Onnistunut esikoisteos

S.J.Watson: Kun suljen silmäni

Noora taisi tuoda tämän minulle luettavaksi, ja olihan tämä sen verran jännittävä että harpoin sen läpi kahdella lukukerralla.

Trauman vuoksi muistinsa menettänyt nainen herää joka aamu oudossa talossa, oudon miehen vierestä. Hän on kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin luulee olevansa, aika ja muistot ovat kadonneet. Hän joutuu rakentamaan joka päivä itselleen uuden historian ja elämän miehensä ja lääkärinsä kertoman perusteella.

Kun hän lääkärinsä ehdottamana alkaa kirjoittaa päiväkirjaa, muistot alkavat tulla takaisin. Ainakin hän voi tarkistaa kirjasta, mitä on tapahtunut viime päivinä. Aviomies ei ensin tiedä kirjasta, ja hänen kertomansa ja naisen nyt "muistamat" ja selvittämät asiat ovat ristiriidassa keskenään. Ja jännäksihän se menee ennen ratkaisua - suosittelen!

Huumoria ja optimismia

Roope Lipasti: Rajanaapuri

Roope Lipasti on kirjoittanut pääasiassa lastenkirjoja, tämä on hänen ensimmäinen aikuisille tarkoitettu romaaninsa. Aika lailla samoilla linjoilla mennään kuin hänen pakinoissaankin. Naapuri seuraa kovasti Lipastin oloista miestä tämän rakentaessa pihalleen saunaa ja lampea. Monilapsisen perheen elämä on värikästä ja tapahtumarikasta, vahingoiltakaan ei vältytä.

Naapurin omat kohellukset naapurin vaimon suhteen ovat tähän vähän turhaa täytettä.

Albert Espinosa: Keltainen maailma

Sinänsä mukavasti ja innostuksella kirjoitettu eräänlainen elämänohje jättää kuitenkin vähän tyhjän olon, oppi ei ehkä kohdannut kovin otollista maaperää. Kirjoittajalle aihe on varmaankin niin läpi eletty ja läheinen, että ulkopuolinen ei välttämättä siihen sisälle pääsekään.

Nuorena syöpää sairastanut Espinosa kertoo asioista, joita sairaus hänelle opetti. Hänen oma asenteensa elämään on täytynyt aina olla poikkeuksellisen valoisa ja avoin, hän näkee kaikkialla opetuksia ja hyviä asioita. Siitä kyllä jokainen voisi ottaa oppia.

Heja Norge!

Tämä ei mitenkään ole kannanotto kuulemma meneillään oleviin talviolympialaisiin, kunhan sattui tähän ajankohtaan.

Tämä tyynynpäällinen, joka on ensimmäinen suurempi työ kuviovirkkauksella, ei aivan vielä vakuuttanut tästä lajista. Tein kuvion Tyynykirjan ohjeen mukaan niin, että jokainen kiinteä silmukka tehtiin kokonaan samalla värillä, myös värinvaihtokohdassa. Tämä on kirjan mukaan perinteinen norjalainen tapa. Toinen ohjeistus, jolla tein käynnykkäkotelon, neuvoo värinvaihtokohdassa lopettamaan päättyvän värin viimeisen kiinteän silmukan jo uudella värillä. Näin tuo ainakin minua häiritsevä 'varjokuva' kuviosta jää pois. On vähän kuin katsoisi 3D-kuvaa ilman 3D-laseja.

Toinen kuviovirkkauksen ominaispiirre on työn kallistuminen oikealle. Samalle kohdalle tehty silmukka seuraavalla kerroksella ei tulekaan samalle kohdalle kuten neuleessa, vaan oikeastaan puoli silmukkaa oikealle. Senpä takia koko kuvio kallistuu oikealle. Tässä tyynyliina kasteltuna ennen oikaisua.

Ohjeessa virkattiin tyynyyn vai etupuoli, minä tein työn ympyränä ja saman kuvion kummallekin puolelle. Tämän kuvion nykiminen edes vähän suorempaan oli kyllä melkoinen homma, ja ihan suoraan en sitä saanut millään.

Tarkoitus oli tehdä samalla tekniikalla vielä toisenlainen tyyny kirjaston toiselle nojatuolille, mutta en ole vielä aivan varma, aloitanko sitä. Ainakin aion tehdä kuvan niin, että tuota varjokuvaa ei synny, vaikka sillä tekniikalla työ on vielä hitaampi tehdä kuin muuten.

En tiedä minkäväriseltä tuo kuvio näissä kuvissa näyttää, mutta tumma lanka on vihreää. Menin lankaan (!) nettikaupasta tilatessani, tarkoitus oli tilata tummanruskeaa, mutta ilmeisesti olen ruskeavihersokea. Pähkäilin palautuksen kanssa, mutta kun liika vihreys tuntui jotenkin uppoavan tuohon taustan beigeen, päätin käyttää langan. Ajattelin että tuossa tuolikankaassakin on vihreää. Tosin nyt näyttää että ne ovat aivan eri värimaailmaa, punertava tumma ruskea olisi ollut parempi valinta. Mutta näillä mennään nyt!

