Jossain vaiheessa puolentoista kuukauden lukublokkia tartuin kuitenkin tähän uutuuteen, koska tiesin sen olevan hyvä. Tartuin ja jätin siihen, lukeminen ei maistunut. Sitten viimein aloitin ja luin melkein loppuun ja siihen jäi. Syynä ei ollut kirja - päinvaistoin, voisin lukea sen heti uudelleen, ellei kirjastossa olisi jonoa sitä odottamassa! Joskus vain ei maistu, ei edes paras.
Eilen kuitenkin tartuin kirjaan uudelleen ja harmittelin, miksi olinkaan sen jättänyt. Luin sen saman tien loppuun enkä aloittanut uudestaan, vaikka mieli teki. Loistava kirja.
Kannesta en pidä, vaikka se on kirjansa näköinen. Visuaalinen hyvä on minulle ilmeisesti erilainen kuin kirjallinen hyvä.
Ikääntymiseen liittyy ikäviä asioita (ikä - ikävä? mitähän etymologi tästä sanoisi?). Vaikka en ole vielä vanhus enkä edes eläkkeellä, ei tässäkään vaiheessa elämää enää oikein voi edes itselleen uskottavasti luvata, että tämän luen vielä uudestaan. Tämä jos mikä sen ansaitsisi, varmasti paljon jäi huomaamatta tässä runsaudessa. Kuitenkin lukemattomia kirjoja on niin paljon, että uudelleen lukemisen ylellisyyteen ei enää tunnu olevan varaa. On se Sadan vuoden yksinäisyyskin vielä toisen kerran lukematta. Laitettakoon järjestykseen, jos siihen ryhdyn: SVY ensin ja Aamen sitten.
