Valmiita töitä omilla paikoillaan

 

Jouluksi ja joulun jälkeen

                 

Jouluksi ehti jotain valmiiksikin, parit sukat ja peite Niinalle ja Teemulle. Siitä odottelen vielä kuvaa oikealta paikalta heidän kotoaan, tässä peite on vielä vaiheessa. Malli löytyi netistä nimellä Gerbera-peite, kiitos blogin pitäjälle! Ohje löytyi saksaksi ja englanniksi, saksalainen varsinkin oli riemastuttavan yksityiskohtainen kuvineen ja selostuksineen. Mittoja en muistanut ottaa, paloja oli ehkä 13 x 11 ja 7 veljestä -lankaa kului melko tarkalleen kaksi kiloa.















Sain jo ennen joulua Helsingin reissulla lahjaksi Arnen ja Carloksenihanan kirjan Joulupallot. Ennen joulua en ehtinyt palloja aloittamaan, mutta tänään en enää voinut vastustaa kiusausta ja tein ensimmäisen. Lanka löytyi omista varastoista, lienee Nallen luonnonvalkoinen ja punainen. Puikkoina kokeilin ensimmäistä kertaa bambupuikkoja nro 3. Ne toimivat tässä tosi hyvin, koska eivät luista, muutenkin mukavan kevyet.

Joululahjoista jäi vaiheeseen jakku Nooralle, sitä seuraavaksi valmistamaan. Lisäksi lupasin "jälkitoimituksena" Nooralle, Niinalle ja Teemulle sukat oman valinnan mukaan.

Tekijän huomautus 23.8.2012: Luulisin, että ainakin nämä kuvat ovat tässä päivityksessä alunperinkin olleet, mutta aivan varma en ole. Lisäksi kuvia näyttää oleen yksi enemmän kuin mitä tähän löysin, sitä en keksinyt.

Kaamea tulevaisuudenkuva

Science Fiction ei varsinaisesti kuulu lempilukemistooni, mutta katsottuani elokuvan Fahrenheit 451, innostuin lukemaan myös kirjan. 

Ray Bradbury kirjoitti kirjan Fahrenheit 451 jo vuonna 1953, ja siihen nähden sen sisältö on pelottavan oikeassa. Vielä meillä ei yleisesti polteta kirjoja ja ne ovat sallittuja, mutta kuulostaako tutulta, että aika vietetään virtuaaliperheen/-ystävien kanssa olohuoneen seinät peittävien interaktiivisten näyttöjen välityksellä, tai kuunnellaan korvissa olevia nappeja?

Nimi tulee siitä, että kirjapaperi syttyy ja palaa tuossa lämpötilassa.

Asennetta!

Anarkistisesta nimestään huolimatta John C. Parkinin kirja Fuck it - Korkein hengellinen tie on hyvin rauhoittavaa luettavaa. 

Parkinin löysästi idän filosofioihin pohjautuva ajatus hellittämisestä ja vapautumisesta on uskottava ja helposti toteutettavissa. Tosin näin suomalaisena Fuck it'n hokeminen tilanteessa kuin tilanteessa jotenkin tökkii, mutta saman asian ajaa esim. "Mitä väliä?!". Sanomalla näin asioille, joille annamme aivan liian paljon merkitystä ja sen mukana itsellemme stressiä, vapautamme itsemme paineista.

Tämä sama ideologia sisältyy moniin muihinkin nykyajan oppeihin. Lakkaamalla yrittämästä liikaa (tai ollenkaan), voikin yllättäen saada juuri sen mitä haluaa ja tarvitsee.

Mukana on käytännön ohjeita rentoutumiseen, ne ovat vielä kokeilematta mutta aion kyllä testata.

Tilaustyö

 Tein viikonlopun aikana itselle kaksi ilsää samanlaista lasipurkkilyhtyä kuin alla, neliönmallisia purkkeja oli sen verran. Noora tahtoi sitten itselleen myös, haussa oli vanhan roosan värinen kalastajalanka mutta sitä ei löytynyt mistään, sen sijaan löytyi kiiltävää ruskehtavaa lankaa, josta joskus olen kutonut pyöreän liinan. 

Malli tässä on yksinkertaisempi kuin aikaisemmissa, en saanut sillä kuviolla syntymään sopivan kokoista. Tämä lanka on tosin sen tyyppistä, jotenkin löysää, että siinä ei välttämättä kuvio olisi kovin hyvin erottunutkaan.

Punaista lankaa etsiessä kävi selville, että myös virkkauslankoja on kuitenkin laatikoihin siunaantunut sellaisia määriä, että niitäkin töitä voisi tehdä enemmän.

Hakiessani jokin aika sitten ohjetta vanhoista käsityölehdistä tuli mieleen, että vanhoja lehtiä voisi alkaa mennä läpi niin, että tekisi jokaisesta jonkin mallin käyttäen jämälankoja joita löytyy laatikkokaupalla. Tosin sitä ennen varmaan muutama muu työ valmiiksi, täällä osa tällä hetkellä mielessä olevista suunnitelmista.

Sotahistoriaa

Everstiluutnantti Paavo Susitaival toimi jatkosodassa kesän 1941 hyökkäysvaiheen aikana Jalkaväkirykmentti 29:n (JR 29) komentajana. Tässä rykmentissä oli mukana myös isäni.

Kirja Rykmentti taistelee - Jalkaväkirykmentti 29 vuosina 1941-42 Susitaival kertoo sotatapahtumista oman joukkueensa näkökulmasta. Kirjan lukeminen kesti kohtuuttoman kauan, taistelu- ja strategiakuvaukset eivät kovin helposti auenneet, kun en ole tämäntyyppistä kirjallisuutta juuri aiemmin lukenut.

Odottamassa on vielä pari muutakin JR 29: vaiheista kertovaa kirjaa.

Lasipurkin uusi elämä

Katselin jokin aika sitten varastoon kertyneitä lasipurkkeja (joita muuten vielä jäi runsaasti, vihje rovaniemeläisille :-) ja huomasin joukossa muutaman neliskanttisen purkin. Mietin silloin, millaiseen käyttöön ne voisi ottaa.

Muutaman päivän kuluttua kirjauduin ensimmäistä kertaa Raverlyn käsityösivustolle, ja sen huimaavan runsaan mallitarjonnan joukosta sattui silmään tämä ohje. 

Ohje oli maksullinen, mutta kuvat sen verran selkeitä, että idea kävi hyvin ilmi. Malli ei siten ehkä ole täsmälleen samanlainen, mutta pääasia että se on omasta mielestä kaunis. Nopeastikin tämä kävi, parin tunnin homma kaiken kaikkiaan. Tämä virkkausinnostus tuo näköjään tullessaan kaikenlaista uutta ideaa, ja hyvä niin!

Ensimmäinen pitsimatto

Tilasin sitten tietenkin lisää kudetta ja odottelin muutaman päivän sen kuivumista. Siinä kuluu kyllä tosi kauan, virkkasin itse asiassa maton loppuun hieman kosteasta kuteesta kun en jaksanut odottaa.

Kannatti kyllä tehdä kuvio valmiiksi asti, kyllä ne kaksi viimeistä kierrosta viimeistelivät kuvion.

Kudetta meni kaikkiaan 3,6 kg ja maton halkaisijaksi tuli 140 cm.

Uudet housut Alviinalle

Rippilahjaksi muutama vuosikymmen sitten saamani Alviina-nukke on vuosien varrella kokenut sen verran kovia, että jalkojen kunto alkoi olla huolestuttavan huono. Täytteet pursuivat ulos ja sormet menivät kankaasta läpi. Koska ompelu ei kuulu vahvoihin taitoihini, korjasin tilanteen virkkaamalla hänelle uudet housut. Aika hauskat niistä tulikin!

Pikku sabotööri

Tämä meidän Sasha on aina siellä missä on seuraa, ja iltaisin sitä löytyy helpoimmin sohvalta käsityön parista.

Sain toki kudottuakin jonkin aika, vaikka Sasha teki välillä parhaansa sabotoidakseen työtä, langat ja liikkuva pyöröpuikko kun ovat hänelle liian houkuttelevat.

Mutta eihän tällaiselle voi olla vihainen!

Nyt hän nukkuu tuossa vieressä, itsekin voisi jo mennä nukkumaan. Huomenna taas kudotaan yhdessä.

Lempikirjanäyttely kirjastossa

Noora pyysi minulta luetteloa lempikirjoista kirjastoon, luettelo ja kirjat ovat sitten kuukauden esillä siellä.

Tein listan keräämällä omasta LibraryThingistä kirjat, joille olin antanut 4,5-5 pistettä. Karsintaa tuli, yritin laittaa kultakin kirjailijalta vain yhden kirjan.

Aika hauska oli nähdä yhteen koottuna niitä kaikkein rakkaimpia kirjoja, ihan piti "hypistellä", kuten Sari arvasi.

Ihan kaikkia heillä ei varmaan ollut paikalla, ja näistä oli jo neljä kirjaa tänään mennyt lainaan, kyseessä on siis muuttuva näyttely. Kaikkein mukavinta kai oikeastaan olisi jos hylly tyhjenisi, niin että mahdollisimman moni saisi samat hyvät lukukokemukset joista itse olen nauttinut.

Tässä minun listani:

Adams, Douglas: Linnunrata : viisiosainen trilogia
Anhava, Tuomas: Kevään kukat, syksyn kuu : kootut tankarunot
Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
Bach, Richard: Lokki Joonatan
Barbery, Muriel: Siilin eleganssi
Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa
Brink, André: Tuokio tuulessa
Brown, Dan: Da Vinci koodi
Buck, Pearl S.: Hyvä maa
Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
Byrne, Rhonda: Salaisuus
Coelho, Paulo: Alkemisti
Cunningham, Michael: Samaa sukua
Doctorow, E. L.: Gangsterin oppipoika
Eco, Umberto: Ruusun nimi
Ende, Michael: Tarina vailla loppua
Follett, Ken: Maailma vailla loppua
Fredriksson, Marianne: Anna, Hanna ja Johanna
Gabaldon, Diana: Lumen ja tuhkan maa
Garcia Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
Gibran, Kahlil: Profeetta
Giordano, Paolo: Alkulukujen yksinäisyys
Hornby, Nick: Alas on pitkä matka
Irving, John: Garpin maailma
Kaskinen, Anna-Mari: Kynttilän lämpöä
Kesey, Ken: Joskus tekee mieli 1-2
Kesey, Ken: Yksi lensi yli käenpesän
Larsson, Stieg: Millennium-trilogia (Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella, Pilvilinna joka romahti)
Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen
Lewis, C. S.: Narnian tarinat
Loe, Erlend: Doppler
Läckberg, Camilla: Kivenhakkaaja
Mankell, Henning: Rauhaton mies
McCourt, Frank: Angelas Ashes (Seitsemännen portaan enkeli)
Murakami, Haruki: Kafka rannalla
Niffenegger, Audrey: Aikamatkustajan vaimo
Oksanen, Sofi: Puhdistus
Ruiz Zafón, Carlos: Tuulen varjo
Saint-Exupéry, Antoine de: Pikku prinssi
Salinger, J. D.: Sieppari ruispellossa
Sharpe, Tom: Piemburgin pelottomat
Steinbeck, John: Eedenistä itään
Tervo, Jari: Ohrana
Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta
Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen
Vargas, Fred: Ikimetsän sydän
Vonnegut, Kurt: Äiti yö
Zusak, Markus: Kirjavaras

Alleviivattujen kirjailijoiden koko muukin tuotanto kuuluu lempikirjoihin.

Virkkauskuume jatkuu

Aloittelevana matonvirkkaajana en vielä lainkaan osaa arvioida materiaalin riittävyyttä. Näistä Helinältä saaduista trikookuteista oli tarkoituksena tulla tuulikaapin lattian peittävä matto, mutta tähän jäätiin. Muutama purkukierroskin tuli kun joku väri loppui kesken. Mallihan on tietenkin isoäidinneliö (yhdellä virheellä), ja siitä tuli yllättävän nätti.

Sopiva päivä tälle työlle, tänään nimittäin Helsingin Tuomiokirkon portaat peitettiin isoäidinneliöistä tehdyillä, hyväntekeväisyyteen menevillä peitoilla. Olipa upea näky!

29.8.2012 Tuo linkki oli jo näköjään vanhentunut, löysin yhden uuden, toimii niin kauan kuin toimii.

Harmittava takaisku

Nyt ei oikein tiedä olisiko enemmän mielissään vai harmissaan. Virkatun maton ohjeessa ilmoitettiin tarvittavan 2 kg puuvillakudetta. Minulla oli 3 kg ontelokudetta. Käytin nro 10 koukkua ohjeen 8:n sijaan. Valmiin maton halkaisijan piti olla 120 cm, tämä on nyt 123 cm, mutta ei valmis. Kuteen loppuessa jätin kaksi kierrosta virkkaamatta ja hyppäsin viimeiseen krs:een, joka tehdään kokonaan kiinteillä silmukoilla. Valitettavasti vain sekään ei vielä riittänyt, sillä kude riitti vain 2/3 ympäryksestä.

Nyt täytyy pähkäillä puranko vielä yhden kerroksen ja teen lopetuskierroksen, vai tilaanko kudetta kilon lisää.

Mallihan on kaikesta huolimatta valtavan kaunis, ja aion kyllä vielä tehdä toisen tällaisen, sitten on vain varattava 4 kg kudetta, ja tällä kertaa luonnonvalkoista.

Ohjeen olen saanut kopiona, se on julkaistu ainakin Kodin Pellervossa. Mallin on Lappajärven Värjäämölle suunnitellut Marja Rautiainen. Mukava sattuma oli, että juuri ennen kuin aloitin tätä mallia, olin hänen kanssaan sähköisessä kirjeenvaihdossa koskien Kauhavan Kangasaitan ovaalimaton mallia.

Pitäisiköhän sitä vain suosiolla mennä Kangasaitan sivulle tilailemaan lisää kudetta...

Edelleen hauskaa

Kun Erlend Loelta ilmestyy uutuus, on se ehdottomasti luettava. Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa on tyypillistä Loe' a, älytön tarina erään perheen kriisistä. Tällä kertaa kyseessä on kuvaus miehen hurahtamisesta tv-kokki Nigella Lawsoniin. Mies kuvittelee pelastavansa Nigellan tämän idioottiaviomieheltä ja elättelee fantasioita heidän tapaamisestaan.

Samalla vaimo käy vieraissa eikä työ etene, vaikka kaikki mitä mies ajattelee, on teatteria. Näytelmien sijaan muistikirjoihin ilmestyy muutamia yksittäisiä, merkityksettömiä sanoja. Lapset ovat sentään jonkin verran järjissään.

Kirja koostuu suurimmaksi osaksi miehen ja vaimon lyhyistä, herkullisista sananvaihdoista. Erikoista kyllä, osa kirjasta on englantia, tosin melko yksinkertaista sanastoa joten siitä selviää kyllä vähäisemmälläkin taidolla.

Jakku

Tämäkin jakku sai alkunsa kauniin värisestä 7 Veljestä -langasta, jota olin ostanut varastoon. Kaunis ja mielenkiintoinen malli löytyi Novitan Syksy 2010 -lehdestä.


