keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Ne nyt vaan on niin hyviä...

... nämä Fred Vargasin kirjat. Nyt oli vuorossa Ei takkaa, ei tupaa, päähenkilönä tällä kertaa Louis Kehweiler, entinen valtion virkamies joka mielellään tutkii myös rikosjuttuja. Hänen tuttavapiiriinsä kuuluu myös lahon talorähjän neljä asukasta, jotka tulivat tutuksi jo kirjasta Pystyyn, kuolleet! 

Tutkimukset tapahtuvat jälleen inhimillisyyden nimissä, halutaan auttaa pulaan joutunutta, jonka mahdollinen syyllisyys tosin epäilyttää kaikkia. Osin poliisin kanssa yhteistyössä, osin heidän tietämättään tutkimuksia jatkavat kaikki talon asukkaat Louisin mukana, ja niin syyllinenkin lopulta ratkeaa.

Jäljellä kotona on vielä yksi Vargas, olin ajatellut jättää sen myöhemmäksi, mutta tästä pääsi niin hyvään makuun, että taidan jatkaa sillä viimeisellä saman tien.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti