sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lyhyttä ja pitkää kerrontaa

   
Alice Munro: Nuoruudenystävä
Anthony Boerr: Kaikki se valo jota emme näe

Alice Munron novellit eivät ole mitään keveitä pikku lukuvälipaloja, vaan jokainen on ehjä ja painava kokonaisuus. Näitä ei oikeastaan edes pitäisi lukea yksi toisensa perään, vaan jokaiselle pitäisi antaa aikaa "asettua" ennen seuraavan lukemista, aivan kuten romaanejakin lukiessa. Silti yhden loppuessa on jo utelias jatkamaan eteenpäin seuraavaan tarinaan.

Anthony Boerrin kirjaa oli kehuttu kovasti loistavana lukuromaanina, ja se kyllä lunasti lupauksensa. Toisen maailmansodan aikoihin sijoittuva tarina vie heti mukaansa, sen sokeasta ranskalaistytöstä ja älykkäästä saksalaispojasta tulee nopeasti läheisiä. Jokin kerronnassa muistutti kovasti Carlos Ruiz Zafónia parhaimmillaan, tässäkin kova ja armoton maailma voi olla samalla myös kaunis ja unenomainen. Tätä voin suositella vilpittömästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti