Huipputekstiä

 

Anni Kytömäki: Kultarinta
Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Varatessani kirjastosta Anni Kytömäen uusinta kirjaa, tajusin että myös tänä toinen on jäänyt vielä lukematta. En ymmärrä miksi, sillä jo ensimmäinen, Kivitasku, teki todella suuren vaikutuksen. Tämä ei jäänyt yhtään huonommaksi, päin vastoin, tämä on sitä mitä romaani voi parhaimmillaan olla. 

Luonnon voimakas läsnäolo näissä on parasta. Luonto on se, mihin kaikki aina palaa, se on oikeastaan kertomuksen pääosassa. Myös ihmiset kuvataan hyvin lempeästi. Ihana kirja!

Petra Rautiaisen esikoisromaani liikkuu myös luonnossa, Pohjois-Lapin karuissa maisemissa. Karua oli myös aika, johon tarina sijoittuu. Sodan loppuvaiheet 1944 ja sodan tapahtumien jälkiselvittelyt muutamaa vuotta myöhemmin. Emme voi olla ylpeitä siitä, mitä meidänkin rajojemme sisällä tapahtui toisen maailmansodan aikana. Näistä asioista ei mielellään puhuta ja niistä lukeminen on vavahduttavaa. 

Bauerin elokuu

Belinda Bauer

Tappajan katse (Exmoor 2) / Kadonneet lapset (Exmoor 3) / Kauniit kuollessaan

Aika lailla näitä Belinda Bauerin kirjoja ahmiessa on elokuun lukuaika kulunut. Näistä viimeisistä kaksi jatkoi Exmoor-sarjaa ja kolmas on erillinen tarina. Varsinkin Exmoor-sarja oli erinomainen, vieläkin mietin niiden ihmisten "elämää". Jännitystä riittää toki myös kaikissa muissakin kirjoissa, jotka kaikki seitsemän olen nyt lukenut ja toivon kovasti, että ensi vuonna ilmestyisi lisää. Pitkästä aikaa ehdottomasti paras dekkaristi tämä Bauer.

Loput lomalukemiset

 

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla / Iso härkä / Tuonela

Jos historia ja entiset elintavat kiinnostavat eikä fantasiakaan säikäytä, on tässä verraton lukupaketti ahmittavaksi. Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjan kolme ensimmäistä osaa oli luettava vauhdilla, ne todella imaisivat mukaansa. Toivottavasti kuusiosaiseksi suunnitellun sarjan seuraava osa ilmestyy pian! 

Kirjassa tutustutaan Rautaparran uudisraivaajaperheen elämään 1400-luvun Savossa.  Koska kirjoittaja on suomalaisen kansanperinteen tutkija, voi luottaa siihen, että sen aikaiset tavat elää ja tehdä työtä on kuvattu niin oikein kuin se yleensä on mahdollista. Kieli on nykykieltä, eikä se tunnu oudolta kuin parissa kohdassa - mietin esim. että niinköhän silloin oikeasti puhuttiin romantiikasta? Mutta ukemattahan tämä olisi muinaissuomella kirjoitettuna jäänyt, hyvä näin. Muutenkin kirjoitustyyli oli mielestäni hyvä, mikään ei tökkinyt.

Belinda Bauer: Näkijä / Ruumis nro 19 / Hautanummi 

Toinen kesän lempikirjailija on ollut Belinda Bauer. Aloitin hänen uusimmallaan ja sitten jatkoin tuotannon alkupäästä. Nyt muutaman lukeneena voi vain todeta, että taso nousee koko ajan. Loman loppuessa luin lauantaina yhden ja sunnuntaina toisen kirjan putkeen, kirjanmerkkiä ei tarvittu! Vielä on suomennetusta tuotannosta luettavissa kolme kirjaa, joista yksi jo aloitettu.

Heine Bakkeid: Paratiisin kutsu / Meren aaveet 

Ja vielä kolmas löytö Heine Bakkeid, jonka reppanan (kuten tyypillistä on) omatoimidekkarin vaarallisia toimeksiantoja on toistaiseksi luettavissa näistä kahdesta kirjasta. Välillä lukiessa huomasin puristavani kirjaa käsissä tarpeettoman lujaa jännityksen kiristyessä. Mitä tulee noihin tyypillisiin dekkarityyppeihin, ärsyttävintä on ehkä se että joutuessaan sairaalaan (tässä tapauksessa tuon tuosta) tyyppi heti tajunnan palattua repii letkut irti ja pukee omat vaatteen päälle lähteäkseen jatkamaan tutkintaa. Thorkild Aske ei todellakaan ole ainoa tätä harrastava etsivä. Ihmeellisesti hän kuitenkin jälleen pysyy tolpillaan ja muillakin asioilla on taipumus selvitä.