perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tagliatelle con ragú alla bolognese

Eli vapaasti käännettynä nauhamakaronia jauhelihakastikkeen kera, ja sitä meillä syödään tänään. 

Tämäkin on tuliainen Roomasta, nätti laatikollinen pastaohjeita italiaksi. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme, sillä sain kivan rasian ja voin opetella sekä italiaa että italialaista ruoanlaittoa. Ruoka siellä oli niin hyvää, että haluaisin tietää mikä on sen salaisuus. 


Sanakirja.org'in ja Google kääntäjän avulla alkoi selvitä jotain. Ohjeessa ilmoitettiin ensin pastan ainekset - siis taikinan. 300 g jauhoja, 3 munaa ja suolaa. Tehdään kiinteä taikina, kaulitaan ja leikataan suikaleet, jotka keitetään vedessä ja tarjotaan tämän soosin kanssa. Siispä toin durumvehnää ja aion kokeilla. Nooran mielestä pitäisi ehdottomasti olla pastakone, mutta menköön tämä kokeilu nyt vain kaulimen avulla. Varalta on pussillinen tagliatellia, jos menee aivan pieleen. 

Kastikkeen ainekset ovat Jauheliha, pekoni, sipuli, porkkana, selleri, tomaattipyre, punaviini, lihaliemi, oliiviöljy, suola ja pippuri. Aineksissa ei ole siis sinänsä mitään outoa, mutta outoa ainakin minulle on, että tätä kaikkea keitellään sitten noin kaksi tuntia, tarvittaessa lisätään lihalientä. 

Ihan mitään pikaruokaa tämä siis ei ole, mutta heillä ovatkin ruokailutavat aivan toista kuin meillä, illallinen saattaa kestää 2-4 tuntia. Siellä ollessamme nautimme yleensä vain yhden ruokalajin aterian viineineen, kerran otimme pasta- ja liha-annokset. Syömistä riitti kaikissa annoksissa, ja myöhäinen ajankohta ruokailulle sai mielestäni myös loogisen selityksen - sen jälkeen ei jaksa enää mitään muuta kuin heittäytyä selälleen! 

Lisään tähän myöhemmin arvostelun kun ateria on syöty.

Tältä soosi näytti pannulla...


... ja tältä itse "leivotun" pastan päällä. 
Ikävä puolihan tässä on se, että vaikka kuva olisi kuinka hyvä, tuoksua tai makua siihen ei vain voi sisällyttää, ja ne ovat tässä kyllä ne oleelliset tekijät, varsinkin viimeksi mainittu. Pasta menetti jonkin verran tyylipisteitä ulkonäöstä, ei se kaulimalla niin helppoa ollut, mutta odotin jopa suurempaa epäonnistumista. Maku sen sijaan oli huomattavasti parempi kuin pussista otetulla pastalla (tai ainakin tuntui siltä sen tekemisen vaatineen vaivannäön jälkeen). Kastike sulasi suuhun, pitkään keittamiselle on hyvä syy. Kerrassaan herkullista siis kaiken kaikkiaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti