Elämänohjeita ja vanhaa kiinalaista runoutta

Pekka Hämäläinen: Eräänä aamuna heräät onnellisena : hyvien ajatusten vastustamaton voima

Hanshan / Pertti Seppälä: Kylmä vuori : erakkorunoja Tang-kaudelta

Näitä hyvän ja paremman elämän oppaita tulee edelleen silloin tällöin luettua. Tämä teos ei kuitenkaan esittänyt varsinaisesti mitään, mikä ei olisi tullut vastaan jo monta kertaa ennenkin. Kirja koostui Hämäläisen analyyseistä ja avauksista muutamien muiden henkisten valmentajien tms. henkilöiden ohjeista, joilla on saavutettu hyviä tuloksia esim. urheilun alalla.  'Ihan jees' jos tyhmästi ilmaisisin, tulipa luettua.

Runot ovat alkaneet viime aikoina hiipiä elämääni kuin huomaamatta ja se on hyvä asia. Olen 'olevinaan' aina lukenut runoja, mutta onhan se aika vähäistä ollut. Ehkä alan olla kypsä lukemaan niitä, näin toivon. Runoille ei lukeminen riitä, niitä pitää maistella ja muistella. Toinen suuntaus näyttää olevan itämaisuus eri tavoilla, sekin vanhaa perua itsellä mutta tulee nyt ehkä paremmin esiin. Nämä kiinalaiset runot ainakin tuntuivat juuri sopivilta minulle.

Kun kuningas itkupotkuraivarin sai ja muuta historiaa

Juha Hurme: Niemi

Vuoden 2017 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja sisältää kaunokirjalliseksi teokseksi järisyttävän määrän tietoa. Teos tuo suorastaan hengästyttävää vauhtia lukijan eteen ihmisiä ja tapahtumia aivan aikamme alusta lähtien vuoteen 1809 saakka, jolloin Suomen alue siirtyy Ruotsin yhteydestä Venäjän alaisuuteen.

Historia on aina mielenkiintoista ja kun se vielä esitetään mukavaan kertomustyyliin, on kokonaisuus hieno. Juha Hurmeen muutkin kirjat on nyt luettava ja odotuksiin tietenkin jää jatkoteos tälle Niemelle. Toivottavasti saamme joskus lukea Niemen ajoista vuoden 1809 jälkeenkin tähän hurmeiseen tyyliin.

Varsinaiseksi kulttuuriteoksi voi luokitella myös sen, että Hurme on hankkinut kaiken taustatiedon kirjoista, googlaamatta kertaakaan! Siihen ei nykyaikana enää moni ryhdy!

Seuraava mielenkiintoinen katkelma on saanut moneen kertaan miettimään, kuinka todellakaan mikään ei ole muuttunut - kannattaako mitään muutosta siis odottaakaan?

Hyggehyggehygge...

Meik Wiking: Hygge : hyvän elämän kirja

Tämä on epäilemättä hyggein kirja pitkään aikaan, hygge ulkoasu myötäilee kirjan hyggeä sanomaa.

En ollut tiennytkään, kuinka pitkälle tanskalaiset ovat tämän hyggeilynsä vieneet! Se tuntuu vaikuttavan kaikkeen ja kaikkialla, vaikka meidän melkein-mutta-ei-aivan-yhtä-onnellisten suomalaisten saattaa silti olla vaikea ymmärtää, voiko kaikki todella olla noin ihanan auvoista. Juomme silti enemmän kahvia ja syömme enemmän makeisia per pää kuin tanskalaiset! Nämä ovat nimittäin hyggen peruskamaa.

Hyggeily sinänsä osoittautui elämäntavaksi, jota minä olen jo vuosia viettänyt, sillä erotuksella vain, että vietän sitä enimmäkseen yksin, kun taas tanskalaiset tekevät sitä joukolla. Kynttilät, lämpimät juomat, pehmeät luonnonmateriaalit ja hyvä ruoka kuuluvat genreen. Kirjan on kirjoittanut onnellisuustutkija, joten hänen sanomansa on ihan asiaa ja varmaan juuri näin. Ainoa miinus tuli tuon h-sanan varmaankin tarpeellisen mutta välillä jo ärsyttävän runsaasta käytöstä usein jokaisella pienellä sivulla.

