sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lyhyitä herkkupaloja ja odotettua jännitystä


Peter James: Rikoksen merkit : Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita
Douglas Preston & Lincoln Child: Houreuni

Peter James on hyvin suosittu dekkaristi, mutta jäänyt minulta toistaiseksi lukematta. Ajattelin aloittaa tällaisilla lyhyillä makupaloilla saadakseni käsityksen tyylistä ja kyllähän tämän mielellään luki. Häneltä tulee varmaankin luettua myös laajempia tekstejä.

Odotettu uusi Pendergast-romaani ei tällä kertaa pettänyt odotuksia, muistaakseni edellisen osan kohdalla ne osoittaituivat hieman liian suuriksi. Tässä kirjassa ei suvantovaiheissa tarvinnut juuri pyöriskellä, sen verran vauhdikasta toiminta oli, jännittävää ja koukuttavaa. Mikä parasta, jatkoa on varmaan luvassa koska aivan kaikki ei kuitenkaan selvinnyt...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Lyhyesti elämästä ja rakkaudesta


Alice Munro: Jupiterin kuut

Alice Munron novellit ovat kohtauksia tavallisten ihmisten elämän varrelta, arkipäiväisiä tapahtumia. Joskus tuntuu kuin vakoilisi ihmisiä, niin henkisesti herkkiä hetkiä pääsee seuraamaan. Tapahtumat eivät ole suuria, päinvastoin, aina ei edes tapahdu mitään, mutta jotain ihmisten sisällä muuttuu.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ihmeelliset idioottiaivot


Dean Burnett: Idioottiaivot : kuinka aivomme oikeastaan toimivat

Yhdistelmä aivotutkija ja stand up -koomikko ei välttämättä tunnu kovin todennäköiseltä, mutta tämän brittikirjailijan lisäksi on kuulemma olemassa myös suomalainen versio tästä yhdistelmästä.

Lukijalle tällainen on toki etu, onhan aivotutkimuksesta huomattavasti kevyempää lukea, kun kirjoittajakin suhtautuu asiaan huumorilla ja viljelee sitä asiatekstin lomassa. Aivojen fysiologisen toiminnan kuvaukset toki menevät paljolti ainakin tämän maallikkolukijan ymmärryksen yli, mutta se, mitä nuo toiminnot saavat aikaan, on enimmäkseen ymmärrettävää ja mielenkiintoista. Selväksi tulee myös se, että se mikä aivoista nyt tiedetään, on todennäköisesti vain hyvin pieni hitunen siitä, mistä todellisuudessa on kyse.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Huumoria ja moottoripyöräilyfilosofiaa

P. G. Wodehouse: Hiiop, Jeeves
Mika Mannermaa: Matka

Jeeves-sarjan aikoinaan TV:stä ahmineena tulin huomanneeksi, etten varmaankaan ole alkuperäistekstejä lukenut ollenkaan. Puute oli korjattava ja tästä kirjasta sain nautinnokseni lukea kolme eri tarinaa Woosterin ja hänen ystäviensä uskomattomista kiipeleistä, joista Jeeves vielä uskomattomammin keinoin heidät pelastaa. Ajattelin kokeilla seuraavaksi tekstin lukemista alkukielellä - kun suomennokset ovat tätä luokkaa, mahtaa alkuperäinen teksti olla aivan loisteliasta.
*   *   *
Motoristiystävän suosituksesta tartuin minulle outoa aihepiiriä käsittelevään teokseen, edesmenneen tulevaisuustutkija Mika Mannermaan Ihmisen ääni -sarjassa ilmestyneeseen matkakertomukseen. Mannermaa kertoo kahdesta moottoripyörämatkasta, toinen Etelä-Eurooppaan ja toinen Jäämerelle. 

Pitkiä taipaleita ajaessa on aikaa miettiä asioita ja kirjoittajan näkemykset asioista ovatkin mielenkiintoista luettavaa. Kirja on ilmestynyt vuonna 2002, joten siinä kuvatut tulevaisuuden visiot ovat tällä hetkellä jo menneisyyttä tai nykyisyyttä. Paljon osuus kohdalle, mutta ei tietenkään kaikki - Mannermaa ei esimerkiksi uskonut kannettavien kommunikointivälineiden tai internetin yleistymiseen laajemmin. 

Kirjoittaja ei vaikuttanut kovin onnelliselta ihmiseltä, jonkinlainen levottomuus ajoi häntä näille matkoillekin, paikoillaan ei voinut kauan kerrallaan pysyä. Hän arveli elämänsä päättyvän suhteellisen nuorena, jopa 55-vuotiaana, ja niin kävikin.

perjantai 4. elokuuta 2017

Ei aivan tavallinen tarina


Petina Gappah: Muistojen kirja

Upea romaani, joka kertoo nuoren zimbabwelaisnaisen erikoisen tarinan vankilan muurien takaa.

torstai 3. elokuuta 2017

Lomalukemisia


Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin (Huippu!)
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus
Jukka Mikkonen: Metsäpolun filosofiaa
Jean-Christopher Grangé: Purppuravirrat
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Hieno)
Samuel Bjørk: Yölintu (Äänikirja)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Just another detective?

Daniel Cole: Räsynukke 

Näitä samantyyppisiä dekkareita ei ehkä kannattaisi lukea montaa peräkkäin, sekaisinhan ne menevät. Varsinkin kun samaan aikaan kuuntelussa on toinen saman lajityypin edustaja.

Sinänsä harmi, sillä tämäkin oli oikeastaan tosi hyvä lajissaan. Ehkä en vain ole juuri nyt kovin vastaanottavainen?

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Yritän olla edukseni

Jussi Adler-Olsen: Vartija

Luin tämän aika reippaasti, mutta jotenkin se ei nyt sytyttänyt. Tällaisia uskonnollis-huuhaa-yhteisö-kirjoja on tässä lajityypissä olemassa aika paljon, oli kuin olisi lukenut tämän jo usein ennen. Eihän aina tietysti voi keksiä uutta ympäristöä tai aihetta, mutta tämä vain jäi pliisuksi.

Kirjassa oli eräs merkillinen lause, josta ei oikein käynyt ilmi, oliko se kirjan hahmon mielipide vai kirjailijan, mutta ei missään tapauksessa miellyttävä: "Shirley kohensi villatakkiaan. Ele oli varmaan peräisin hänen entisestä elämästään. Siellähän ylipainoisetkin yrittävät olla edukseen."

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Erittäin hyvä pettymys

Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä

En tiedä sortuiko Nesser tässä kirjailijana omaan näppäryyteensä vai minä lukijana koviin odotuksiini, mutta erittäin mielenkiintoinen ja koukuttava kirja teki lopussa ihme flopin - jäin vain ihmettelemään mistä oikein oli kyse. Se saattaa olla tarkoituskin, mutta mitään kovin syvällistä tuo pohdinta ei ole, kunhan ihmettelen että hohhoijaa. Kirjaa lukiessa jännitys ja mielenkiinto yltyi koko ajan, halusi niin kovasti tietää mistä kaikessa oikein on kyse. Kun kyse ei sitten ollutkaan oikein mistään, jäi vain tuo hölmö olo. Että voikin loistava kirja päättyä kurjasti!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Klassikkojen parista luonnon helmaan


Mark Twain, Henry Miller, O. Henry: Kolme amerikkalaista klassikkoa
Marko Leppänen, Adela Pajunen: Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto

Mark Twainin Veren perintö kertoo tarinan ajalta, jolloin ihminen oli esine eikä ihminen, jos hänen veressään oli pisarakin "neekerinverta". Hän saattoi tulla myydyksi milloin hyvänsä ja mitä etelämpään, sen pahempi. Välttääkseen tämän kohtalon lapseltaan eräs äiti vaihtaa keskenään oman lapsensa ja kartanonomistajan pojan, joka on hänen hoidossaan. Monien vaiheiden jälkeen totuus ja samalla koko orjuusjärjestelmän järjettömyys paljastuu.

O. Henryn lyhyet tarinat kertovat arkisista asioista, mutta loppu yllättää hauskasti. Henry Miller kertoo surullisen tarinan sirkustaiteilijasta.

Marko Leppäsen ja Adele Pajusen Terveysmetsä - tunnista ja koe elvyttävä luonto on niin hienosti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, että pelkkä sen lukeminen paransi varmasti ainakin mielenterveyttä. Tekijät esittelevät kirjassaan moninaiset suomalaiset luontopaikat, joista kukin omalla tavallaan miellyttää ihmisiä ja näin vaikuttaa heidän terveyteensä sekä henkisesti että fyysisesti. Kerronta on niin elävää, että melkein tunsi milloin istuvansa kalliolla, milloin kulkevansa pehmeää metsäpolkua tai kuuntelevansa aaltojen kohinaa. Jokaiseen kohtaan oli liitetty esimerkkikuvaus ko. paikasta sekä lyhyt ohje, kuinka jokainen voi kohdallaan kuvatunkaltaisen elämyksen saada. Huippukirja, jonka upeus suorastaan velvoittaa lähteä itse kokemaan luonto!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Vihdoin valmis villatakki



Takin ohje on Novitan Kevät 2017 -lehdestä. Lanka on ohjeen mukaista Nallea, paitsi että vaihdoin perusväriksi (mukana toisena koko ajan) Nalle Kukkakedon (881) väriin 852, monivärinen/sirkus sekä farkunsinisen väriin Kettu (642)

Kuvat eivät oikein tee oikeutta väreille, kännykällä pilvisellä säällä otettuja.

Mielenkiintoinen malli toteuttaa, koko ajan ei ihan ollut itsekään selvillä, minkä muotoinen kappaleesta lopulta tulee. Helmaosuudella joutui pitämään kerroksista kirjaa epäsäännöllisten kavennusten vuoksi. Mutta olihan tämä vaivan arvoinen!


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Jännitystä alkukesään


Fred Vargas: Neptunuksen sauva
Luca D'Andrea: Rotko

Komisario Adamsberg -sarjan neljäs osa on kirjoitettu jo vuonna 2004, mutta on jostain syystä jäänyt kääntämättä aikaisemmin. Sen jälkeen tulleita osia on suomennettuina jo neljä.

Tämä saattaa olla tämän sarjan paras teos. Vargasin tyyli on niin ainutlaatuinen, täysin omaa luokkaansa. Henkilöt ovat vähintäänkin omituisia, mutta se kuuluu asiaan - ihmiset ovat.  Silti he ovat vikoineen ja omituisuuksineen hyvin rakastettavia - ihmiset ovat.

Juoni on tietenkin myös loistava, kuten aina. Tämän paremmaksi ei dekkari muutu.

Luca D'Andrean esikoinen sen sijaan tarjoaa hyvinkin kelvollisen tarinan, mutta ehkä hieman liian pitkän. Tyhjäkäyntiä olisi voinut vähän vähentää, niin että mielenkiintoinen juoni olisi päässyt vetäisemään mukaansa vähän tehokkaammin. Hohhoijaa-efekti ei ole koskaan eduksi jännityskirjalle. Tekstissä ei silti ole mitään moittimista, joten seuraava teos samalta kirjailijalta tulee todennäköisesti kyllä luettua - jos se on vähän ohuempi.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Mitä ihminen on?

Mark Twain: Mitä ihminen on?

Tässä pienessä kirjassa pohtii vanha mies (MT:n alter ego?) nuoren miehen kanssa ihmisen syvintä olemusta. Jotenkin Havukka-ahon ajattelijan mietteet tästä aiheesta tuntuvat mukavammilta, Twain ei anna ihmiselle kovin paljon kunniaa luomakunnan kruununa, päinvastoin. Hänen mielestään ihminen tekee kaiken ainoana päämääränään hyvän olon saavuttaminen itselle, pyytettömyys muiden puolestaan on hänen mielestään vain sivutuote tässä toiminnassa. Toisaalta itsekkyys on nykymaailman suuri ongelma - ehkä se oli sitä jo vuonna 1906 tai sitten Twain oli taitava ennustaja.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Tupakointia Firenzessä


Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus 

Italiaan sijoittuvat dekkarit ovat oma lajinsa ja tämä Marco Vichin luoma firenzeläinen komisario vielä siinäkin luokassa erikoinen. Lukijaan iskee välillä epätoivo - eihän tämä juttu ratkea ikinä, kun komisario vain tupakoi, syö, juo, vierailee ystäviensä luona ja valvoo vuorokaudet ympäriinsä - kuinka hän ikinä saa työnsä tehtyä? Mutta lopussa kiitos seisoo näissäkin tarinoissa, miksipä siis reuhtoa enempää kun pelkästään ajattelemallakin saa tuloksia aikaan.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Loistava Ferrante

Elena Ferrante: Loistava ystäväni : lapsuus ja nuoruus

Tätä kirjaa on kehuttu ja suositeltu kaikkialla sen ilmestymisestä lähtien niin paljon, että sitä ei yksinkertaisesti voinut jättää lukematta. Odotin niin kauan, että sen toinen osa Uuden nimen tarina : nuoruus on jo suomennettu ja varauksessa kirjastosta. Kaikkiaan sarja on neliosainen.

Kirjailija kätkeytyy salanimen taakse, vain kustantaja tietää hänen todellisen henkilöllisyytensä. Ensimmäisen osan luettuani tuntuu voimakkaasti siltä, että kyseessä olisi omaelämäkerrallinen teos. Tämän tekijä kuitenkin kiistää. Vaikka tuon vaikutelman kirjasta saakin, on kerronta silti jotenkin hyvin etäistä. Minä-muodossa kertojana toimiva Elena, Lènu kertoo asioista ulkopuolisen äänellä, toteavasti. Tunteista kerrotaan mutta ei tunteikkaasti, vaan pikemminkin raportoivasti, kuin dokumenttina ihmisten elämästä sodanjälkeisessä Napolissa. Kuva on hyvin yksityiskohtainen ja realistinen, asiat ovat niin kuin ovat, mitään ei kaunistella eikä puolustella, ei edes yleistä väkivaltaa, joka vain kuuluu elämään.

Olisin jopa odottanut hieman tunteisiin vetoavampaa otetta, mutta tämän kirjan ansiot ovat muuaalla. Ulkopuolisesta ja raportinomaisesta tyylistä huolimatta kirja on erittäin kiinnostava, nopeasti luettava ja jopa koukuttava. Toivon varausjonon kirjastossa lyhenevän nopeasti!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Vakavampi Flavia


Alan Bradley:
Kuolleet linnut eivät laula

Mainion Flavia de Luce -sarjan kuudes osa on aikaisempia vakavampi. Ilmassa on suuri suru, joka vaikuttaa jokaiseen. Silti Flavia ahkeroi mysteerien parissa kuten ennenkin, mutta nekin ovat muuttuneet paljon todellisemmiksi ja vakavammiksi. Kahdestoista syntymäpäivä lähenee ja sitä myötä on otettava isompi vastuu asioista ja oltava valmis elämänmuutokseen. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus on pikkuserkku Undine, joka ei jää omaleimaisuudessaan Flaviasta toiseksi, vaikka ei kovin suurta roolia  ainakaan vielä esitäkään.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Aikamatkailua

Twain, Mark: Jenkki kuningas Arthurin hovissa

Kun nykyhetkessä lukee vuonna 1889 kirjoitettua kertomusta sen aikaisesta miehestä, joka kertoo aikamatkastaan 500-luvulle kuningas Arthurin hoviin, saa kokea jo melkoisen fiktionaalisen siivun ihmiskunnan historiaa. Lukijan on helppo naureskella kummankin aikauden tavoille, mutta välillä on todettava niinkuin usein muutenkin: on asioita, joita ihminen ei vain opi, vuosisadasta tai -tuhannesta huolimatta. Toki, kun kirjoittajana on Twain, on otettava huomioon huumorin osuus tapahtumissa. Se pilkahtelee yllättäen mitä oudoimmissa yhteyksissä aiheuttaen tahattomia hörähdyksiä. Mitä parhainta lukunautintoa tämä oli joka tapauksessa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pari mattoa, pari kirjaa


Näiden virkkaustöiden jälkeen jäi käsiin tyhjä tunne, mutta onneksi kuteita jäi vielä yhteen mattoon. Nämä on virkattu Lankavan Esteri-kuteesta 12 numeron koukulla. Hankin ergonomisen koukun ja sillä kyllä on väliä, työ sujui kevyesti. Pikkumaton ohje on myös Lankavalta.  Isomman malli tulee kaukaa 80-luvulta, oikealla pikkukuvassa oleva malli on jäänyt mieleen Suuresta Käsityölehdestä 5/1988, sitä hieman muuntelin.

 Weston, Madeline: Kauniit neuleklassikot : 25 ajatonta mallia
Helovuo, Marika: 100 syytä lukea : lukukipinän sytytyskirja

Kirja neuleklassikoista oli kaunis ja inspiroiva, vain lujalla tahdonvoimalla sain itseni estettyä kopioimasta sivukaupalla kirjoneulekuvioita ja muita malleja - kirja on uudelleen lainattavissa sitten kun sellaisen mallin haluan tehdä.

Luin sitten myös lukuohjekirjan, tavallaan. Itse en ole koskaan sen kummemmin eritellyt, miksi luen, ja tässä kirjassa listatut syyt tuntuivat jotenkin kaukaa haetulta. Lukemisella voi ilmeisesti myös tienata, kun vanhemmat maksavat lapselle lukurahaa per kirja. Ei meillä vaan ole tarvinnut. Hieman tarpeeton kirja tämä on - ainakin ihmiselle joka jo lukee! Mutta esim. äidinkielenopettajat tarvitsevat varmasti kaiken kekseliäisyytensä saadakseen nykyajan diginatiivit kirjan ääreen, siinä tästä kirjasesta toivottavasti on hyötyä. Itse lisäsin listaan syyn numero 101: lukiessa voi viettää laatuaikaa kissan kanssa. 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Antoisia tietokirjoja ja valmis matto


Florence Williams: Metsän parantava voima 
Haafner Linssen: Virkatut mandalat

Harvoin olen lukenut yhtä mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua tietokirjaa kuin tämä Metsän parantava voima. Jo kansi tuntui antavan energiaa tähän lumiseen toukokuuhun! Amerikkalainen toimittaja on kerännyt kirjaan tutkimuksia paitsi Yhdysvalloista, myös ympäri maailmaa, mm. Suomesta. Melkoisen yhtäpitävästi tutkimukset osoittavat, että oleskelu luonnossa ja erityisesti metsässä tekee ihmiselle hyvää jo hyvinkin lyhyessä ajassa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan viisi tuntia kuukaudessa riittää hyvän olon tuottamiseen -  melko lyhyt aika kuitenkin, kun täällä sentään eletään keskellä metsiä. Myös Japanissa ja Etelä-Koreassa ollaan tutkittu asiaa paljon ja siellä järjestetään erityisiä luontoretkiä parantamistarkoituksessa. Tervehdyttäviä vaikutuksia on havaittu fyysisesti mm. verenpaineeseen ja sykkeeseen sekä henkisesti mm. muistiin, keskittymiskykyyn, oppimiseen ja luovuuteen. Meillä on käytettävissämme ilmainen mahdollisuus helppoon terapiaan - menkäämme siis metsään!

Kirja virkatuista mandaloista on kaunis ja houkutteleva mutta kerrankin ymmärsin olla innostumatta liikaa, niin että tällä kertaa en rynnännyt kaivamaan lankavarastoja aloittaakseni jälleen uutta työtä. Tosin jollekin mandalalle tulin jo miettineeksi sopivat langat ja aloin haaveilla pienistä pyörylöistä tehdystä värikkäästä verhosta. Ehkäpä jotain muuta valmiiksi kuitenkin ennen sitä. 


