sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Uusia ja vanhoja asukkaita

 

JP Delaney: Edellinen asukas
Donna Leon: Nuoruuden lähde

Ei ihan odotusten mukainen mutta toki jännittävä ja yllättävä oli tämä salanimellä kirjoitettu Edellinen asukas. 

Donna Leonin viimeisin taas oli juurikin odotusten mukainen mutta ei niin jännittävä eikä yllättävä. Huomasin lukemaan alettuani, että odotin malttamattomana kohtaa, jossa Brunetti palaa kotiin töistä - mitä kuuluu Paolalle ja lapsille? Olen huomannut saman ilmiön jo aikaisemmin, tämä on se vuosittainen virtuaalivisiitti Venetsiaan, joka ei rasita kaupunkia millään tavoin. Samalla Brunetti tosin ratkaisee vanhan rikoksen, saaden luonnollisesti jälleen tietokoneapua signorina Elettralta. He eivät muuten vieläkään sinuttele toisiaan, vaikka ovat työskennelleet yhdessä varmaan kaksikymmentä vuotta!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kuka katsoo sinua?

Clare Macintosh: Minä näen sinut

Macintoshin ensimmäinen jännityskirja oli niin koukuttava että toista jo odotti. Kun sen nyt on lukenut, on mielissään kun kannessa luvataan kolmannen ilmestyvän jo tänä syksynä.  Lukija joutuu usein harhapolulle ja on jo varma syyllisestä - monta kertaa - kunnes totuus selviää ja yllättää. Yllätykset jatkuvat loppuun saakka!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Kohtuus ja kieli


Lari Kotilainen: Kielen elämä - Suomen kieli eilisestä huomiseen
Juha T. Hakala: Kohtuuden kirja - Näkökulmia ääriyhteiskuntaan

Juha T. Hakalan kirjat ovat olleet pitkään lukusuunnitelmassa, tämä oli ensimmäinen lukemani, ei varmaankaan viimeinen. Hänen kuvaamansa nykymaailman kohtuuttomuudet saavat vahvistumaan sen ajatuksen, että olipa kyseessä mikä ilmiö tahansa, kohtuus on järkevin päämäärä. Tämän ovat tienneet jo muinaiset filosofit, mutta oppiiko ihminen koskaan?

Lari Kotilainen kirjoittaa suomen kielestä lämpimästi ja asiantuntevasti. Outoa: tuo "lämpimästi" vain tuli tuohon! Mutta kun sitä sitten mietin, päätin jättää sen siihen koska kirja todellakin puhuu kielestämme hyvin arvostavasti ja läheisesti, kuin hyvästä ystävästä. Vaan eipä ihmisellä ja sitä myöten kansallakaan juuri arvokkaampaa pääomaa ole kuin oma kieli, jota ilman emme ole ketään. Kirjoittaja antaa meille myös toivoa kielemme säilymisestä myös tulevaisuudessa.