Viikonlopun viihdykettä

 

Paula Hawkins: Nainen junassa

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Käytin viikonlopun lähinnä lukemiseen muutamia kotitöitä lukuunottamatta. Operoitua varvasta ei oikein saanut suostuteltua kenkään joten metsäretket piti unohtaa, vaikka sää oli koko viikonlopun mitä hienoin syyskuun sääksi.

Luettavaksi päätyivät kaksi syksyn uuttuutta. Nainen junassa on esikoiskirja ja ovela psykologinen trilleri, jonka oikeudet on myyty jo yli 30:een maahan ja elokuva on suunnitteilla. Kirja oli kyllä mielenkiintoinen lukea, aika ei tullut pitkäksi kun käänteitä riitti koko matkalle. Päähenkilö on eräänlainen antisankari elämäntapojensa ja -tilanteensa vuoksi, hänellä ei todellakaan mene hyvin. Sympatiaa hän sai tältä lukijalta kuitenkin aika vähän, oikeastaan vain siksi että hän sai kuulla ala-arvoista arvostelua ulkonäöstään vain siksi, että oli vähän lihonut. Harvoin näkee niin yksimielistä ylenkatsetta jotakuta kohtaan tästä syystä. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi jotenkin selittämättömän tympeä olo.

Toisin kuin Flavia de Lucen uusimmasta seikkailusta Hopeisen hummerihaarukan tapaus, jossa tämä tyttönen järjestää itsensä jälleen mitä hankalampiin tilanteisiin, jotka tahraavat elleivät aina mainetta, niin ainakin mekon tai kengät. Kateeksi ei käy isäraukkaa, joka yrittää kasvattaa näitä tyttäriä. 

Mietin lukiessani, että lukemieni kirjojen ja katsomieni TV-sarjojen perusteella 50-luvun Englanti on ollut hyvin vaarallinen elinympäristö, murhatuksi saattaa tulla kuka tahansa ja milloin tahansa. Mutta ei hätää, jokaisesta idyllisestä kylästä löytyy amatöörisalapoliisi, oli se sitten kylän pastori, vanha neiti tai kuten tässä 11-vuotias tyttö - ja tämä päähenkilö saa kaiken sympatian! Bradleyn teksti on hykerryttävän kekseliästä ja sujuvaa, sitä on ilo lukea.