Teen käsitöitä koko ajan, mutta jostain kumman syystä valmista ei tule tänne esiteltäväksi! 13 paria vauvasukkia odottaa päättelemistä koska keräys loppui kesken, villatakki on vaiheessa koska aloin tehdä Niinalle tupaantuliaisiksi mattoja. Niistä sentään ensimmäinen, vessan matto, on nyt valmis!

Maton koko on 75 x 80 cm ja se on virkattu nro 12 koukulla Lankavan Esteri-kuteesta. Myös malli on Lankavalta. Kudetta meni 1771 g, mikä oli selvästi vähemmän kuin olin laskenut.
Toinen matto on myös jo melko pitkällä, siitä tulee jotain tällaista:

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Jotta emme tekisi samaa jälleen

Paola Pigani: Älä astu sieluuni kengät jalassa

Paola Pigani on kirjoittanut aikaisemmin runoja ja novelleja, tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Runollisuus on seurannut myös tämän kirjan tekstiin, se on hyvin kaunista värikkäine kielikuvineen. Sen sijaan tapahtumat ovat onnettomia. Ranskalaiset romanit suljetaan sodan aikana vuosiksi leireille, joissa he saavat juuri ja juuri välttämättömän elatuksen mutta menettävät kaiken omaisuutensa, useat myös henkensä sairauksien ja huonojen olosuhteiden vuoksi. Vaikka ihmisarvo on leirilla halpa, syntyy siellä myös iloa, rakkautta ja uutta elämää.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappuviihdettä

R. J. Palacio: Ihme
Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset

Noora-tyttären suosittelema Ihme olisi jokaisen hyvä lukea. Se kertoo vakavasti epämuodostuneesta pojasta, joka muutaman vuoden kotiopetuksen jälkeen siirtyy tavalliseen kouluun. Odotettavissa ovat kaikki mahdolliset loukkaavat sanat ja teot, mutta vähitellen myös ystävällisyys ja ymmärrys lisääntyvät ja lopulta August on kouluyhteisön tärkeä jäsen. Kunpa kaikkialla osattaisiin suhtautua erilaisuuteen yhtä kypsästi.

Uinuvat jättiläiset oli kirjoitettu kokonaan haastattelu- (tai pikemminkin kuulustelu-)muotoon. Tuntemattomaksi jäävä haastattelija kyselee outoihin tapahtumiin osallistuneilta ihmisiltä, mikä heidän näkemyksensä tapahtumiin on. 
Maapallolta on löytynyt osia, jotka yhteen koottuina muodostavat jättimäisen robotin. Sitä ohjaamaan tarvitaan kaksi ihmistä, mutta vain harva pystyy tehtävään. Vähän tarpeettomastikin ihmisten henkilökohtaiset suhteet melkein ohittavat tarinan sci-fi -osuuden tärkeyden. Kirjan mainitaan olevan Themis-kansioiden ensimmäinen kirja, mutta mitenkään kovin malttamattomasti en jää jatko-osaa odottamaan. Kansi on hieno ja oikeastaan syy kirjan valitsemiseen alunperin.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Erilainen Nesser

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä 

Nesserin laajasta tuotannosta on suomennettu lähinnä dekkareita. Ne ovatkin lajinsa ehdotonta huippua. Tämä nuoren pojan suulla kerrottu tarina Genesaretista on tainnut olla ainoa muuntyyppisen kerronnan suomennos tähän asti. Onneksi kesäkuussa ilmestyvä Taivas Lontoon yllä on jo kirjastossa varauksena.

