Luettuja ja selailtuja

Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia

Esko Valtaoja:  Avaruudesta

Hararin kirja on todella hieno kuvaus ihmisen - ei todellakaan niin kunniakkaasta - historiasta! Välillä alkoi hävettää olla ihminen, joka on ottanut paikkansa "luomakunnan kruununa" todella kyseenalaisin metodein. Odottamassa ovat jo Hararin kaksi muuta suomennettua teosta.

Valtaoja on kirjoittanut lyhyen, ymmärrettävän kirjan, jossa kerrotaan tieteen osoittamia tosiasioita avaruudesta ja maailmankaikkeudesta. Paljon tiedetään, mutta vielä paljon enemmän on pimeän peitossa - kirjaimellisesti.

Reija Salovaara ym.: Marttojen parhaat villasukat

Anna-Karoliina Tetri ym.: Perinteiset villasukat 2

Erika Åberg ym.: Luonnonkauniit kirjoneuleet

Neule- ja varsinkin villasukkakirjoja ilmestyy nykyään aivan hurjaa tahtia. Näissä kolmessa oli valtavasti hienoja ohjeita, joista (muutaman työn ollessa kesken...) en heti alkanut toteuttaa mitään, mutta kiinnostavia ohjeita kyllä löytyi.

Perinteisistä villasukista kiinnostavimmat olivat kannen Korsnäsin sukat.

Marttakirjasta mieleen jäivät nämä Himmeli- ja Lumihiutaleet-sukat.

 

Luonnonkauniista kirjoneuleista viehättävät Kahvihetki-villasukat, joista tulee mieleen kudottu liina, joka onkin ollut mallin ideana. Syyskyntö-kaulurista taas tulee mieleen vilja ja pellot.

Mystiikkaa, jännitystä ja Nobel-voittaja

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Max Seeck: Uskollinen lukija 

Olga Tokarczuk: Vaeltajat

Murakamin Suuri lammasseikkailu ei ole mikään uutuus, vaan kirjoitettu jo vuonna 1982. Minä olen hankkinut sen kymmenen vuotta sitten ja luin vasta nyt, kun huomasin että on ilmestymässä sen itsenäinen jatko-osa, v. 1988 kirjoitettu Tanssi, tanssi, tanssi. Tämä lammasseikkailu on ilmeisesti ollut aikoinaan Murakamin läpimurto. Kirja hämmentää tuttuun tapaan sekaisin yksinkertaista arkielämää ja outoja tapahtumia. Jatko-osa on jo varattuna!

Jos odotan jatkoa edelliselle, niin kyllä myös Max Seeckin seuraavalle kirjalle - mikäli se jatkaa samaa psykologisen trillerin lajia. Edelleen luen valitettavan (nolon) vähän suomailaisia kirjailijoita, ja taas huomaan että teen sillä vain itselleni karhunpalveluksen. Tämä nuori (lasteni ikäinen siis) kirjailija on saanut kuitenkin niin paljon kehuja jo aikaisemmasta trilogiastaan, että tämä uutuus oli sitten luettava. Aikaisempia en siltikään taida lukea, sillä ne edustavat kansainvälistä seikkailugenreä, joka minua ei oikein koskaan ole kiinnostanut. Mutta jos ilmestyy uusi tätä samaa lajia, niin kyllä kiitos - tarvitaan vain vuorokausi aikaa ja oma rauha!

Vuonna 2018 ei valittu kirjallisuuden Nobel-voittajaa Ruotsin Akatemian sotkujen vuoksi. Tänä vuonna valittiin siksi kaksi voittajaa ja vuoden 2018 palkinnon sai Olga Tokarczuk. Häneltä viimeksi suomennettu kirja on tämä Vaeltajat ja se oli paikalla kirjastossa heti ilmoituksen jälkeen. Lainattuani sen saman tien sillä olikin jo kohta varauksia. Ansaittu palkinto hänelle, kirjoittaa todella hienosti. Kirja koostuu eri pituisista tarinoista ja huomioista, yhteisenä tekijänä matkustaminen. Jokainen lyhytkin pätkä on kiinnostava ja pidemmät jo imaisevat mukaansa. Tämän lukemisesta seuraa myös lisää saman kirjailijan lukemista.

Tästä tekstistä käy ilmi lukemisen ihanuus ja kurjuus: kun luet yhden, huomaat haluavasi lukea yhden tai useamman lisää. Tämä harrastus ruokkii itseään koko ajan ja lukijan on vain yritettävä hallita tätäkin tulvaa. Ja senhän lukija tekee erittäin mielellään.

Uutuuksia

Shaun Usher: Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa

Édouard Louis: Ei enää Eddy

On todella mielenkiintoista lukea oikeiden ihmisten välistä oikeaa kirjeenvaihto hyvinkin kaukaa historiasta. Tutuista nimistä tulee ihmisiä ja oudoista ihmisistä tuttuja. Jälleen kerran: ihminen on aina ollut samanlainen ja tulee todennäköisesti aina olemaankin.

Vähän toisenlaista ranskalaiselämää kuvaa Èdouard Louis kirjassaan. Kuvaus pojan arkielämästä on kuin keskiajalta, ja se on kuitenkin vain parinkymmenen vuoden takaa eurooppalaisesta sivistysmaailmasta. Ei ihme, että kirja herätti kohua Ranskassa. Kirjoittajalle toivoo elämässä kaikkea hyvää korvaukseksi uskomattoman traumaattisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Onko uskottava mitä juuri kirjoitin - ihminen ei muutu? Tullaanko erilaisia ihmisiä aina sortamaan? Uskon niin.

Vihdoin omiakin kirjoja

Catherine McIlwaine: Tolkien : mies joka loi Keski-Maan

Vielä tämä tuli luetuksi syyskuun puolella. Upea kirja J. R. R. Tolkienin elämästä ja työstä. Hänen kuvitustaitonsa on toki tullut tutuksi, mutta sen laajuus ja upeus oli yllätys. Monta kertaa lukiessa mietin, kuinka ihmeellisen elämän hän sai elää. Hänellä oli synnyinlahjana saatu kiinnostus erityisesti kieleen ja kieliin. Ne olivatkin hänen tuotantonsa alkusysäys - hän kehitti monta uutta kieltä, haltijoille ja kääpiöille omansa. Näiden kielten ympärille alkoi sitten kehittyä kokonainen uusi maailmanhistoria, josta hänen kirjansa kertovat. Ihmeellinen, upea elämäntyö, jota hänen poikansa on hänen jälkeensä tuonut vielä tunnetuksi siltä osin, kun julkaisut jäivät kesken. Vähiten hänen mahdollisuuteensa tehdä työtä jota rakasti, ei varmaan vaikuttanut perheen vankkumaton tuki ja apu siinä, koko perhe osallistui työhön auttaen Tolkienia.  Nyt tiedän, kuka olisin halunnut olla, ellen olisi minä!

Franz Kafka: Erään koiran tutkimuksia

Raimo Aspfors: Paholainen poistui pappilasta : oman elämän kokemuksia ja historiallisia kertomuksia

Saul Bellow: Tartu tilaisuuteen

Mielenkiintoisia uutuuskirjoja ilmestyy niin paljon, että olen jopa alkanut epäillä kotikirjaston tarpeellisuutta. Kunnankirjasto on niin lähellä ja sen käyttö niin vaivatonta, että uutta lukemista tulee eteen kuin itsestään.

Sitten on kuitenkin se rakas oma kirjasto, joiden kirjat ovat osin jo hyvinkin vanhoja, alon hankkia kirjoja 80-luvulla. Kaikkia niistä ei suinkaan ole luettu, vaan aarteita on huone täynnä. Nyt yritän lukea kirjoja vuorotellen omasta ja kunnan kirjastosta.