Koska minulla on riittämiin liian isoja seiskaveikkaneuleita, tein tämän M-kokoisena. Mallin on tarkoituskin olla tuollainen avonainen (näin ainakin selitän itselleni...).

Hihojen pitäisi olla vajaamittaiset, mutta kun minulla on lyhyet kädet, ne ovat jotakuinkin täyspitkät.

Ruksasin tämän myös tuonne 'pitsineuleita'-osastoon, vaikka tämä onkin palmikkoneule, pinta on kuitenkin aika pitsimäistä.

Virkkausta ja järkyttävä elämäntarina

Toinen ontelokudetyö on valmis, matto Niinalle ja Teemulle vessaan.

Ohje on myös Kauhavan Kangasaitan sivulta, mutta siinä oli sen verran virheitä, että työ jäi joksikin aikaa kesken. Otin yhteyttä Kangasaittaan, josta sain tekijältä pyydetyn, korjatun ohjeen. Siinäkin menivät vielä kierrosten silmukkamäärät vinksin vonksin, joten korjailin ohjetta omin päin. On tietysti mahdollista, että en osannut lukea ohjetta oikein ja sekaannus johtui siitä. Laskin kyllä silmukoita oikein Excelin kanssa, ja se oli kyllä minun kanssani samaa mieltä.

Matossa on kohollaan olevat ketjusilmukkaraidat, jotka tekevät matosta todella pehmeän kävellä. Koukku oli tällä kertaa kokoa 10, joten työ oli vähän kevyempi tehdä kuin kori, vaikka kyllä nyt jonkin verran kankeutta on sormissa. Silti niitä syyhyää päästä jatkamaan uudella mallilla!

Luin tänään myös Chil Rajchman kirjan Treblinkan viimeinen juutalainen. Aiheen tuntien tietää, ettei kyse ole mistään kevyestä tarinasta. Treblinka oli tuhoamisleiri, kaikki eloon jääneet tekivät työtä tämän leirin päämäärän saavuttamiseksi, eli käsittelivät uhreja heidän helvettinsä eri vaiheissa.

Rajchman kirjoitti kokemuksensa muistiin välittömästi tapahtumien jälkeen, pakomatkallaan leiriltä. Pako mahdollistui leirillä järjestetyn kapinan ansiosta.

Puukori

Kori on virkattu Kauhavan Kangasaitan Lilli-ontelokuteesta 8 numeron koukulla. Varsinaisesti tekniikkaa ei voi kutsua virkkaamiseksi, se on enempi vääntöä, mutta nopeasti etenevä työ oli silti mukava tehdä.

Ohje on hieman suurennettu versio Kangasaitan ohjeesta.
Puut kuvausrekvisiittaa

Kori menee Niinan ja Teemun valkoharmaan takan viereen, toivottavasti kelpaa.

Naisasiaa

Jari Tervon uutuus Layla on loistava kirja. Tervon tarina on yllätyksiä täynnä kuten aina, asiat eivät koskaan ole niin kuin ensin vaikuttaa.

Kirja ottaa kantaa naisten asemaan niin Suomessa kuin muuallakin. Paheksumme kulttuureja joissa naisia kohdellaan julmasti, mutta samoja asioita tapahtuu myös meillä, niitä vain kutsutaan eri nimellä. Naisten tasa-arvoinen kohtelu on edelleen utopia, vaikka me haluamme uskoa että tasa-arvo on jo saavutettu.

Viimeisin Läckberg

Pienessä Fjällbackan kylässä tapahtuu kyllä suhteettoman paljon murhia ja muita hämäriä tapahtumia. Vielä kummallisempaa on, että kirjan päähenkilöpari, poliisi Patrik ja kirjailija Erica, tuntevat useimmat uhrit. Se on tietysti selvääkin niin pienellä paikkakunnalla.

Joka tapauksessa Camilla Läckberg osaa luoda toimivan juonen ja pitää jännitystä yllä, niin myös tässä Merenneidossa. Ilmeiseltä vaikuttava ratkaisu ei osoittaudukaan oikeaksi vaan löytyy toinen, paljon oudompi selitys tapahtumille.

Huoneen muodonmuutos kahdessa illassa

Näin syksyllä iskee kaikenlaisia manioita, mainittakoon kirja-, luku-, sisustus- ja jopa siivousmania.

Niinan huone, joka myös vierashuoneena toimii, on jäänyt aika lailla oman onnensa nojaan, kun ovi on yleensä kiinni ja yöpyjiä harvoin. Sänky on ollut hankala petattava ja muutenkin järjestys ei paras mahdollinen.
Kun sain huoneessa olleen ison kirjoituspöydän myyntiin, alkoi muukin raivaus. Tässä kuvia ennen ja jälkeen.

Me kirjafriikit

Tässäpä todellinen kirjafriikki (tietenkin myönteisesti ilmaistu). Jacques Bonnet kertoo kirjassaan Kirjaston henget millaista on, kun kotikirjasto koostuu useista kymmenistä tuhansista kappaleista, tarkka luku ei käynyt ilmi. Ainoa paikka kotona jossa hänellä ei ole kirjoja on sängyn päällys, koska Bonnet on kuullut tarinan henkilöstä joka on kuollut kun oma kirjahylly kaatui päälle.

Minun tähän nähden todella vaatimaton hiukan alle 1300 kirjan kirjastoni alkoi tuntuakin tosi pieneltä, vaikka onhan siinäkin ollut eri vaiheissa miettimistä, mihin kirjat parhaiten sijoittuvat. Muutama muuttokin on niiden kanssa tullut suoritettua. Tällä hetkellä kirjoja kotona ei ole minullakaan makuuhuoneessa, myös kodinhoitohuone taitaa olla kirjavapaata aluetta. Muualle niitä sitten riittääkin, esim. vessassa on pieni mutta laadukas kokoelma (erään sukulaisen mukaan paras vessavalikoima mihin hän on tutustunut ;-)

Bonnetin kirja vilisee viittauksia ja lainauksia lähinnä ranskankielisiin teoksiin. Koska en juuri sen kielialueen kirjallisuuteen ole kovin paljoa tutustunut, viittaukset jäävät merkityksettömiksi. Tämä teki lukemista hieman työlääksi, mutta sen korvasivat tarinat lukemattomien isojen kirjastojen omistajien "ongelmista" ja kuinka niistä selvittiin - esim. joku on hankkinut kirjastolle oman asunnon, kun koti on käynyt niille pieneksi.

Ullavalaista historiaa

Ullavalaiset isänmaan asialla : 1917-1918 1939-1945 : ullavalaisten tie isänmaan asialla vapaussodan, talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan kautta Suomen itsenäisyyden turvaamisessa -kirjan ovat koonneet Vilho Uusi-Vähälä, Vilho Isoaho, Eino Niskala, Väinö Länttä, Antti Saari ja Leevi Partanen.

Kirjassa on matrikkeli ullavalaisista sotiin osallistuneista miehistä ja lotista. Lisäksi on aikalaismuisteluita sodan vaiheista.

Tuttuja nimiä ja kasvoja kirjassa on paljon; pappa, isä, äiti, sedät, tädit ja kummit muun muassa, ja tietysti kaikki lapsuudesta tutut naapurit.

Pitää näköjään tulla itse tarpeeksi vanhaksi jotta kiinnostuu juuristaan ja omasta historiasta. Valitettavasti sitten ei enää ole ketään joka itse nuo ajat muistaisi, mutta onneksi löytyy kuitenkin jälkipolvillekin siirtyneitä muistikuvia ja tällaisia teoksia aiheesta.

Ilen juttuja

Ile Jokisen juttuja kuuntelee Radio Novassa ihan mielikseen, hän on Kimmo Vehviläisen lähdettyä ehdottomasti kanavan paras juontaja.

Silti ei tule enää ko. kanavaa paljon kuunneltua, joten minulta on mennyt ohi ohjelma, josta tämä pakinakokoelma Pyöräbongari ilmeisesti on saanut alkunsa. Ile kertoo lyhyitä juttuja ja ottaa kantaa maailman ilmiöihin. Ei kuitenkaan mitenkään raflaavasti tai kovin omintakeisesti, aika kilttejä ovat nämä jutut.

Paganini ja paholainen

Odotin paljon Lars Keplerin toiselta kirjalta Paganini ja paholainen, koska hänen ensimmäisensä, Hypnotisoija, oli tosi hyvä. Ehkä tuli odotettua liikoja, sillä vaikka tämä ihan luettava olikin, jotenkin jotain puuttui ja jotain oli liikaa. Kirja oli myös liian väkivaltainen minun makuuni, ruumiita syntyi tarpeettoman paljon ja raa'asti.

Ensin erillisiltä vaikuttavat kuolemantapaukset liittyvätkin yhteen ja johtavat lopulta kansainvälisen asekaupan sotkuihin, panokset ovat kirjaimellisesti suuret ja rikollisten toimintatavat sen mukaiset.

Keikkapäiväkirja ja hyviä ajatuksia

Elonkerjuu-yhtyeen kitaristina tunnettu Simo Ralli (Kari Komsi) onnistuu myös vaihtaessaan kitaran kynään. Hänen kirjaansa Ralli radalla on koottu keikkapäiväkirjoja jotka on julkaistu yhtyeen sivuilla. Lisänä on hänen Ilkka- ja Kantri-lehdissä julkaistuja kolumnejaan.

Keikkapäiväkirjat toistavat yhtäjaksoisesti luettuna vähän itseään, mutta hauska teksti auttaa. Hyvin selväksi tulee, kuinka paljon porukka tuosta hommasta nautti. Ralli keskittyi maanviljelyyn touko- ja elokuussa, muu aika kului keikoilla ja levytysstudiossa. Tyhjiön täytyy olla melkoinen kun Tähkä teki lopettamispäätöksensä.

Parasta antia kirjassa ovat kolumnit, jotka terävästi kuvaavat mm. maanviljelyksen nykytilaa, Rallin mielestä se on tämän päivän Suomessa mahdotonta, hullun hommaa. Samoja mielipiteitä olen viime aikoina kuullut myös lähipiiristä.

Kunnon dekkareita

Camilla Läckbergin kirjat yllättivät iloisesti, ne olivat vielä selkeästi parempia kuin Jungstedin. Henkilöt ovat todellisen tuntuisia ja kerronta kaikin puolin hyvää. Ei kai sitä ehkä muuten jaksaisikaan lukea viittä peräkkäin
Kirjaston jonotustlistalla on kuudes, nimeltään Merenneito. Nämä luetut ovat Jääprinsessa, Saarnaaja, Kivenhakkaaja, Pahanilmanlintu ja Perillinen.

Muutama dekkari ja entinen elämä

Kesän lukusaldo on jäänyt pienemmäksi kuin olin suunnitellut, mutta onneksi keksin tämän Mari Jungstedin sarjan. Kun kirjojen henkilöt ovat joka kirjassa samat ja myös heidän elämäänsä seurataan rikosten ohella, koukkuun on helppo jäädä.

Myös Camillerin Montalbano-tarina on tuttua hyvää kerrontaa.

Lisänä Kaija Juurikkalan kertomus omasta matkastaan kohti henkien ja oman entisen elämän kohtaamista ja sitä kautta itsensä löytämisestä.

Andrea Camilleri - Törmäyskurssilla
Mari Jungstedt - Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, Muurien kätköissä, Aamun hämärissä 
Kaija Juurikkala - Varjojen taika - Matka edelliseen elämään

Oli iloinen yllätys, kun Noora toi töistä tullessaan sarjan seuraavan kirjan, eli Mari Jungstedin Kevään kalpeudessa, sekin nyt luettu.