Dreambird-huivi

Tämän Dreambird-huivin ohje taisi maksaa Ravelryssa $3,50, ja oli kyllä sen arvoinen. Tosin alku aikoi olla aika hankala, en meinannut millään päästä kärryille ohjeesta. Se oli kerrottu sanallisesti kerros kerrokselta, tietenkin englanniksi. Vihdoin tajusin, että sama selostus oli tiivistetty yhdelle sivulle selkeäksi ohjeeksi: "1. krs luo 130 s, 2. krs 125 o, 3. krs 95 o (vaihda kuvioväriin 2. s:n jälkeen)... jne.".

Pohjalankana on Rose, josta olen päättänyt olla neulomatta enää yhtään vaatekappaletta sen valtavan käytössä venymisen takia. Tätä leijonankeltaista oli kuitenkin varastossa ja sain sitä kulumaan tähän kolme kerää. Drops Delightin kuviolankaa kului kaksi kerää.

Näkemiin, Nesser

Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu

Håkan Nesser: Herra Roosin tarina

Nyt olen sitten lukenut kaikki Nesserin suomennetut rikosromaanit, kaikkiaan kolmetoista kappaletta, enkä vielä päässyt kyllästymään. Tämä viimeisin on suomennettu tänä vuonna, viisi vuotta sen jälkeen kun se ilmestyi Ruotsissa, joten Barbarotti-sarjan v. 2010 ja 2011 ilmestyneiden osien käännöstä saanee vielä odottaa.

Kokonaan toinen juttu oli kirja, joka aiheutti aaaggghhh-ilmiön jo parisataa sivua ennen loppua. Lukija luulee tietävänsä mistä on kysymys, mutta on varma että kirjailija vedättää kuitenkin, ja kaikki luullut ratkaisut kääntyvät päälaelleen yksi toisensa jälkeen. Ei voi lukea tarpeeksi nopeasti saadakseen riittävän äkkiä selville sen todellisen ratkaisun. Ja yllättävähän se on, toki!

Herra Roosin tarinassa korostuu -romaani enemmän kuin rikos-, se on todellakin tarina herra Roosin niin kovin tavallisesta ja yhtäkkiä oudoksi muuttuvasta elämästä. Rikoksiakin tapahtuu, mutta ne jäävät sivuosiin, ihmisten kohtalot ovat paljon koskettavampia. 

Olen näiden kolmentoista kirjan yhteydessä lähinnä pelkästään kehunut Nesseriä, eikä siinä mitään, hän on erinomainen kirjailija. Olen kuitenkin tyytyväinen, etten tunne häntä henkilökohtaisesti. Hänen suhtautumisensa lihavuuteen (varsinkin naisilla) on nimittäin suorastaan loukkaava, rasistinen. Lihavuus on aina kielteinen, inhottava ominaisuus ja selittää henkilön luonteesta jotain, joka ei koskaan ole mairittelevaa. 

Kärjistetyimmin asenne tuli esille viimeisimmässä kirjassa, hänen kuvatessaan Alice ja Valdemar Roosia ja heidän avioliittoaan. Alice oli 48 ja parikymmentä kiloa ylipainoinen ja Valdemar 11 vuotta häntä vanhempi. Yhtälö on kirjailijan mukaan selvä: mies on kymmenen vuotta liian vanha ja nainen kaksikymmentäviisi kiloa liian painava voidakseen saada enää uutta, tyydyttävämpää elämänkumppania. Eli kaikki yksinäiset, 48-vuotiaat, ylipainoiset naiset älkööt turhaan vaivautuko: tässä maailmassa ei ole teitä varten yhtään kunnon miestä. 

Keltaista, punaista, sinistä

Kuten jo eilen mielessäni arvelin, saapuivat Niina ja Teemu tänään vähän myöhäisille synttärikahveille tämän auringonkukkakimpun kanssa. Ovatkohan ne lempikukkiani, koska olen syntynyt niiden aikaan? Vieressä toinen synttärikukka ja takana saintpaulia kukassa, juuri se oikean värinen, äidin kukkien jälkeläisiä.

Vihdoinkin selvä

Håkan Nesser: Tapaus G - Murha menneisyydestä

Varmaankin melkein kaikissa lukemissani Nesserin kirjoissa on ohimennen mainittu Tapaus G, ainoa juttu, joka Van Veetereniltä oli jäänyt ratkaisematta. Siksipä olin suorastaan utelias, kun vihdoin pääsin lukemaan tämän kirjan. 

Tapauksesta on kulunut 15 vuotta, kun se tulee uudelleen esiin, ja tällä kertaa Van Veeteren pääsee viemään sen ratkaisuun saakka, vaikka vieläkään se ei ole helppo ja käy varsinkin Van Veeterenille vaaralliseksi, kun hän joutuu vastakkain todella kylmäverisen rikollisen kanssa.

Katsoin melkein heti kirjan luettuani myös elokuvan, joka on tehty tämän kirjan pohjalta. Olin jo sitä ennen katsonut muutaman Van Veeteren -elokuvan ja ihmetellyt, noinko huonosti muistan vasta lukemieni kirjojen juonet, vai onko elokuvat tosiaan tehty niin vapaasti kirjan tarinaa mukaillen. Nyt kun tiesin muistavani juonen, oli vain todettava, että elokuva ja kirja ovat eri taiteenlaji, eivätkä aina voi olla vertailtavissa. Toisaalta kyllä harmittaakin, miksi Nesserin loistavat juonet typistetään ja muutetaan muuksi, niin että lähes vain perusasetelma on peräisin kirjasta. Silti, aivan kuten kirjatkin, elokuvat ovat hyviä sellaisenaan, joten kannattaa jättää vähän väliä lukemisen ja katsomisen väliin, niin voi nauttia kummastakin. 

Vähän erilaista

Håkan Nesser: Komisario ja hiljaisuus

Vanhemmiten ilmeisesti kaikki ilmiöt kärjistyvät entisestään. Niin kuin nyt esimerkiksi se, että mielellään lukisi hyvältä kirjailijalta sitten kaikki mahdolliset teokset. Ja siksihän tässä on taas yksi Nesser luettuna. Jos laskuni pitävät paikkansa, lukematta on vielä yksi Van Veeteren -sarjasta ja kaksi Barbarotti-sarjasta.

Tämä viimeisin ei ollut aivan niin hyvä kuin aikaisemmat, jokin sen tyylissäkin tuntui erilaiselta. Aihe oli tuttu jostain muusta dekkarista, tutkittiin mm. lahkolaissaarnaajaa ja hänen outoja seuraajiaan. Kelpo dekkari toki, ei tätäkään voi huonoksi sanoa.

Tiskirättejä ja koukkuja

En enää muista, mistä tämä tiskirätti-innostus taas tulikaan, mutta tässä niitä nyt on vähäksi aikaa. Minulla on ollut itsellä käytössä vain yksi, nytpä on sitten varaa vaihdella. Paras malli edelleen on tuo neulottu "hyrrä", se on hauska tehdä ja siitä tulee mukavan ohut ja kevyt, virkatut ovat huomattavasti paksumpia. Lanka on kaikissa Novitan Bambu, paitsi turkoosissa virkatussa se loppui kesken ja tein loput Luxus Cottonilla. Näissä pääsin myös kokeilemaan uutta Cloverin virkkuukoukkua, ja kyllåhän se on aivan loistava, paluuta entiseen ei ole!

Kokeilin ottaa kesken olevaan verhokapan virkkaukseen myös uuden Cloverin koukun, mutta kävi ilmi että samannumeroinen 1,50 Imran vanha koukku olikin aika paljon pienempi kuin tämä uusi. Ero näkyy sekä työssä että ihan koukkuja vertaamalla. Kuvassa n. 4 viimeistä kerrosta on tehty uudella koukulla ja toisessa kuvassa uusi koukku on oikealla. Tilasin uuden koukun kokoa 1,25, sen jälki lienee lähelle toivottua. Vanhalla koukulla en kyllä aio enää jatkaa, sillä varsinkin tätä ohutta kalalankaa virkatessa ero koukkujen käyttömukavuudessa oli hämmästyttävä. 

Rakkautta ensi silmäyksellä

Kun näin tämän mallin Dropsin sivulla, oli heti selvää, että nämä sukat on tehtävä, malli on niin kaunis. Langan löytäminen vain osoittautui hankalaksi, ohjeessa suositeltua Drops Fabel'in väriä 820/Karnevaali ei löytynyt mistään. Onneksi Ylivieskan Kärkkäisellä oli jonkinlainen valikoima Dropsin lankoja, ja sieltä löytyi korvaava Drops Delight, väri 12. Musta lanka on ohjeen mukainen Fabel. Eipä ainakaan huonompi ole tämä lankavaihtoehto. Langassa on kyllä tosi mielenkiintoinen väritys, tässä näkee tarkkaan mitä yksi 50 g kerä pitää sisällään, kerä riitti ja muutama metri jäikin. Mustaa lankaa kului aavistuksen toista kerää.

  

Näistä kuvista taas kerran näkee, kuinka huonosti kamerani toistaa värit - tai ainakin vaihtelevasti. Tällä kertaa yllättäen aidoimmat värit ovat ensimmäisessä kuvassa, joka on otettu sisällä lampunvalossa ilman salamaa. Muut on otettu ulkona kahdeksan maissa, aurinko oli vielä aika korkealla. Niissä sukat näyttävät paljon todellista sinisemmiltä.

Aloitin sukkia ja alkukesästä, mutta sitten ensimmäinen juuttui puoleen väliin, ohut lanka ja kuvion seuraaminen tuntuivat työläältä. Nyt kun jatkoin työtä, tein loput parissa päivässä ja työ tuntui tosi mieluisalta. Niin se vaihtelee.

Mystiikkaa

Carlos Ruiz Zafón: Marina

Ilostuin kovasti kun huomasin, että Ruiz Zafónilta on ilmestynyt uusi kirja. Kovin uudesta teoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan alkuperäisteos on ilmestynyt jo vuonna 1999, mutta se on suomennettu vasta nyt. 

Esipuheessaan kirjailija kertoo, että tämä kirja on hänen oma suosikkinsa. Kyseessä on nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja. Tämä aiheutti jonkin verran ennakkoepäilyä, joka osoittautui aiheettomaksi. Tosin päähenkilöt ovat teinejä ja vanha lukijatäti ajatteli jossain vaiheessa, että aika omituista kun lapset joutuvat kokemaan tällaista (tätä ei kohderyhmän nuori lukija olisi varmaan ajatellut), mutta tämä ei kuitenkaan mitenkään tehnyt kirjaa huonommaksi.

Sadustahan tässä on kyse (eikö kaikissa romaaneissa?), mutta Ruiz Zafónin ollessa kyseessä satu tuntuukin mahdolliselta. Pelottavia ja outoja asioita tapahtuu, myös hyvin surullisia. Tarinan sävy on melankolinen ja haikea, mutta ennen kaikkea kaunis. Ruiz Zafónin tekstissä on ihmeellistä taikaa ja hänen kirjojaan ei lueta ahmimalla, niistä täytyy nauttia hiljalleen.

Kaunista ja pehmeää

Synttärituolini ovat mukavat, mutta sen verran syvät, että kaipaavat joskus selän taakse lisätukea.  Kaksi 40 x 60 cm  perustyynyä  tarvitsivat päälliset ympärilleen.  Väri mietitytti, aloitin ensin virkkaamaan tätä keltaruskeaa päällistä, mutta onneksi lanka ei riittänyt paksuun kuvioon, sillä väri ei olisi sopinut tähän yhtään. Päädyin sitten neutraaliin luonnonvalkoiseen 7 Veljekseen. Puikot 5 olivat tähän työhön sopivat.

Tämän tyynyn malli on melkein suoraan Dropsin ohjeista, vain reunuksen tein helmineuleella joustinneuleen sijaan. Kaunis malli, mutta en oppinut sitä kokonaan vaan jouduin seuraamaan ohjetta loppuun asti. Leveyttä tuli reilusti, 116 silmukan sijaan varmaan 90 olisi riittänyt hyvin.

Myös toiseen tyynyyn tuli idea Dropsin sivulta, vaikka kavensinkin alkuperäisen kuvion palmikkoa tässä 8 silmukasta neljään. Toinen palmikko "omasta päästä" ja reunat jälleen helmineuletta. Tämä päällinen oli paljon nopeampi tehdä vaikka olikin kokonaan palmikkoa, koska ohjetta ei tarvinnut lukea vaan työn kulun näki työstä itsestään. 

Ompelin saumat oikealta puolelta, en halunnut nappeja tms. kiinnityssysteemiä. Jätin kuitenkin ompelulangat tyynyt sisälle niin, että tarvittaessa on suhteellisen helppo avata tyynyn pää pesua varten.

Vielä ratkaisematon ongelma minulle on kunnollisten kuvien saaminen näistä käsitöistä. Luonnonvalkoinen nyt vielä on värinä melko yksiselitteinen, mutta usein sisällä otetuista kuvista tulee aivan erivärisiä kuin kohde oikeasti on. Olin ajatellut ottaa näistä tyynyistä kuvia ulkona, mutta kaatosateen vuoksi kuvaus jäi sisätiloihin, tarpeen olivat niin valot kuin salamakin. 

Erilaista mutta hyvää

Håkan Nesser: Sukujuhlat

Sukujuhlat aloittaa Nesserin Barbarotti-sarjan, ja tekeekin lupaavan aloituksen. Uusi tuttavuus rikoskonstaapeli Gunnar Barbarotti eroaa edukseen jo melkein prototyypiksi muodostuneesta ahdistuneesta, keski-iän kriisistä ja ihmissuhdeongelmista kärsivästä dekkaripoliisista. Jossain määrin hänkin nämä ehdot täyttää, mutta ottaa elämän silti jotenkin kevyemmin, hauskemmin.

Itse tarina käynnistyy melko hitaasti, mutta jos ajattelee että ei luekaan dekkaria jossa pitäisi tapahtua koko ajan, vaan romaania, jossa kerrotaan eräästä perheestä ja sen jäsenten erikoisista suhteista keskenään, kirjasta nauttii toisella tavalla. Silti siinä vaiheessa kun ensin yksi ja vuorokauden kuluttua toinenkin perheen jäsenistä katoaa, siirrytään dekkarikerronnan puolelle. Ja se taas on Nesserin tapaan perikiemuraista. Seuraava Barbarotti on onneksi jo kotona odottamassa!

Tavallista maanisempi vaihe

Kyllähän tämä käsityöhulluus aina on jonkinasteisessa maaninessa vaiheessa, mutta näin loppukesästä kun uudet langat ja mallit ilmestyvät, on innostus vielä tavallista suurempaa. Stä on kyllä kestänyt muutenkin jo jonkin aikaa, ja se ilmenee tavallista useampana keskeneräisenä työnä. Tänä kesänä olen aloittanut ainakin: 

- Palmikkotyynynpäällisiä 7 Veljeksestä neulomalla (vohvelivirkkausversio muuttuu joksikin muuksi tai palautuu langoiksi). Näitä pitäisi tulla 2 kpl 40 x 60 cm tyynyihin. Valmiina on ekasta n. 70 %.

- Olohuoneen kappaa aloitin jo keväällä, aion tehdä sen neljästä osasta joista yksittäisiä voi sitten tarvittaessa käyttää myös muissa ikkunoissa. Alun perin ehkä ikuisuusprojektiksi ajateltu työ saattaa muutaman kesän kestää. Ensimmäinen verho on pikapuoliin valmis - olisiko sitten neljän kesän homma?

- Neljä tiskirättiä on valmiina ja bambulankaa olisi vielä pariin kolmeen jäljellä.

Ja sitten nämä uudet hankinnat! Viisi kerää Novita Usva (862) moniväristä, siitä ajattelin tehdä uudessa Novita-lehdessä olleen poikittain neulotun liivin. Kuvassa lanka näyttää kovin punasävyiseltä, mutta pienessä kuvassa näkyy Novitan ohjeesta klipsaistu pala, jossa värejä näkyy enemmän - ainakin toivon että lopputulos olisi sen mukainen.

Kirjava luumu-roosa Huurre (852) oli vain niin houkuttelevan näköistä, että otin tuon neljä kerää vaikka en vielä tiennyt mitä siitä tekisin. Ehkä toteutan siitä yksivärisen 7 Veljeksen kanssa jotain tällaista. 

Välineeni ovat tähän saakka olleet pääsääntöisesti niitä perusharmaita tai metallisia puikkoja ja koukkuja, mutta nyt olen siirtynyt varustelussa askeleen modernimpaan suuntaan. Virkkaan nykyään enemmän kuin ennen, mutta sormeni kipeytyvät siinä hommassa helposti ja hyvä koukun löytäminen on ollut hankalaa. Näitä ergonomisia olen haikaillut ja nyt kun Tuksu-serkkukin sellaisen oli hankkinut, rohkaistuin minäkin. ;-) 

Selailin netin tarjontaa ja päädyin tilaaman koukut Käsityökauppa Lankalaatikosta, jonka palvelu olikin erinomaisen hyvää ja nopeaa. Otin yhden Soft Touch Steel -koukun kokoa 1,5 kapan virkaamiseen sekä Soft Touch -koukkuja numerot 2, 3 ja 4. Näitähän on sitten saatavana 0,25 numeron välein, että muutama vielä puuttuu! Kolmosella tai nelosella aion ensimmäiseksi kokeilla uuden mallista tiskirättiä.