Nämä Vargasin kirjat ovat varsinaisia herkkupaloja, sekä dekkareina että muutenkin. Kukaan ei keksi niin persoonallisia tyyppejä kuin Vargas, hänen henkilöihinsä on aina mielenkiintoista tutustua. Ihmiset voivat olla myös joko erittäin hyviä tai erittäin pahoja, ja siitähän se jännite syntyykin. Pohjasävy on kuitenkin lämmin ja inhimillinen, koska kukaan näistä henkilöistä ei ole pelkästään paha tai hyvä, vaan aina moniulotteinen persoona. Kirjan huumori on myös lämmintä eikä koskaan ilkeää. Tärkeinä henkilöinä voi olla myös eläimiä, kuten tässä eräs pulu, koirat ja oudot normandialaiset lehmät.
Komisario Adamsberg hoitaa hommansa tietenkin lopulta aina, vaikka saattaakin päätyä ensin vääriin johtopäätöksiin. Mutta niin kauan kuin jokin ovi jää auki, ei hän ole tyytyväinen. Niin nytkin, ilmeinen ratkaisu olikin sitten kaikkea muuta kuin ilmeinen.
Harmi, että ainakin kolme Vargasin dekkaria on edelleen suomentamatta, eikä hänen muuta tuotantoaan ole ilmeisesti käännetty ollenkaan suomeksi. Siihen kuuluu pari romaania sekä esseitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti