Lars Kepler: Lazarus
Tässä uusimmassa Keplerissä ei turhia aikailla, tapahtumien vyöry (ellei tsunami) käynnistyy nopeasti. Sitten ei pysähdytäkään ennen viimeistä sivua, josta siitäkin haluaisi jatkaa eteenpään, jotta saisi vastaukset epäselviksi jääneisiin kysymyksiin.
Vauhtiahan saa olla, mutta tarvitseeko raakuutta niin paljon, siinäpä kysymys. Vaikka en herkkä olekaan, eräät kohtalot puistattivat todella. Mutta jos kuvataan pahuutta, se on pahaa eikä muuta. Seuraavan osan odottaminen kestää joka tapauksessa liian kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti