Back to Wayward Pines

Blake Crouch: Wayward Pines - Salaisuus

Tämä sarjan toinen osa jatkaa ensimmäisen linjoilla niin, että suurta eroa tarinoihin ei synny. Päähenkilön osalta tilanne on sinänsä vähemmän uhkaava, mutta vapautusta tilanteeseen etsitään silti äärimmäisin keinoin.

Kolmaskin osa on tulossa, saatan lukea senkin mutta suuria odotuksia ei ole, tämä tarina ei ole päässyt imaisemaan mukaansa.

Rakasta vanhaa ja tuttua uutta

 

Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Eräs tutuista tankarunoista on pyörinyt päässä sitkeästi viime aikoina, niinpä päätin pitkästä aikaa tarttua kirjaan ja lukea uudestaan kaikki nämä tutut ja rakkaat runot. Suuri osa on niin tuttuja että ensimmäisten sanojen jälkeen muistan loput, muutama tuntuu siltä, kuin lukisin sen ensimmäistä kertaa, aina löytyy uutta. Ihmeellistä on se, kuinka näistä löytyy aina "vertaistukea", olipa elämäntilanne ja tunnelma mikä tahansa. Kaikki tunteet on jo koettu, satoja ja tuhansia vuosia sitten, ihminen ei muutu miksikään ajan virrassa. 

Seuraavana lukuvuorossa oli Nuotion kirja, ja siihenkin löytyi runoista sopiva:

Minähän en periaatteessa lue rakkauskirjoja, jos sellaista termiä voi käyttää. Luen jännäreitä, romaaneja ja tietokirjoja, toki ilahdun jos kirjassa sattuu olemaan rakkaustarina ;-) Tämä kirja osui käteen kirjaston uutuushyllyssä kannen perusteella ja kun luin takakannesta ensimmäisen lauseen, tiesin että tämän haluan lukea. Se kuului: "Ne, jotka luulevat että rakkauden tuska koskee vain nuoria, eivät tunne minua."

Välillä nauratti, välillä itketti, niin paljon tuttua oli tässä yli viisikymppisessä pariskunnassa sekä myös toisessa naisessa, joka oli toivottomasti rakastunut samaan mieheen. Tämäkin taas todistaa, että ihmiset ovat lopulta samanlaisia silloin kun on kysymys suurista tunteista.

Kirjan nimessä on sana 'mutta' ja se lienee myös tyypillistä tällaisille suhteille, "kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki". Ihmiset naarmuuntuvat matkan varrella, jotkut menevät pahastikin rikki. Saatuja säröjä yritetään sitten suojella uudelta rikkoutumiselta pehmustamalla itsensä maailmaa vastaan, myös uutta rakkautta vastaan. Se on surullista, sillä joskus saattaakin löytää jonkun, jolla on kunnon pikaliimaa niihin säröihin ja ihmisestä tulee kuin uusi.

Kelpo jatko-osa

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Oikeastaan odotukset tämän kirjan suhteen olivat vaatimattomat - eihän nyt mikään voi olla Millennium-sarjan veroista, olkoonkin samat päähenkilöt kyseessä. No, ei ehkä voikaan, mutta kyllä Lagercrantz Stieg Larssonin isot saappaat melko hyvin täyttää. Jännitys ei ole aivan niin huikeaa eivätkä henkilöt aivan niin kiinnostavia kuin esikuvassa, mutta toki kiinnostus riitti loppuun asti. Mahtaakohan jatkoakin olla tulossa, ainakin sille mahdollisuudelle on portit jätetty auki.

Pieni notkahdus laadussa

Douglas Preston & Lincoln Child: Pimeyden pyörä

Kuudes agentti Pendergastista kertova romaani poikkeaa mielestäni edellisistä aika lailla, eikä edukseen. Pendergast itse tuntuu olevan sivuosassa, hänen toimintansa jää hyvin vähäiseksi - toki ratkaisevaksi. Uskottavuuskin alkaa olla siinä rajoilla, niin hämmentäviä tapahtumia kirjassa on.

Fiktioksihan se on toki tarkoitettukin ja ajoittaisesta hienoisesta pitkäveteisyydestä huolimatta jännitys on tasaista. Suvantokohdiksi muodostuivat laivan toiminnan kuvaukset, jotka eivät maallikkoa kauheasti innosta. Vaikeaahaan se kai on saada kuutta loistavaa teosta syntymään peräkkäin, mutta ehkä seitsemäs korjaa taas tilanteen, sitä odotellessa.

Vaihteeksi virkaten

Kuvat ovat tässä nyt luvattoman huonoja, sähkövalolla kännykällä otettuja, mutta voihan ajatella että utuisuus on harkittu tehokeino.

Tämän kesäpuseron virkkaaminen kestikin sitten melkein koko kesän, virkkaus on minulle outo laji näin vaatteidentekomielessä. Tein puseron soveltamalla netistä löytynyttä kuvaa ja epäselvää piirrosohjetta. Kokeilut ja purkamiset veivät aikaa, eniten päänvaivaa aiheuttivat hihat enkä ole niihin vieläkään täysin tyytyväinen, mutta saavat kelvata.

Lankavan luonnonvalkoista Esito-puuvillalankaa kului melkein koko 600 g puola. Lanka on todella miellyttävää virkata, koukku oli nro 2. Käyttö jäänee ensi kesään, eikä haittaisi vaikka pusero olisi silloin hieman väljempi.

 

Alla osviittana ollut ohje.

Liian kova vauhti

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä

Tämä tv-sarjanakin mainetta niittänyt teos oli siinä rajoilla viihdyttävyyden ja kidutuksen välillä, niin jännittäväksi ja vauhdikkaaksi tapahtumat välillä menivät ja päähenkilö joutui niin kiperiin tilanteisiin. En ole tarkistanut, mutta voisi kuvitella, että käsikirjoitus sarjaan olisi tehty ensin, niin selvästi tapahtumat näkyivät screenillä lukiessa. (Pitihän se tarkistaa: kyllä sarja perustuu kirjoihin eikä toisinpäin.)

Jatkoa on jo valmiina, mutta ehkä minun ei tarvitse enää hypätä tähän kyytiin. Ja: ei ole Twin Peaksin voittanutta, sorry.

Rakkaudesta tieteellisesti

Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta

Jostain syystä tämä syksyn uutuus kiinnitti huomioni, olisikohan nyt kyseessä kirja ajankohtaisesta aiheesta... Emilia Vuorisalmi on nuori lääkäri, joka on kuitenkin ehtinyt rakastua, rakastaa ja erota. Nämä aiheet kiinnostivat häntä myös tieteelliseltä kannalta, siitä syntyi tämä kirja.

Kirja on hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu vaikka tieteellisiä termejä paljon käytetäänkin. Välillä nauratti kun tunnisti omia tunteita ja oli todettava etteivät nuo tunteet sinänsä ainutlaatuisia olekaan, vaan ihmisille tyypillisiä. Silti jokainen on yksilö, siksi myös jokaisella suhteella on omat ominaispiirteensä.

Kemiaahan ne tunteet tässä enimmäkseen ovat, hormonitoimintaa ja evoluution määrittelemää käyttäytymistä. Silti niin valtavan ihanaa, joskus aivan kamalaa. Silti niille kannattaa antaa mahdollisuus, rakastumisen riski kannattaa aina ottaa.

Viikonlopun viihdykettä

 

Paula Hawkins: Nainen junassa

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Käytin viikonlopun lähinnä lukemiseen muutamia kotitöitä lukuunottamatta. Operoitua varvasta ei oikein saanut suostuteltua kenkään joten metsäretket piti unohtaa, vaikka sää oli koko viikonlopun mitä hienoin syyskuun sääksi.

Luettavaksi päätyivät kaksi syksyn uuttuutta. Nainen junassa on esikoiskirja ja ovela psykologinen trilleri, jonka oikeudet on myyty jo yli 30:een maahan ja elokuva on suunnitteilla. Kirja oli kyllä mielenkiintoinen lukea, aika ei tullut pitkäksi kun käänteitä riitti koko matkalle. Päähenkilö on eräänlainen antisankari elämäntapojensa ja -tilanteensa vuoksi, hänellä ei todellakaan mene hyvin. Sympatiaa hän sai tältä lukijalta kuitenkin aika vähän, oikeastaan vain siksi että hän sai kuulla ala-arvoista arvostelua ulkonäöstään vain siksi, että oli vähän lihonut. Harvoin näkee niin yksimielistä ylenkatsetta jotakuta kohtaan tästä syystä. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi jotenkin selittämättömän tympeä olo.

Toisin kuin Flavia de Lucen uusimmasta seikkailusta Hopeisen hummerihaarukan tapaus, jossa tämä tyttönen järjestää itsensä jälleen mitä hankalampiin tilanteisiin, jotka tahraavat elleivät aina mainetta, niin ainakin mekon tai kengät. Kateeksi ei käy isäraukkaa, joka yrittää kasvattaa näitä tyttäriä. 

Mietin lukiessani, että lukemieni kirjojen ja katsomieni TV-sarjojen perusteella 50-luvun Englanti on ollut hyvin vaarallinen elinympäristö, murhatuksi saattaa tulla kuka tahansa ja milloin tahansa. Mutta ei hätää, jokaisesta idyllisestä kylästä löytyy amatöörisalapoliisi, oli se sitten kylän pastori, vanha neiti tai kuten tässä 11-vuotias tyttö - ja tämä päähenkilö saa kaiken sympatian! Bradleyn teksti on hykerryttävän kekseliästä ja sujuvaa, sitä on ilo lukea.

Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa

Vaikka takakannen kuvauksessa kerrotaan kirjan olevan murhamysteeri, murha tai sen mahdollisuus on kuitenkin vain pieni osa kertomusta. Se kulkee kyllä taustalla sekä henkilöiden menneisyydestä että nykyisyydestä kerrottaessa, mutta itse kuollut henkilö (murhattu, itsemurha?) jää ennen tapahtumaa vieraaksi eikä hänen kuvansa selkene kovin paljoa myöhemminkään.

Kirjan varhaisemmat tapahtumat sijoittuvat Kiinaan 80- ja 90-lukujen vaihteeseen, jolloin länsimaisuus on tulossa Kiinaankiin, mutta sikäläiset perinteet ovat edelleen vahvat. Toisaalta kuvataan nykyaikaa, joka taas eroaa meidän tuntemastamme elämästä melko vähän. Mutta silloin tai nykyään, Kiinassa tai täällä, ihmiset ovat samanlaisia, heidän ilonsa ja murheensa yhteneväiset.

Arm Knitting

Pitihän se tämäkin villitys eli käsivarsineulonta kokeilla. Novitan Pehmoa ei ollut saatavana, sen yhdestä kerästä pitäisi saada kaksinkertaisena vastaava huivi. Tämä lanka on Red Heartin Grande, ohje valmistajan sivulta. Tosin muutin sitä niin, että tein vain 10 silmukkaa 12 sijaan, sillä tavoin huivi riittää kahdesti kaulan ympäri. Ihan hauska tekniikka, erilaisilla ja moninkertaisella langoilla tällä voisi saada hyvinkin erinäköisiä huiveja aikaiseksi.