Laidasta laitaan

Wodehouse, P. G.: Selvät sävelet, Jeeves

Ylikangas, Heikki: Tie Tampereelle : dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa

Tie Tampereelle oli todella pitkä ja raskas, niin todellisuudessa kuin kirjanakin. Minulle (niin kuin monelle muullekin suomalaiselle) ennestään lähes tuntemattomaksi jäänyt jakso historiaamme, joka kuitenkin vaikuttaa meihin edelleen. Emme tiedä vielä kaikkea, kaikkia luurankoja ei ole vielä kaivettu esiin - ja tämä tarkoittaa tässä yhteydessä valitettavasti täyttä totta. Tämä piti lukea.

Edellisen jälkeen oli saatava jotain ei-ajattelua-vaativaa, ja kukapa muukaan apuun tulisi kuin vanha kunnon Jeeves. Wodehousea parempaa sananikkaria ei yht'äkkiä tulee mieleen. Vaikka teksti on koko ajan hauskaa ja kekseliästä, yllättää kirjoittaja lukijan tuon tuosta pikku pommeilla, jotka aiheuttavat spontaaneja naurunpurskahduksia.

Lukemastani innostuneena lainasin vielä myös taltioinnit kirjoista tehdystä TV-sarjasta, jossa iki-ihanat Hugh Laurie ja Stephen Fry tuovat hahmot eläviksi. Kuitenkin, vaikka sarja on toteutettu parhain mahdollisin voimin, oli mukava huomata, että näin loistava kirjallinen ilmaisu pakostakin menettää paljon käsikirjoitukseksi muokattuna. Luetaan siis kirjoja!

Joululomalla luetut

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava (Tyypillinen, OK)

Charles Todd: Sairaanhoitajan kertomus (Välipala)

Dieter Hermann Schmitz: Kun sanat ei kiitä - suomalaisinta sanaa etsimässä (Mainio)

Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit - Oivalluksia arjen keskelle (Erinomainen)

Suomalaisia saunanovelleja Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen (Vaihteleva)

Antti J. Saari: Keskinapa (Mielenkiintoinen)

Miki Liukkonen: Valkoisia runoja (Yllättävä)

Tero Tähtinen, toim. ja suom.: Hiljaiset vuoret, kirkas kuu - Klassista kiinalaista luontorunoutta (Hieno, opin jopa muutaman kiinalaisen kirjoitusmerkin)

Terhi Rannela: Frau (Ei mainittavaa)

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (Loistava)

Antti Huntus: Juuret rikkovat haudat (Hyvä)

Jari Tervo: Intialainen lippalakki (Tervo)

Maria Vaara: Miten herätessä pitää puhua (Koskettava)

Aila Meriluoto: Varokaa putoilevia enkeleitä (Elämänmakuinen)

Kai Nieminen: Rakasta sinä vain - Vanhaa japanilaista laulurunoutta (Ihana)

Kalevala CAL 1

Elokuun 26. päivä julkaistiin ensimmäisen palan ohje tähän peitteeseen, joka työn edetessä osoittautui ehkä rakkaimmaksi käsityöksi ikinä. Idea on lähtöisin täältä http://www.arteeni.fi/kalevalacal enkä voi tarpeeksi osoittaa ihailua näille idean keksijöille, suunnittelijoille ja kaikille mukana olleille. Parin oman palan suunnittelu antoi osviittaa siitä, millainen urakka useamman palan suunnitelleilla ihmisillä on ollut.

Tein kaksi peittoa, tämä valmistui ensin koska halusin antaa sen joululahjaksi. Omasta puuttuu viimeisestä palasta muutama pylväs sekä yhdistämis- ja reunakaitaleet.

Molemmissa peitossa olen käyttänyt "omia" värejä projektin tarjoamien valmiiden lankapakettien sijaan. Lanka on 7 Veljestä, reunukset Nallea. Jossain vaiheessa harmitti langan epätasalaatuisuus, varsinkin harmaat sävyt olivat kovin tikkuisia virkata. Onneksi lopputuloksesta sitä ei huomaa.

Peite valmistui joulukuun alkupuolella, joten tulin eläneeksi sen kanssa reilut kolme kuukautta ilman televisiota. Oli todella nautinto vain keskittyä ohjeeseen, tekemiseen - ja purkamiseen - sen sijaan että olisi tehnyt jotain vain TV:n ohella, sivutuotteena. Tämä työ ansaitsi kaiken saamansa huomion <3

Tein 24 peruspalan lisäksi myös kaikki neljä bonuspalaa sekä kaksi omaa, sydänpalan ja "allekirjoituspalan", josta käy ilmi tekovuosi ja tekijä.

Runoja ja rikoksia

Leonard Cohen: Kaipauksen kirja

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Leonard Cohenin musiikki on tuttuakin tutumpaa, se on vienyt minut pahojen aikojen läpi. Silti, vaikka sanat ovat pääosassa, ne ovat saaneet Ääntä ja Musiikkia pienemmän huomion. Tämä runokirja sisälsi myös muutamia lauluiksi tehtyjä runoja, ne olivat kuitenkin tutuimpia, muuten tekstit olivat mystisiä, outoja, hauskoja ja yllättäviä.

Suurin kaikista on valittu parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016 ja alkua lukiessani ihmettelin vain 'miksi?'. Nuoren tytön kertomat tapahtumat kerrottiin nuoren tytön kielellä, joka alkuun rasitti, mutta josta huolimatta tarina vei mukaansa kun muutaman kymmenen sivua oli saanut tarvottua. Oli saatava selville, mistä kaikesta oikein oli kysymys, vaikka totuus taustoista valkenikin vähitellen. En nyt varmaan tätä olisi voittajaksi valinnut, mutta ymmärrän nyt kuitenkin, miksi se tehtiin.

Jännitystä ja metsän väkeä

Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa

Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina

Ninni Schulman on uusi dekkarituttavuus, mutta varmaan noita toimittaja Magdalena Hanssonin seikkailuja voisi vielä muitakin lukea. Paljon samaa kuin monessa muussa pohjoisessa dekkarissa, mutta ei sen huonommalla tavalla kuin muutkaan. No, ei tuo nyt oikein kehultakaan tunnu, mutta kyseessä on siis aivan luettava kirja, jonka loppuratkaisua odottaa innokkaasti.

Kimmo Ohtosen kuvat ovat kauniita ja teksti sujuvaa ja täynnä ajatusta. Seuraavaksi parasta metsässä olemisen jälkeen on lukea siitä Ohtosen kuvaamana - silloin näkee eläimetkin!

Kohti ikuisuutta

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta

Vaikka Valtaoja kirjoittaa tieteestä maallikkoystävällisesti, kesti tämän kirjan lukeminen kovin kauan, pari-kolmekymmentä sivua illassa oli tavallinen lukunopeus. Teksti on kuitenkin niin "täyttä" että keskittymisen on oltava aivan toista kuin dekkaria ahmiessa. Silti näitä lukee mielellään, ihaillen kirjoittajan optimismia ja avarakatseisuutta, saati sitten lukeneisuutta kaikilta aloilta. On hyvä joskus yrittää venyttää aivojaan isompiin asioihin kuin naapurin pihavalot, noin esimerkiksi. Ikuisuus ja äärettömyys (?) ovat huimaavia asioita pikkuriikkiselle ihmiselle.

Vauvasukat vihdoin jakoon

Ryhdyin tammikuussa neulomaan Facebookin "Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville"-ryhmän mukana pieniä sinivalkoisia sukkia jaettavaksi synnytyslaitosten kautta kaikille tänä juhlavuonna syntyville vauvoille. Muutaman parin sainkin menemään Kokkolaan, mutta kun nämä kolmetoista paria olivat päättelyä vailla toukokuun alussa, tulikin ilmoitus, ettei sukkia enää tarvitakaan. Sen verran harmitti, että päättelemättä jäivät.



Nyt marraskuussa sitten työkaverin tytär sai kaksoset TAYK:ssa. Siellä oli vauvoille annettu myssyjä, vaan ei sukkia. Tarjosin sukkia vauvoille ja kaveri ottikin mielellään vastaan koko sukkasatsin viedäkseen ne kiitokseksi osastolle. Toista päivää meni päättelyssä ja höyryttämisessä, mutta kohta nämä toivottavasti pääsevät lämmittämään pikku jalkoja.

Lankana on aivan ihana Dropsin Baby Merino. Siitä haluaisin itsellekin tehdä jotain, niin ylellinen sen tuntu oli tehdessä ja valmiissa työssä.