torstai 29. toukokuuta 2014

Kumpparit ja laatikko

Sain äitienpäivälahjaksi tyttäriltä makeat kumpparit, ja olen jo päässyt hyppimään niillä lätäköissäkin.
Niiden laatikko makasi aikansa olohuoneen rahin päällä kauniin "nuottipaperinsa" kanssa ja alkoi kerätä sisälleen virkattuja peitteenpalasia. Otinpa sitten viimein ja liimasin paperin laatikon päälle ja siinäpä se nyt säilöö aikansa noita lappusia, kunnes saan niistä koottua peitteen.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kirja parasta laatua

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Hyvän kirjan löytyminen on aina sattumaa tavalla tai toisella, mutta aina yhtä hauskaa. Tämän kirjan nimi sattui silmiini kirjatessani kirjaston laskua, ja kiinnostuin nimestä heti sen verran, että etsin lisää tietoa kirjasta. Kustantajan lyhyt esittely kertoi minulle riittävästi tehdäkseni lukupäätöksen, jota ei tarvitse katua.

Kirjan teemat olivat kiinnostavat; kirja kertoo kirjan kirjoittamisesta, se on murhamysteeri ja rakkaustarina. Paljon luvattu, ja aina kun aloittaa kirjaa jota on kovasti ylistetty, on vallalla lievä vastustava asenne - no onkohan tämä nyt kuitenkaan niin hyvä. Onneksi tuo asenne väistyi tässä tapauksessa aika nopeasti ja kirja vei mukanaan - aivan kuten oli luvattu! Kiinnostus lisääntyi mitä enemmän luki, ratkaisua ei olisi millään malttanut odottaa. Samaan aikaan alkoi jo tuntua harmistus siitä, että kohta kirja olisi luettu.

Ja missäpä tämä tunne olisikaan paremmin sanottu, kuin tämän kirjan loppupuolella, jossa kirjailija kertoo toiselle kirjailijalle, millainen on hyvä kirja. Tämän lainaaminen ei varmaankaan pilaa keneltäkään tulevaa lukunautintoa, sillä teksti on tavallaan irti kirjan juonesta (joka on oivallisesti ja nerokkaasti rakennettu).
" - Kirjan hyvyyttä ei voi arvioida viimeisten sanojen perusteella vaan mittana on kaikkien siihen sisältyvien sanojen yhteisvaikutus. Noin puoli sekuntia sen jälkeen kun kirja on päättynyt, kun viimeinenkin sana on luettu, täytyy lukijan kokea väkevänä tunne, joka sulkee pois kaiken muun, niin että hän ajattelee vain lukemaansa, katselee kantta ja hymyilee hiukan haikeasti, koska hänen tulee ikävä kirjan henkilöitä. Hyvä kirja on sellainen jonka ei olisi suonut päättyvän."
Juuri tällainen kirja on Totuus Harry Quebertin tapauksesta - suosittelen lämpimästi! 

Luettuani tämän Keltaisen Kirjaston kirjan nro 453, aloin taas haaveilla lukevani läpi kaikki vielä lukemattomat Keltaisen Kirjaston kirjat, sillä siihen listaan kuuluminen on taannut muistaakseni poikkeuksetta laadun. Tämän listan jälkeen on lisätty vielä nro 451. Kerstin Ekman: Huijareiden paraati ja nro 452. Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty. Olen kerännyt sarjaa kotiin, mutta lukenut vasta harmittavan vähän niistä.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Lueskeltuja


Jon Kabat-Zinn: Kehon ja mielen viisaus - Tietoisen läsnäolon parantava voima 
Pia Ingström: Tunteilla on tilansa - Kirjoituksia kodeista 
Alwena Lamping (toim.): Puhu italiaa - Käytännön italian alkeiskurssi 
Peressini, Rossella: Hyvää matkaa! italiaksi - Buon viaggio! 

Kulunut talvi on taas ollut enempi käsityö- kuin lukupainoitteinen. Koko ajan on vähän harmittava olo, kun lukeminen jää, vaikka kirjat ovat yhtä rakkaita kuin aina. Jotain kuitenkin olen lukenutkin, nämä kaikki sattuvat olemaan vähän asiallisempaa aineistoa.

Italian kieli on kiinnostanut minua kauan, Rooman matkan jälkeen vielä enemmän. Taisin silloin jo ensimmäisen kerran lainata nämä kaksi kirjaa, joita olen sitten pikku hiljaa mennyt läpi omin päin. Italiaksi en yhtäkkiä osaa sanoa yhtään mitään, mutta jonkinlainen siemen on istutettu.

Itämässä ja kasvamassa on myös kiinnostus tietoiseen läsnäoloon, mindfulnessiin ja meditointiin. Sattumalta ensimmäiseksi kirjaksi mindfulnessista sattui alan uranuurtajan Jon Kabat-Zinnin kirja. Teksi oli paikoin hyvinkin tieteellistä mutta mielenkiintoista ja innostavaa. Nyt on luettavana pari muutakin alan kirjaa.

