Laadukas dekkari ja virheelliset sukat

Robert Galbraith: Pahan polku

En osaa sanoa, miksi nämä Galbraithin alias J.K.Rowlingin kirjat kyllä tulevat luetuksi, mutta aina jotenkin vaikean kautta. Tokihan pientä tekstiä mahtuu yli 400 sivulle paljon, mutta ehkä sekään ei yksin selitä lukemisen hitautta. Sitten tuntuu välillä vielä, että unohtaa jo tapahtunutta ja jopa henkilöitä. Kyse lienee vain omasta keskittymiskyvyn puutteesta ja/tai juonen kiinnostamattomuudesta. Luen silti varmaan seuraavankin, sillä kerronta on hyvää kaikesta marinasta huolimatta.

Ehkä sitä ennen kuitenkin pääsee jo tutustumaan Rowlingin lupaamaan uuteen Harry Potteriin, joka kertoo Potterista aikuisena perheenisänä. Luulenpa, että se tulee luettua kuitenkin nopeammin kuin tämä!

Tämä netistä löytämäni ohje (linkki tulossa) innosti neulomaan sukat miehelle ja vieläpä mustasta langasta, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. No, parempi tehdä miehestä mustasukkainen tällä kuin sillä toisella tavalla! Virheettä en tällä kertaa selvinnyt ja koska 

- yritän kouluttaa itseäni olemasta liian pikkumainen

- virhe oli heti ensimmäisen sukan 9. kerroksella ja huomasin sen vasta aloittaessani toista

- jokainen kerros piti muistaa merkitä tarkkaan ylös kaavioon

- ja se lanka tosiaan oli mustaa

en sitten sitä virhettä korjannut. Alla selventävät kuvat heille, jotka ymmärtävät millaista tuskaa tällainen voi aiheuttaa... 

Minulla on menossa toisen mekon neulominen, mutta puikko-ongelmista johtuen en ole päässyt edes kainaloon asti vielä (pääntieltä alkaen siis). Sen sijaan teen näitä välitöitä, kuten tällaista uutta tekniikkaa nimeltä Linen Stich, jolla saa kolmesta väristä aika hauskan näköistä ja napakkaa neulosta, joka näyttää vähän kudotulta. Tästä tulee ehkä isona kaulaliina. 

Tätä ennen innostuin solmiamaan parin vuoden jämälankoja peräkkäin ja virkkaamaan niistä patalapun. Kaikki pätkät, jotka sai solmittua kummastakin päästä kiinni, kelpasivat.

Tällaiselta näytti nurja puoli, paksuutta tuli noista pätkistä paljon lisää.

Ja näinhän se syntyy...

Kunnes on riittävän suuri taitettavaksi ja ommeltavaksi yhteen.

Ystävänpäivän kunniaksi sain tällaisen suloisen suklaarasian siltä mustasukkaiselta mieheltä <3

Valkoisten kirjojen sunnuntai

 

Ian Rankin: Ristinolla

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

En edes muista enää, koska ensimmäisen kerran aloitin Rankin'in dekkaria, mutta kuitenkin niin kauan että siitä jatkaminen ei onnistunut, vaan oli aloitettava alusta. Muistan valinneeni kirjan koska se aloittaa edinburghilaisesta rikospoliisista John Rebusista kertovan sarjan, johon en ollut vielä tutustunut. Kyllähän hänestä voi lisääkin lukea, kyseessä on dekkarikirjallisuudessa tuttu etsivätyyppi jolla on omia henkilökohtaisia ongelmia ja hieman hankala asenne.

Patrick Modiano voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014, tämä kirja on ilmestynyt alkuperäiskielellä samana vuonna ja on kolmas ja paras lukemani Modianon kirja. 

Koska olen viettänyt elämästäni Pariisissa kokonaisen viikon, oli mukava tunnistaa paikkoja, varsinkin kun vastaan tuli seuraava kohta:

Juurikin tuossa osoitteessa sijaitsevassa hotelli George Operassa nimittäin asuin Pariisissa käydessäni. Joskus on ihanaa, kun maailma on niin pieni!

Muisteluista, muistista ja muistoista kertoi tämä kirjakin. Muisti on niin merkillinen asia, varsinkin kun siihen ei voi enää luottaa. Tuntuu että vielä muutama vuosi sitten saattoi vannoa muistikuviensa perusteella minkä tahansa asian todeksi, nykyään on parempi jättää se tekemättä - muistot elävät näköjään omaa elämäänsä, muuntuvat ja häviävät, joskus syntyy itsestään aivan uusia! On siis senkin vuoksi parempi vain pidättäytyä elämään tässä hetkessä.

Pikalukua ja jälleen yhdet sukat

John Steinbeck: Routakuun aika                                                                                                                                                                                        
Kun ilmestyy melkein kuin uusi Steinbeck, on se luettava pikaisesti. Kirjan lukeminen ei myöskään kauaa kestänyt, se on oikeastaan pienoisromaani. Routakuun aika on ilmestynyt Suomessa aiemmin rajoitettuna painoksena (mitä se tarkoittaakin) ja se on ollut kielletty monissa Saksan toisessa maailmansodassa miehittämissä maissa. Kirjan hallussapidosta on saattanut saada jopa kuolemantuomion. Nyt sellainen tuntuu oudolta ja kirja jotensakin vaarattomalta, mutta sodan aikana tilanne on varmasti ollut toinen.

Arnen ja Carloksen langoista viimeinen valmistui sukiksi itselleni ja ne ovat kyllä tosi lämpimät ja mukavat, ehdin jo tämän illan niitä testata.

Onhan jotain valmistuttavakin, kun koko ajan neuloo

Tämä mekko oli rakkautta ensisilmäyksellä. Näin tämän raitaohjeen Pinterestissä, josta päädyin Ravelryyn ja löysin lankatiedot. Alkuperäinen malli ja ohje ovat Veera Välimäen, nekin löytyvät Ravelrystä. 

Lankana on 300 g Garnstudio Dropsin Alpacaa ja saman verran Aade Lõng Artistic 8/2 -lankaa, väri Rainbow. Puikot pyöröt nro 3. Työ aloitettiin pääntiestä ja neulottiin kokonaan pyörönä. Hankin tätä varten pitkäkaapeliset Prym/Knit Pro -puupuikot ja onnistuin katkaisemaan yhden puikon. Onneksi sain Lankavalta uuden tilalle ja työ jatkui.

Koska mekosta tuli niin ihana, mutta en raaski pitää sitä kotona (tyhmää!), aloitin saman tien uutta siihen tarkoitukseen... Langat löytyivät (erittäin) vanhasta varastosta, toivottavasti riittävät.

Välitöinä olen tehnyt sukkia Arnen & Carloksen Regialle suunnittelemista sukkalangoista. Lanka on ihanan ohutta ja pehmeää, sukka mahtuu vähän pienempäänkin kenkään. Tässä Niinalle tehty pari.

Eriskummallisia lapsia ja vanhempia

 Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille 

Jeffrey Brown: Darth Vader ja pikku prinsessa 

Jeffrey Brown: Darth Vader ja poika

Valitsin Ransom Riggsin kirjan kannen perusteella tietämättä siitä muuta. Levitoivan tytön kuva houkutteli ottamaan selville, mistä on kyse. Vastaavanlaisia kuvia kirjassa oli paljonkin, tarina pyöri niiden ympärillä. Kaikki kuvat olivat jotenkin outoja ja ne ovat aitoja vanhoja kuvia keräilijöiden arkistoista.

Itse tarina on kai tarkoitettu nuorille tai nuorille aikuisille, päähenkilö on 16-vuotias poika. Aineksina ovat aikamatkustus, hirviöt, oudot kyvyt ja muut fantasian tutut aihepiirit. Tämä oli hyvin kirjoitettu viihdyttävä aikamatka itsellekin, tarina kiinnosti aikuista yhtä lailla.

Darth Vader -sarjakuvakirjat tulivat kirjastosta Nooran mukana, pieni mukava lukuvälipala. Pikku prinsessasta kertovan kirjan kuvat koristivat seinäkalenteriamme viime vuonna ja niiden huumori ilahdutti joka kuukausi.

Hieno romaani

Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja

Kovin kehuttavasti ei tämä vuosi ole lukemisen suhteen alkanut, jälleen ovat käsityöt voittaneet kilpailun vapaa-ajasta.

Tämän kirjan aloitin varmaan jo joulun aikaan, mutta sen huonoudesta ei pitkä lukuaika suinkaan ole johtunut, päinvastoin. Kirja on jotenkin niin täydellistä tekstiä, että sitä pitikin annostella pieninä annoksina, jotta se pääsi oikeuksiinsa. Tekssti on upeaa ja se sisältää kaikki tarpeelliset ainesosat; jännitystä, rakkautta, romantiikkaa ja intohimoa sekä paljon keskustelua kirjallisuudesta ja filosofiasta. Täydelllinen teos!

Kylmää ja lämmintä

Loppiaisena alkoi pakkanen todella paukkua, pitkän lämpimän jakson jälkeen mittari lähenteli -30 asteen lukemia.

Vaikka takkani ei ole varaava, lämmittää se kuitenkin sen aikaa kun tuli palaa. Siinäpä sitten lämmittelin aamupäivän.

Joululoman loppu

Aika mukava oli palata joululomalta töihin, kun sain lokerot noinkin tyhjiksi ennen lomaa. Muutama paperi ehti päivän aikana kertyä ja laskutuksenkin makuun ehti jo päästä, mutta päivä oli kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen.

 Tästä voikin sitten taas kotona jatkaa. Mekon ensimmäinen hiha on viittä (senttiä) vaille valmis. Kiva, kun hihoihin sattui tuo punainen väritys. Sitten pitää vain vielä etsiä sama kohta langasta toiseenkin hihaan.