Kuvittelin lukevani kirjan kerralla, mutta se ei sallinut sellaista ahmintaa, vaan lukeminen jakaantui useammalle päivälle. Ensinnäkin siksi, että kirja oli niin hyvin kirjoitettu, että sitä ei yksinkertaisesti malttanut lukea liian nopeasti. Toisaalta ei halunnut tietää mikä Se Kamala oli, joka vaani unelmakesäänsä viettävien nuorten poikien tulevaisuudessa. Kyseessä oli siis myös jännityskirja ja koska kirjoittajana on Nesser, eivät tapahtumat olleet suinkaan itsestäänselviä tai yksiselitteisiä. Mitään huonoa en osaa tästä kirjasta sanoa, se on jokseenkin täydellinen. Niin, myös erittäin hauska! Jossain vaiheessa myöhäistä lukuhetkeä tuli tytär parin huoneen takaa ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Ihan tavallista ei liene, että nauran itsekseni lähes huutonaurua kirjan kanssa.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäislukemiset

Mark Twain: Vanhaa Välimerta ristiin rastiin 
Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia 
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen 

Mark Twain on kirjoittanut matkakertomuksensa Euroopasta 150 vuotta sitten, mutta sitä ei kyllä tekstistä koskaan arvaisi. Kieli on tuoretta ja useimmat tapahtumat voisivat tapahtua yhtä hyvin tänäänkin. Ehkä ainoa silmiinpistävä ero on nykykatsannon mukaan ilmeinen rasismi - liekö tuota käsitettä tuolloin vielä edes keksitty - niin avoimesti Twain arvostelee muiden kuin valkoisen rodun edustajien ominaisuuksia.

Kazuo Ishiguro on tähän mennessä ollut minulle tuntematon kirjailija, vaikka olenkin lukenut paljon kehuja hänen tuotannostaan. Niiden perusteella ainakin Pitkän päivän ilta on luettava mitä pikimmin. Tämä Haudattu jättiläinen, fantasianomainen teos jostain kaukaa taianomaisesta menneisyydestä jättiläisten ja keijujen ajoilta, oli lupaava ensituttavuus, kiehtova tarina vei mukanaan.

Michael Cunningham on ollut suosikkini ensimmäisestä kirjastaan saakka ja tämä uutuus vain vahvistaa käsitystäni hänestä tosi hyvänä kirjailijana. Hän on antanut ikivanhoille saduille varsinaisen tehopesun ja tuonut ne nykyaikaan - hänen versioissaan ei aina ole helppoa olla prinssi tai prinsessa! Kerrassaan mainioita muunnoksia, paljon mielenkiintoisempia kuin alkuperäiset.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Historiaa ja jännitystä

Asko Sahlberg: Pilatus
Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Ei ole Waltarin voittanutta, mitä tulee historialliseen romaaniin, mutta Asko Sahlberg on kyllä kelpo manttelinperijä. Tekstissä ei ole jälkeäkään tunkkaisen historian pölystä, vaan se on tuoretta ja elinvoimaista. Sahlbergin Pilatus on miellyttävä tuttavuus, vaikka hänen aikansa ei antanutkaan mahdollisuuksia niin laajaan filantropiaan kuin hän ehkä olisi halunnut. Ennen ei kaikki todellakaan ollut paremmin, ainakin jos mennään Rooman valtakunnan mahtiajoille saakka. Ihmishenki ei ollut minkään arvoinen; toisaalta köyhien ja orjien, toisaalta vallanpitäjien - eri syyt, mutta kaikilla hengissäpysyminen yhtä epävarmaa. Onneksi edes nykylakien mukaan sukurutsaus ei enää ole sallittua, roomalaisten hallitsijasukujen pitäisi tässä suhteessa olla hyvin vahva huono esimerkki.

Olen lyhyessä ajassa lukenut useamman skandidekkarin niin, että ne alkavat jo mennä muistissa sekaisin. Hyvä oli tämä Keplerkin mutta ehkä hiukan pidemmän korren tuoreiden kokemusten perusteella veti Ahnhem. Tässä Kaniininmetsästäjässä oli mielestäni eräs epäuskottava juonenkäänne, joka loppupuolella ihmetytti, mutta eiväthän tämäntyyppiset tapahtumat toki kokonaisuudessakaan aivan jokapäiväisiä ja uskottavia ole, vaan hyvää jännitysviihdettä - jälleen kerran. Jatkoakin tuntuu olevan tulossa...