Pia Ingströmin kirja sattui silmiin kirjastoon uutuuskirjaesittelyssä FB:ssa, huomio kiinnittyi sen viehättävään, uteliaisuutta herättävään kansikuvaan. Ingströmin kirja koostuu esseistä, jotka käsittelevät käsityksiä kodista niin henkisenä kuin fyysisenäkin tilana, kesämökkielämän merkityksestä ihmisille sekä tutkimusta erään nappitehtailija Ida Salinin elämästä ja perinnöstä. Kirjoituksissa kodeista oli mielenkiintoisia näkökulmia, monet niistä tuttuja omastakin ajattelusta. Kesämökkielämän tutkiskelu keskittyi enemmän minulle outoon suomenruotsalaisten mökkeilyyn, se on oma kulttuurinsa sekin. Kertomus ensin aivan oudosta Ida Salinista tuli koko ajan mielenkiintoisemmaksi, lopulta hän olikin jo tuttu ja mielenkiintoinen ihminen. Kaipa mahdollisuus kurkistaa jonkun yksityiselämään on inhimillisesti katsoen aina kiinnostavaa, ja jokainen ihminen on omalla tavallaan mielenkiintoinen.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kehuttu, eikä turhaan

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Tämä yksi viime aikojen kehutuimmista kirjoista on kehunsa ansainnut. On valtavan hienoa, kun jo esikoisromaani voi olla näin täydellinen. Itse asiassa olen aika kateellinen - kunpa osaisi!


Kirjan rakenne on minulle mieluinen, siinä neljän eri henkilön tarinan kautta tarina kiertyy lopuksi yhteen kolmen sukupolven ehjäksi historiaksi. Lukijallekin jää rooli tehdä huomioita ja oivalluksia, ymmärtää vaikka ei suoraan sanota. Tarinan henkilöt tulevat ja jäävät elämään, heidän kohtaloaan jää miettimään. Päällimmäiseksi jää surumielisyys - ei elämä ole kenellekään helppoa, mutta joillekin se on kohtuuttoman vaikeaa. Suvaitsevuus on päivän sana, eikä sitä todellakaan voi liikaa korostaa. Tämän kertomuksen ajoista olemme jo tulleet pitkälle , mutta vielä on paljon tehtävää.

Luen enimmäkseen käännöskirjallisuutta, mutta tätä kirjaa lukiessani tajusin, kuinka hienoa on saada lukea tätä meidän kaunista kieltämme alkuperäisenä. Kirjan kieli on taitavaa ja helppolukuista. Mieleen tulee Linnan Pohjantähti-trilogian tyyli. Mitään näin hyvää en ole lukenut pitkään aikaan!

lauantai 3. toukokuuta 2014

1,5 x villatakki

Kun sain raitapaidan valmiiksi, kumpaakin väriä Kunstgarnia jäi vielä yli kerä. Halusin sitten kokeilla, sopivatko nämä värit yhtä mukavasti yhteen valkoisen kuin mustankin kanssa. Minulla sattui olemaan muutama kerä luonnonvalkoista Novitan Pikkusiskoa, ja kun Dropsin uutuusmalleista sattui silmiin tuo kaunis malli vasemmalla, syntyi tällainen yhtälö:


Otin siis Dropsilta kuvion ja raitapaidan mallista raglanin ohjeen. Idea on sama kuin raitapaidassa, kumpikin puoli on tehty valkoisen kanssa omalla värillä Kunstgarnia.


Takki on kokonaan ainaoikeinneuletta, ja puolitoistakertainen siksi, että en tajunnut, että samalla kerrosmäärällä ainaoikeaa syntyy aika paljonkin vähemmän senttejä kuin sileää neulottaessa. Niinpä ensimmäisessä versiossa raglan jäi liian lyhyeksi eikä jakku istunut kunnolla. Käytössä kainalot olisivat hyvin nopeasti hiertyneet huonoksi, koska Kunstgarn on niin pehmeä lanka.


Niinpä sitten parin päivän harkinnan ja hampaidenkiristelyn jälkeen päädyin purkamaan kaikki kappaleet kainaloihin asti tehdäkseni uudet kavennukset. Niitä on saman verran, mutta nyt joka 3. eikä joka 2. kerros. Seuraavassa kuvassa näkyy ero valmiissa siinä vaiheessa kun vasta hihojen kavennukset on tehty uusiksi.


Ja tässä versio 2, takin malli on paljon "luonnollisempi" näin:


Langanmenekki: 230 g Hjerte Kunstgarn, värit 05 ja 17 sekä 270 g Novitan luonnonvalkoista Pikkusiskoa. Lisäksi 9 nappia kirpparilta.


Siinä tuumaustauolla en ihan pelkästään kiristellyt hampaita, vaan tein muutaman palan seuraavaa työtä. Kuvassa ehkä neljäsosa torkkupeittoon tarvittavasta määrästä