Odotushuonekirja

Ingrid Noll:  Kukko on kuollut

Nappasin tämän dekkarin laukkuuni varmaan noin vuosi sitten "odotushuonekirjaksi". Hammaslääkärin odotushuoneessa tätä enimmäkseen sitten olenkin lukenut, ja tänään samalla kun pääsin hammaslääkäristä ilman, että oli varattava uutta aikaa, loppui myös kirja. Harvaa kirjaa edes pystyy lukemaan niin, että lukukertojen välillä on viikkojen taukoja, mutta tässä tapauksessa se ei haitannut. Tarina oli jotenkin niin kieli poskessa kirjoitettu, että lukeminenkaan ei edellyttänyt suurta paneutumista.

Vähiten outoa tässä dekkarissa on nimi, joka ei liity sisältöön mitenkään. Kuolleita kirjassa syntyy kyllä useitakin, mutta enimmäkseen naisia. Päähenkilö on ilmeisen höperö vähän yli viisikymppinen nainen, joka tulee murhanneeksi muutaman ihmisen ikään kuin ohimennen. Onneksi en samaistunut tähän epämiellyttävään tyyppiin elämäntilanteen samankaltaisuudesta huolimatta. Enää en nimittäin usko, että kenenkään miehen takia kannattaa uhrautua, saati alkaa tekemään murhia.

Kirjallisesti tämä ei mielestäni ollut mitenkään huipputeos ja juonikin oli kaikenkaikkiaan aika typerä, mutta sainpa muutamat odotusminuutit kulumaan rattoisammin.

Kuka on tärkeä tässä maailmassa vai onko kukaan?

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski

Vaikka tajusin jo kirjan toisella sivulla, että kirjan päähenkilö Sebastian Zöllner on ärsyttävä ja ylimielinen tyyppi, jonka seurassa en välttämättä haluaisi pidempään viipyä, luin kuitenkin kirjan loppuun.  

Taidekriitikko Zöllner lähtee tekemään juttua kuuluisasta (?) taiteilija Kaminskista tämän kotiin. Tulee ilmi hämmentäviä ristiriitaisuuksia Kaminskin menneisyydestä verrattaessa hänen ystäviensä ja hänen omaa kertomustaan. Hän itse ei todellakaan ole haastateltava helpoimmasta päästä. 

Parivaljakko lähtee matkalle tapaamaan Kaminskin nuoruudenrakastettua, mutta sekään ei mene ihan Zöllnerin mielikuvan mukaan. Onneksi hän sentään oppii tästä kaikesta jotain, joten reissu ei ollut turha, kuten ei tämän kirjan lukeminenkaan.

Ihminen on ihmiselle susi

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät

Toinen suomennettu Adler-Olsenin dekkari, joka kuvaa Osasto Q:n toimintaa, oli ensimmäistä rankempi. Joskus ei vain haluaisi tietää, mihin kaikkeen ihminen kykenee, jos kontrollia ei ole eikä käsitystä hyvästä ja pahasta. Vielä pelottavampaa on, että näitä ihmisiä on ryhmässä useita, ja vielä senkin ulkopuolella ihmisiä, jotka tietävät tapahtumista, mutta eivät kerro niistä eteenpäin. Vain yhden henkilön kohdalla selvisi, miksi hän toimii niin kuin toimii, muilla pahuus vain oli olemassa. 

Ratkaisu ei tässäkään syntynyt pelkästään aivotyötä tekemällä, vaan osaston miehet joutuivat melkoiseen tulikokeeseen ennen tilanteen selviämistä. Kuitenkin seuraavaa käännöstä odottaen; Osasto Q:n väki on sen verran kiinnostavaa, samoin kuin eräs orastava seurustelusuhde.

Lukijan blokki päättyi

Aivan samoin kuin kirjailijalla voi olla kirjoitusblokki, voi lukijalle tulla lukemisblokki. Itselläni on ollut sellainen jo huolestuttavan kauan, vaikka odottamassa on ollut mielenkiintoinen pino luettavaa. Käsityöt ja TV-sarjat ovat vieneet voiton jo pidemmän aikaa. 

TV:n Kirjaohjelma pohjoismaisista dekkaristeista innoitti kuitenkin taas tarttumaan kirjaan, ja se oli tämä Jussi Adler-Olsenin Vanki.

Vaikka kiinnostuinkin tästä ohjelman perusteella, minulle jäi kuitenkin joku kumma tunne, että ei tämä nyt niin kovin hyvä voi olla. Ilmeisesti Suomessa Adler-Olsen ei ole mitenkään erityisen suosittu, vaikka Saksassa hän on tehnyt maan myyntiennätyksen.