Ensimmäisenä tartuin sopivasti Saul Bellowin kirjaan, joka oli päällimmäisenä kirjaston poistosta kotiin tuotujen (eräässä) pinossa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1956, eikä loppujen lopuksi kovin paljon ole muuttunut ihmisten elämässä tuon jälkeen. Ehkä vanhemmilla ei enää ole aivan niin suurta vaikutusta lastensa elämään vielä aikuisenakin, mutta kyllä kai lähes jokainen toivoo vanhemmiltaan hyväksyntää elämänvalinnoilleen. Tässä päähenkiön isä on varakas mies, joka odottaa että poikakin saisi jotain aikaan elämästään. Carpe diem -ideologia ei olekaan meidän sukupolvemme keksintö.

Mukavaa paikallista tarinointia löytyi entisen kirkkoherramme Raimo Aspforsin muistelmakirjasta. Tutuista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä on mukava lukea. Yllättävän kovaa peliäkin täällä on pelattu, kirkollisetkin asiat saatetaan ottaa liian tosissaan. Kertomuksissa esiintyneiden yliluonnollistenkin tapahtumien kautta aloin miettiä, onko uskonnollisten ja henkisten asioiden kanssa työskentelevien ihmisten mieli avoimempi myös kaikelle muulle "henkimaailmalle".

Toinen kirja omista pinoista sattui olemaan Franz Kafkan novellikokoelma. Ensimmäinen novelli vaikutti alkuun aivan tavanomaiselta, kunnes kaikki muuttui oudoksi. Ensihämmästyksestä selvittyäni annoin vain mennä ja nautin vyöryvästä tekstistä. Huikeita juttuja, oli hyvä että viimein tuli näitäkin luettua!

Tarinoita ympäri maailmaa

Sjón: CoDex 1962

Tämä trilogia koostuu kolmesta romaanista:

Sinun silmäsi näkivät minut - rakkaustarina
Kyynel väristen - rikostarina
Minä olen nukkuva ovi - science fiction -tarina.

Jokainen osa koostuu vielä useista näennäisen irrallisista tarinoista, mutta kaikkien osien läpi mukana kulkee samoja henkilöitä ja tarinoita.


Tarinat ovat outoja ja ikiaikaisia. Niissä kerrotaan ihmeistä, jotka paljastuvat arkisiksi tapahtumiksi ja arkisista tapahtumista jotka ovat ihmeitä. Hieno kirja.

Hyvää, huonoa ja kaunista

Jenny Rogneby: Leona - Ihmisen hinta

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Näistä ensimmäinen aiheutti todennäköisesti jonkin aikaa kestävän kyllästymisen koko lajiin (poliisidekkari), niin tympeä on tämä Leona. Sain luettua sarjasta toki kolme kirjaa, joten toisaalta ne ovat hyvinkin luettavia, mutta antipatia päähenkilön toimintaa kohtaan oli lopulta hyvin voimakas.

Hiljainen potilas tarjosi mielenkiintoisen kertomuksen rikoksen tekijästä, hänen sairaudestaan ja ihmisistä jotka yrittävät parantaa häntä. Kirja sisälsi niin kovin harvinaisen täydellisen odottamattoman käänteen, joka saa repimään hiuksia päästä ja miettimään, pitääkö lukea kirja uudelleen alusta, jos vaikka huomaisi mihin tarina on viemässä. Mutta eihän sitä olisi voinut tajuta! Tältä kirjoittajalta odotan jo seuraavaa teosta.

Pirjo Iivonen: Unelmien silmukat - Haaveista sukiksi

Hannele Piirainen: Koko perheen villasukat

Uusia sukkakirjoja ilmestyy jatkuvasti, tässä pari hienoa kotimaista esimerkkiä. Näistä en aio varmaankaan toteuttaa mitään, joskus riittää vain kauniiden mallien katselu, iloa silmälle.

Ihan jees

Maria Adolfsson: Harha-askel 

Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Korkeampi oikeus (Sebastian Bergman 6) - Äänikirja 

Jenny Rogneby: Kortit on jaettu

Jenny Rogneby: Tarkoitus pyhittää keinot

Pikkutöitä ja lukemista

Jussi Adler-Olsen: Aakkostalo

Adler-Olsenin esikoisromaani, joka on nyt uudelleen suomennettu, on aivan yhtä hyvin tehty kuin hänen myöhemmät teoksensakin, aihe vain on erilainen. Tapahtumat sijoittuvat sodan ajalle 40-luvulle sekä 70-luvulle.








Vaikka teen käsitöitä käytännössä päivittäin, valmista ei tunnu syntyvän. Keskeneräisiä töitä sen sijaan löytyy... ei niin hyvä asia. Tässä kuitenkin muutama talven aikana syntynyt pikkutyö.

Tämä jämälankakaulahuivi valmistui jo talvella lahjaksi, vaikka lahjan saaja ei vielä siitä tiedäkään. Pitkälle pyöröpuikolle luotuja silmukoita tuli hurjan paljon ja neuloessa pituutta oli vaikea mitata, niinpä sitä tuli ehkä hieman yli tarpeenkin. Katsotaan, tarvitseeko lyhentää.

Sukat tulevalle hirvimiehelle valmistuivat kesällä syntymäpäivälahjaksi.

Idea täältä pienin muutoksin. Lankana 7 Veljestä, jälleen omista varastoista.

Todellinen pikakäsityö oli tämä apuväline purkkien aukaisuun, kaksi liukuestepalaa yhdistetty virkkaamalla. Idea netistä, tietenkin, mutta lähde jäi tallentamatta. 

Paksusta Lankavan kalalangasta 3:n koukulla virkattu pussukka. Ensin oli vetoketju ja jämälankoja pikkukuvan laukusta, lopputuloksena tämä, käyttötarkoitus epävarma.
Kuvio Pinterestin syövereistä, oli helppo tehdä.

Nuorten fantasiaa ja tositarina vankilasta

  

Jessica Townsend: Nevermoor : Morriganin koetukset (Äänikirja)

Jessica Townsend: Meinioseppä : Morriganin kutsumus

Lauri Janhunen: Sellaista vankia ei ole

Jessica Townsendin Meinioseppä -sarjaa verrattiin jossain Harry Potteriin. Sikäli kyllä, että kääntäjä on mainio Jaana Kapari-Jatta, muuten ei niinkään.

Ystävän kautta tuli tietoon vankilakuvauksen kirjoittanut Lauri Janhunen, siispä uteliaana lukemaan aivan jotain muuta. Kävin kerran juomassa vettä, muuten meni yhdeltä istumalta tämä erikoinen tarina. Kyseessä on aikoinaan aivan aiheesta enemmänkin kuohuntaa aiheuttanut ihmiskohtalo. Voi ilmeisesti tosiaan olla niin, että ihmisen elämän ura on olla vanki. Vankila on aivan oma maailmansa ja sen lait ovat vankilan lakeja.

Heinäkuun kirjat ja yksi elokuulta

Lori Reid: Kuun taikaa ihmissuhteissa, mielen ja kehon hoidossa, työ- ja perhe-elämässä - 128 s.
Kathrin Haufler: Ihanat hyvänolon peitot - 108 s.
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus - jäi lukematta
Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat - 332 s. - 2 ½
Stephen Hawking: Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin - 249 s.
Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä - 398 s.
Hideo Yokoyama: 64 - 764 s.- 2 ½
Minna Eväsoja: Wabi : kätketty loisto : mietiskelypäiväkirja ; Sabi : valkoinen suru : mietiskelypäiväkirja - 75 s.
Ann Cleeves: Mykkä vesi - 352 s. - 3 ½

Äänikirjat:

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Oppipoika

Samuel Bjørk: Poika pimeästä

Jotain uuttakin tänä kesänä, äänikirjat. Kun voi samalla "lukea" ja tehdä käsitöitä, houkutus on suuri.

Marco Vichi: Komisario Bordelli - Kuolema Firenzessä

1960-luvun Firenzeen sijoittuvat Komisario Bordelli -sarjan kirjat kertovat rikoksista, mutta paljon enemmän italialaisesta elämänmenosta ja yhteiskunnasta. Erityisesti naisten asema kiinnittää huomion, heitä ihaillaan ja heistä haaveillaan, mutta käytännössä he ovat aivan kuin kertakäyttötavaraa - jos se menee rikki, sen voi heittää pois.