Sekalaista touhua

Näistä synttäriauringonkukista on ollut valtavasti iloa. Pikku auringot loistivat ensin viikon verran maljakossa, kunnes varret pehmenivät. Sitten leikoin kukat vielä matalaan maljaan ja ne ovat edelleen suht' voimissaan.

Ja kun auringonkukat vihdoin kuihtuvat, olemmekin yks' kaks' joulussa! Ja siihenhän on valmistauduttava, totta kai. Halppiksen lankahyllyltä kalalankaa hakiessa sattui silmään Novitan Kotiväki kirkkaan joulunpunaisena (lanka EI siis ole oranssia!). Olen aikaisemmin neulonut makuuhuoneen pyöreälle pöydälle vaalean liinan ja suunnitellut tekeväni siihen jouluksi punaisen, ja nyt aloin toteuttaa sitä.  Tässä kuvassa aloitus on tehty nro 3 puikolla, mutta tämän jälkeen aloitin alusta 2,5:lla, jälki tulee paljon kauniimpaa niin. Tällainen työ on huippumukava ja palkitseva tehdä!

Laitan kunnon ruokaa aivan liian harvoin, ja sitten joskus kuitenkin iskee päähän näitä ihmeideoita... Niinkuin nyt nämä kinkku-lauantai-pepperoni-kantarelli-tomaatti-oliivi-uunivoileivät. Joo, nam. Note to self: seuraavalla kerralla vähemmän aurinkokuivattua tomaattia, liikaa suolaa.

Koskahan sitä aloittaisi operaation Kadonneen Kodinhoitohuoneen Metsästys? Tiedän missä sen pitäisi olla, mutta lähestyminen on vaikeaa. Ja siellä on kuitenkin 97 % tämän talon vaatevarannosta, joten tarvetta olisi. 

Hain tänään huollosta tässä kuvassa näkyvän vuodelta -81 peräisin olevan häälahjaseinäkellon, joka väsyi käymään. Koneiston rasva kuulemma vuosien saatossa muuttuu pölyn kanssa yhdessä pieksi, joka on niin kovaa että lopulta jumittaa koneistoa. Kun kuulin hinnan puhdistukselle ja uusille jousille, 150 €, se kyllä kirpaisi. Sillä hinnalla saisi nykyään aika monta uutta seinäkelloa, mutta tämähän on toki ainutlaatuinen. Tämä korjaus riittänee myös taas seuraavaksi 30 vuodeksi, vähintään. 

Korjausaikana samalla paikalla oli muutaman euron nykykello, jonka kirjavan (nätti, kyllä!) kellotaulun vuoksi en nähnyt siitä aikaa ellen kävellyt viereen. Joten tervetuloa takaisin, Junghans!

Merkittäköön tänään myös aikakirjoihin, että vihdoinkin taloutemme täyttää sen ikiaikaisen uskomuksen, että Kaustisella joka talossa on viulu. Nooran synttäriviulu saapui tänään vähän myöhässä, mutta ensimmäiset sulosävelet on jo kuultu :-) Ja onhan se jo aikakin liittyä tähän perinteeseen, Noorahan sentään on syntyperäinen kaustislainen. Minustahan ei ehdi kaustislaista tulla, pessimistisimpien arvioiden mukaan se vaatii useamman sukupolven taustan täällä, minun 32 vuodellani ei juuri ole merkitystä.