Loppuvuonna 2015 tallennettuja hetkiä

2.12.2015 

Pähkäilin, mitähän näistä töistä tekisi. Kesken olivat virkattu joulupallo, Vuosisadan matkustaja, raitatunika ja sukat Arnen ja Carloksen langasta.

 

6.12.2015

Itsenäisyyspäivänä nautimme perinteisen poronkäristysaterian, tyttäret, vävy ja ystävä. Haudalle en itse lähtenyt, mutta Niina ja Teemu kävivät kotimatkalla viemässä kynttilän äidin haudalle.

7.12.2015

Sasha edustavana kuin valtaistuimella, selkänojanaan pari pinoa sijoitusta odottavia kirjoja.

9.12.2015

Ensimmäinen valopallo on valmiina. Valot tosin tästä puuttuvat, en onnistunut ottamaan kunnon kuvaa niiden kanssa.

16.12.2015

Kotona alkoi olla vähän joulupukin pajan tuntua (tämän pahemmaksi se ei koskaan tullutkaan), kun aloin kovettaa virkattuja palloja lahjoiksi.

18.12.2015

Aika paketoida lahjat. Sasha istui seuraksi. Itselle paketoitu kirja kuuluu jouluni perinteisiin.

20.12.2015

Raitamekko etenee, silmukkamerkit muistuttavat lisäyskerroista.

21.12.2015

Työkaverin tyttären Elsa-nukke oli kadottanut kenkänsä ja se oli paha juttu nuken hoitajalle. Äitinsä tiesi minut käsityöihmiseksi ja pyysi apua. Niinpä otin lähtökohdaksi jäljellejääneen kengän ja nyssykän vanhaa Cottonellaa värin perusteella ja suunnitelma oli siinä.

Kiinnipitoon löytyi pari helmiäisnappia.

Koska on talvi, näyttivät pelkät kengät vilpoisilta, siksi tein vielä sukatkin. Koska kyseessä on Frozen'in Elsa, pieni kimallus langassa sopi hyvin.

Mallina on oma rakas, vanha nukkeni, jolla jostain kumman syystä ei taida olla nimeä.

Seuraavana päivänä Maria toi Elsan töihin sovitusta varten, ja hyvinhän ne sopivat.

Tuo kuva minusta näytti jotenkin kovin tutulta (no, ei sinänsä outoa...) mutta syy selvisi, kun muistin erään toisen, muutama vuosi aiemmin otetun kuvan: tytöissä on jotain samaa.

24.-25.12.2015

Kahdesta lahjaksi menneestä valopallosta onnistuivat saajat ottamaan kauniit kuvat.

28.12.2015

Arnen ja Carloksen Regialle suunnittelemasta sukkalangasta valmistui ensimmäinen pari, tämä menee Nooralle. Toisin kuin kuvassa näyttää, sukat ovat jokseenkin samankokoiset. Kokeilin ensimmäistä kertaa kiilakantapäätä, ihan mukava tehdä vaikka ei sitten olekaan vahvistettu.

30.12.2015

Luontokuvaus kännykkäkameralla ei ehkä tuota kovin elämyksellisiä kuvia, mutta sitäkin parempaa on kulkea metsässä yhdessä hyvän ystävän kanssa. Purot harvoin innostuvat kasvamaan vuodenvaihteessa, mutta joulun aikaiset sateet olivat sen nyt saaneet aikaan.

1.1.2016

Vuosi alkoi - tietenkin - langan kerimisellä. Tasan yksi vyyhti Aade Lõng Artistic Rainbow -lankaa kului Still Light tunikan vartalo-osaan, nyt ovat vuorossa hihat.

Uuden vuoden kunniaksi sytytin myös uudet kynttilät luomaan tunnelmaa.

3.1.2015

Nooran kanssa kävimme katsomassa Sherlockin erikoisjakson Kino KTK:lla. Sehän tulee kyllä TV:stäkin pikapuoliin, mutta iso kangas on aina iso kangas.

Meillä meneekin hyvin!

Esko Valtaoja: Avoin tie - kurkistuksia tulevaisuuteen

Lokakuussa osallistuin Centria Open -tapahtumaan pääluennoitsija Esko Valtaojan vuoksi ja ihailuni hänen ajatuksiaan kohtaan vain lisääntyi. Hänen mielipiteensä olivat kuin raikas tuuli tänä negatiivisuuden ja suoranaisen toivottomuuden tunkkaisena aikana: meillä ei menekään huonosti, vaan paremmin kuin koskaan, ja vielä parempaan olemme matkalla!

Vaikka tämä kirja on kirjoitettu jo v. 2004, ajatukset siinä ovat juuri näitä samoja. Kehitystä on tapahtunut tuostakin jo paljon, mutta tekstin "vanhuus" ei päässyt häiritsemään. Valtaoja kirjoittaa hyvin sujuvaa tekstiä, jota on ilo lukea.