miettiä, mitä siitä vielä saisin aikaan. Jasmin Räsäsen Edlothia-huivi on ollut minulla suunnitteilla, joskus, jostakin langasta. Niinpä nyt sitten aloitin sitä ylimääräisistä punasävyisistä langoista, turkooseille mietin vielä muuta käyttöä.

Virkkasin 2,5 mm koukulla, koska se oli käsillä ja tuntui hyvältä langan kanssa. Jossain vaiheessa tajusin, että olisi pitänyt käyttää vähintään numeroa isompaa koukkua, ehkä vielä suurempaa. Mutta onni onnettomuudessa: valitsemallani koukulla langat riittivät melkein - viimeinen kerros jäi tekemättä. Huivista tuli kaulaan sopiva, enkä minä toisaalta vielä ole hartiahuiveja käyttänytkään. Huiviin kului yhteensä 70 g lankaa.

Sisäkuvat jäävät haaleiksi, ulkokuvissa todelliset värit.

Lankaa jäi vieläkin yli! Tarvitseekohan nukkekoti lisää tekstiilejä?

"Telakallani" olohuoneen sohvalla tarvitsee kaikenlaista pikku sälää. Niitä olen keräillyt näihin peltrasioihin. Tämän kuvan näppäsin vahingossa, mutta siitä tulikin ihan terävä ja kiva.

Paluu Norfolkiin

Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Elly Griffiths: Aavekentät

Paula Noronen: Supermarsu ja Rosvo-Rasvis

Elina Backmanin esikoinen on toisaalta hyvin tyypillinen suomalainen dekkari, mutta toisaalta myös oikein hyvä sellainen. Jatkoa varmaankin on tulossa samojen henkilöjen parissa.

Olin jo odottanut, koska taas pääsee lukemaan Ruth Gallowayn uutisia. Tämä kirja kyllä täytti odotukset, varmaankin yksi parhaista tässä sarjassa. Näyttää olevan niin, että näitä suomennetaan nyt kaksi per vuosi, joten tänä vuonna on tulossa lisää tätä hyvää. Tämä on kirjoitettu jo 2015 ja sarjan seitsemäs teos, kun Griffiths on kaikkiaan kirjoittanut näitä jo yksitoista.

Kirjaston toimipisteen ollessa täällä kotona samassa työhuoneessa kanssani sattui silmiin kaikenlaista, ei muuten niin tuttua luettavaa. Piti sitten paikata tuo Supermarsu-aukkokin, se kun on niin kuuluisa ja sen tekijä varsin hauskan tuntuinen henkilö. Luettuani ymmärrän kyllä sarjan suosion lasten parissa.

Hieno dekkarilöytö!

Tomas Gads: Pirulainen ja Luopiot

Dekkareita harrastavan Helinä-siskon kanssa jaamme hyviä uusia löytöjä. Hän oli lukenut näistä ensimmäisen ja toinen oli menossa, kun suositusviesti tuli. Onnistuin poikkeusoloista huolimatta saamaan kirjat nopeasti, kun on noita suhteita kirjastoon päin.

Ensimmäinen kirja, Pirulainen, oli hyvä ja toinen, Luopiot, oli erittäin hyvä! Juuri kuten dekkarin pitääkin, nämä pitivät otteessaan. Jo ensimmäisen kohdalla yöunet saivat väistyä aamupuolelle yötä, toista aloitin lukemaan jo aamupäivästä niin ei tarvinnut yöllä valvoa. 

Tomas Gads on itseasiassa iisalmelaiset Satu Roos ja Kaisa Nummela yhdessä. Mainio pari, yhteistyön täytyy olla saumatonta kun päästään näin hyvään lopputulokseen. Lisää tätä!

Kesämökin ensimmäiset tekstiilit

Tuli sitten hankittua vanha talonrunko kesämökiksi, aivan tuollainen perinteisen mallinen. Se on nyt seissyt tyhjennettynä jonkin aikaa ja ideointi on käynnissä.

Siellä on käyty vasta vain vähän pihalla fiilistelemässä ja kuten kuvasta näkyy, on ulkomaalaus ensimmäisiä toteutettavia töitä.

Koska mökissä asutaan jo remontin aikana, on parasta aloittaa nukkumapaikasta. Makuuhuoneen tapetit odottavat liimaa ja lattiamallikin on valittu. Helpointa oli kuitenkin aloittaa tekstiileistä.

Huoneen ilme tulee muuttumaan pintojen myötä kovasti, toivon ainakin että parempaan suuntaan. Tapetointi ja lattian asennus jännittävät vähän, kun en ole sellaista ennen tehnyt.

Uutta ja tutumpaa

Jenny Erpenbeck: Päivien loppu

Preston & Child: Valkoinen tuli 

Luin Päivien loppua turhan hitaassa tempossa enkä päässyt syventymään siihen kunnolla. Vasta jälkimmäisellä puoliskolla pääsin 'kyytiin' ja lopusta nautin kovasti. 

Erikoisagentti Pendergast saa jälleen käyttää lähes epäinhimillisiä taitojaan ratkaistaaksen nykyaikaan vaarallisesti vaikuttavat menneisyyden tapahtumat. Ihastuttava poikkeaminen Arthur Conan Doylen ja Scherlock Holmesin maailmaan sopii kokonaisuuteen hyvin. 

Vanhaa ja uutta

José Saramago: Kivinen lautta

Elena Ferrante: Tyttären varjo

Oma kirjasto on joutunut odottamaan tällaisia outoja aikoja ennen kuin pääsee luettavaksi. Kirjasto on suljettu ja vaikka sen "sivutoimipiste" sijaitsee etätyönä samassa työhuoneessa kanssani, ei toiveita voi esittää - paitsi vastaanotettujen uusien kirjojen puitteissa.

Saramago on ollut mielessä kauan, ja nyt sain tuntumaa tämän Kivisen lautan muodossa. Rakastan tällaisia tarinoita, joissa uskomattomia asioita tapahtuu ja ihmiset muokkaavat elämänsä tilanteen mukaan - kuinka sopivaa tähän aikaan!

Ferranten uusi suomennos Tyttären varjo on vuodelta 2006. Siinä on muista hänen kirjoistaan tuttu imu, soljuva kerronta vie mukanaan. Se, että kertojana on kahden aikuisen tyttären äiti, teki tarinasta melkein henkilökohtaisen, siinä oli paljon tuttua. 

Kun värin valinta on vaikeaa

Tähän pirteään neuleeseen olen hautonut lankoja jo kauan, ja vihdoin ne ovat muuttuneet puseroksi. Malli on 3 in 1 Raverlysta. Ohjeessa on käytetty eri lankaa, mutta onneksi tälläkin langalla pystyin toteuttamaan mallin sellaisenaan ilman muutoksia. Vaikea niitä olisikin ollut tehdä, sillä ohje oli annettu kerroksen tarkkuudella.

Tykkään valtavasti, eikä vähiten ihanan tuntuisen langan vuoksi, se on kevyttä, pehmeää ja unelmanohutta. Tosin niinkin ohutta, että pienikin nykäisy riittää sen katkaisuun. Lanka on Hjertegarnin Organic 350 - Wool Cotton, jossa on 55 % merinovillaa ja 45 % puuvillaa. Sitä kului tähän XXl-kokoiseen paitaan vain 237 g! Käytin 3,5-4 numeron puikkoja ja olihan siinä tikattavaa juuri langan ohuuden vuoksi. Välillä teki mieli jo vaihtaa uuteen työhöön, mutta onneksi olin sinnikäs, sillä lopputulos palkitsee kyllä vaivan. Napit ovat vielä postissa.