Kesti siis jonkin aikaa ennen kuin ennakkoluuloni karisi ja saatoin nauttia todellakin aivan hyvästä dekkarista. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, varsinkin toinen päähenkilöistä, Assad. Itse päähenkilö Carl Mørck ei vielä tämän ensimmäisen osan jälkeen tunnu kovin tutulta, mutta odotan tutustuvani häneen kovinkin hyvin, mikäli Adler-Olsenin arvio pitää paikkansa: hän arveli että Osasto Q:n aiheilta syntyy kymmenosainen sarja. Valmiina niitä taitaa olla nyt neljä, suomennettuja kaksi.

Kirjassa oli myös kunnon loppuhuipennus, jännitys kiri melkoisiin mittoihin ennen kuin ratkaisu syntyi.

All You Knit Is Love

Toinen Tyynykirjasta tekemäni tyyny on tämä ihana tekstityyny, johon rakastuin heti mallin nähtyäni. Ja tuo lausekin on kaunis, rakkauden töitähän nuo neuleet jotenkin aina on. 

Lankana luonnonvalkonen ja grafiitinharmaa Nalle. Luonnonvalkoista sentään saa vieläkin, harmaata onneksi löytyi nyssykkä vanhoista varastoista.

Sasha sointuu hyvin väreihin.

Aika yksitoikkoista on tuo teksti luettavaksi kyllä.

Jo aikaisemmin ovat valmistuneet nämä lahjasukat. Lankana vanhaa vihertävää 7 veljestä, jossa tummanvihreitä pisteitä. Mielestäni tuohon aikaan lanka oli vielä nykyistä paksumpaa. Sukkien ohje on Eilen tein -blogista, kiitos sinne! 

Tyynyn piilo ja ihana kirja

Joulu ja vuodenvaihde katkaisee usein myös käsityövuoden. Vaikka äidiltä peritty ehdoton käsityökielto joulunpyhinä onkin lipsunut sen verran, että annan itselleni luvan tehdä käsityötä taas Tapaninpäivänä jos siltä tuntuu, on jouluna kuitenkin luonnostaan muutakin ajanvietettä niin. että käsitöissä voi pitää taukoa.

Tällä kertaa tauko oli osittain myös pakollinen, sillä lavan kivun ja lopulta oikean käden jännetuppitulehduksen vuoksi jouduin osittaiseen pakkolepoon, joka jatkuu edelleen.

Tämä tyynynpäällinen taisi kuitenkin valmistua jo viime vuoden puolella. Aikaisemmin ompelemani putkityyny joogaan on sen verran iso, että sen piilottaminen on vähän vaikeaa, eikä päällinen nyt niin kaunista kangasta ole, että olisin halunnut sitä sohvalla katsella. Niinpä ajattelin että parasta piilottaa se näkyvästi ja ottaa sohvakäyttöön. Silmääni miellyttää kovasti tuo luonnonvalkoinen palmikkoneule, kuten näissä tyynyissä. 

Olin lainannut kirjastosta ihanan Tyynykirjan ja tein tämän tyynyn sen ohjeella. Lanka tässä on 7 veljestä, kirjassa oli käytetty Schackenmayr-alpakkalankaa. Koko sattui olemaan tälle tyynylle sellaisenaan juuri sopiva. Sen verran muutin mallia, että tein tuohon umpinaiseen päähän kavennukset omasta päästä, mallissa kumpikin pää oli vain kurottu yhteen. Nyörin tein myös nopeasti punomalla enkä neulomalla kuten ohjeessa. Koska halusin neuleesta pehmeän, käytin 7 veljekselle normaalia isompia nro 5 puikkoja. Tummansininen tyyny näkyi sieltä läpi, joten kietaisin tyynyn ensin valkoiseen kankaaseen. Pitää vielä etsiä joku isompi kankaanpala, tässä jäivät päät vielä peittymättä ja se näkyy läpi.

Tontut olivat ikkunan takaa tainneet huomata, että kirja kiinnosti, sillä sain sen ihan omaksi joululahjana. Seuraavaksi on vuorossa tekstiltä näyttävä tyynynpäällinen. Sellaisia ohjeita oli kirjassa useampia, osa neulottuna, osa virkattuna. Valitettavasti kirjonta ei kuulu taitoihini, niitäkin malleja olisi ollut tosi kauniita. Toteuttamiskelpoisia malleja oli joka tapauksessa niin paljon, että tyynyjen sijoittaminen saattaa tulla mukavaksi ongelmaksi.

Vuosipullo 2013

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tässä ovat sitten viime vuoden neule- ja virkkaustöistä jääneet päättelylangat. Kaikki sitä isommat nyssykät säästetään luonnollisesti tulevaa käyttöä varten. 

Jääköön tämä kuva muistoksi tästä, tyhjennän pullon taas uutta vuotta varten. Pullo on kotoa tuotu kauniisti muhkurainen pullo, ilmeisen vanha. Minulla on niitä kaksi, toisessa on ystävän tuomaa hiekkaa Saharasta.

Lankoja en taida kuitenkaan vieläkään hävittää, vaan käytän niitä neulottujen joulupallojen tai pääsiäismunien täytteeksi.