testi

Testaan tätä fonttijuttua. Tämä on Tempus Sans ITC. Kirjasinkoko suuri. Tämä sama fontti, kirjasinkoko normaali.  Kumpikaan ei ole hyvä, pah.

Tämä on Segoe Print, fonttikoko normaali. Miten sitten kenenkin koneella näkyy...
Nam liber tempor cum soluta nobis eleifend option congue nihil imperdiet doming id quod mazim placerat facer possim assum. Typi non habent claritatem insitam; est usus legentis in iis qui facit eorum claritatem. Investigationes demonstraverunt lectores legere me lius quod ii legunt saepius. Claritas est etiam processus dynamicus, qui sequitur mutationem consuetudium lectorum. Mirum est notare quam littera gothica, quam nunc putamus parum claram, anteposuerit litterarum formas humanitatis per seacula quarta decima et quinta decima. Eodem modo typi, qui nunc nobis videntur parum clari, fiant sollemnes in futurum. 

Opinko meditoimaan?

Haluaisin oppia meditaatiota, ja siinä tarkoituksessa hankin tämän Barry Longin kirjan Meditaatio - Kymmenen askelta hiljaisuuteen. Kirjan kerrotaan olevan Käytännön opas meditaatioon, joten kuvittelin sen luettuani tietäväni ainakin jotain siitä, kuinka meditoida. No, toki jotain, mutta hyvin vähän. Koska alue on minulle niin vieras, en pane sitä kirjan syyksi vaan oman tietämättömyyteni piikkiin. Kirjan alussa toki myös neuvottiin lukemaan kirja ensin kertaalleen läpi ja sen jälkeen aloittamaan harjoitukset oppitunti kerrallaan, ja näin aionkin tehdä. TV:ssä oli vastikään ohjelma, jossa oli tieteellisesti todistettu meditaation monenlainen ja yllättävän suuri vaikutus esim. ihmisen fyysiseen terveyteen. Sitä odotellessa!

P.S. Voisiko joku kommentoida jotain kirjoitustani täällä Bloggerissa, kiitos! Tänne siirryttyäni en ole saanut kommentteja, ainakaan sähköpostiin ei ole tullut ilmoitusta niinkuin ennen Vuodatuksessa, haluaisin vain selvittää kuinka kommentointi ja vastaaminen täällä tapahtuu.

Joulukuussa luettua

Italo Calvinon Kenraali kirjastossa sisältää hänen lyhyitä tarinoitaan vuosilta 1943-1984. Osin nerokkaita, osin käsittämättömiä mutta aina taitavia kertomuksia. Koska en ymmärrä politiikkaa, suurin osa näiden kertomusten poliittisesta merkityksestä meni minulta ohi, mikä on tietysti harmi, mutta kyllä tarinat mielestäni toimivat ilmankin tuota näkökulmaa.

Marcello Simonin Kirottujen kirjojen kauppias jatkaa suosittua historiallista tyylisuuntaa, jossa etsitään salaisuuksia koodien avulla. Tässä kuitenkin tarina on kovin ohkainen ja juoni suorastaan omituinen. Luettua tämä kuitenkin tuli, eli ei liian huono, mutta kylläkin jonkinlaista ajan haaskausta.