Kori on virkattu Kauhavan Kangasaitan Lilli-ontelokuteesta 8 numeron koukulla. Varsinaisesti tekniikkaa ei voi kutsua virkkaamiseksi, se on enempi vääntöä, mutta nopeasti etenevä työ oli silti mukava tehdä.
Ohje on hieman suurennettu versio Kangasaitan ohjeesta.
Puut kuvausrekvisiittaa 
Kori menee Niinan ja Teemun valkoharmaan takan viereen, toivottavasti kelpaa.
Jari Tervon uutuus Layla on loistava kirja. Tervon tarina on yllätyksiä täynnä kuten aina, asiat eivät koskaan ole niin kuin ensin vaikuttaa.
Kirja ottaa kantaa naisten asemaan niin Suomessa kuin muuallakin. Paheksumme kulttuureja joissa naisia kohdellaan julmasti, mutta samoja asioita tapahtuu myös meillä, niitä vain kutsutaan eri nimellä. Naisten tasa-arvoinen kohtelu on edelleen utopia, vaikka me haluamme uskoa että tasa-arvo on jo saavutettu.
Pienessä Fjällbackan kylässä tapahtuu kyllä suhteettoman paljon murhia ja muita hämäriä tapahtumia. Vielä kummallisempaa on, että kirjan päähenkilöpari, poliisi Patrik ja kirjailija Erica, tuntevat useimmat uhrit. Se on tietysti selvääkin niin pienellä paikkakunnalla.
Joka tapauksessa Camilla Läckberg osaa luoda toimivan juonen ja pitää jännitystä yllä, niin myös tässä Merenneidossa. Ilmeiseltä vaikuttava ratkaisu ei osoittaudukaan oikeaksi vaan löytyy toinen, paljon oudompi selitys tapahtumille.
Näin syksyllä iskee kaikenlaisia manioita, mainittakoon kirja-, luku-, sisustus- ja jopa siivousmania.
Niinan huone, joka myös vierashuoneena toimii, on jäänyt aika lailla oman onnensa nojaan, kun ovi on yleensä kiinni ja yöpyjiä harvoin. Sänky on ollut hankala petattava ja muutenkin järjestys ei paras mahdollinen.
Kun sain huoneessa olleen ison kirjoituspöydän myyntiin, alkoi muukin raivaus. Tässä kuvia ennen ja jälkeen.
Tässäpä todellinen kirjafriikki (tietenkin myönteisesti ilmaistu). Jacques Bonnet kertoo kirjassaan Kirjaston henget millaista on, kun kotikirjasto koostuu useista kymmenistä tuhansista kappaleista, tarkka luku ei käynyt ilmi. Ainoa paikka kotona jossa hänellä ei ole kirjoja on sängyn päällys, koska Bonnet on kuullut tarinan henkilöstä joka on kuollut kun oma kirjahylly kaatui päälle.
Minun tähän nähden todella vaatimaton hiukan alle 1300 kirjan kirjastoni alkoi tuntuakin tosi pieneltä, vaikka onhan siinäkin ollut eri vaiheissa miettimistä, mihin kirjat parhaiten sijoittuvat. Muutama muuttokin on niiden kanssa tullut suoritettua. Tällä hetkellä kirjoja kotona ei ole minullakaan makuuhuoneessa, myös kodinhoitohuone taitaa olla kirjavapaata aluetta. Muualle niitä sitten riittääkin, esim. vessassa on pieni mutta laadukas kokoelma (erään sukulaisen mukaan paras vessavalikoima mihin hän on tutustunut ;-)
Bonnetin kirja vilisee viittauksia ja lainauksia lähinnä ranskankielisiin teoksiin. Koska en juuri sen kielialueen kirjallisuuteen ole kovin paljoa tutustunut, viittaukset jäävät merkityksettömiksi. Tämä teki lukemista hieman työlääksi, mutta sen korvasivat tarinat lukemattomien isojen kirjastojen omistajien "ongelmista" ja kuinka niistä selvittiin - esim. joku on hankkinut kirjastolle oman asunnon, kun koti on käynyt niille pieneksi.
Ullavalaiset isänmaan asialla : 1917-1918 1939-1945 : ullavalaisten tie isänmaan asialla vapaussodan, talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan kautta Suomen itsenäisyyden turvaamisessa -kirjan ovat koonneet Vilho Uusi-Vähälä, Vilho Isoaho, Eino Niskala, Väinö Länttä, Antti Saari ja Leevi Partanen.
Kirjassa on matrikkeli ullavalaisista sotiin osallistuneista miehistä ja lotista. Lisäksi on aikalaismuisteluita sodan vaiheista.
Tuttuja nimiä ja kasvoja kirjassa on paljon; pappa, isä, äiti, sedät, tädit ja kummit muun muassa, ja tietysti kaikki lapsuudesta tutut naapurit.
Pitää näköjään tulla itse tarpeeksi vanhaksi jotta kiinnostuu juuristaan ja omasta historiasta. Valitettavasti sitten ei enää ole ketään joka itse nuo ajat muistaisi, mutta onneksi löytyy kuitenkin jälkipolvillekin siirtyneitä muistikuvia ja tällaisia teoksia aiheesta.
Ile Jokisen juttuja kuuntelee Radio Novassa ihan mielikseen, hän on Kimmo Vehviläisen lähdettyä ehdottomasti kanavan paras juontaja.
Silti ei tule enää ko. kanavaa paljon kuunneltua, joten minulta on mennyt ohi ohjelma, josta tämä pakinakokoelma Pyöräbongari ilmeisesti on saanut alkunsa. Ile kertoo lyhyitä juttuja ja ottaa kantaa maailman ilmiöihin. Ei kuitenkaan mitenkään raflaavasti tai kovin omintakeisesti, aika kilttejä ovat nämä jutut.
Odotin paljon Lars Keplerin toiselta kirjalta Paganini ja paholainen, koska hänen ensimmäisensä, Hypnotisoija, oli tosi hyvä. Ehkä tuli odotettua liikoja, sillä vaikka tämä ihan luettava olikin, jotenkin jotain puuttui ja jotain oli liikaa. Kirja oli myös liian väkivaltainen minun makuuni, ruumiita syntyi tarpeettoman paljon ja raa'asti.
Ensin erillisiltä vaikuttavat kuolemantapaukset liittyvätkin yhteen ja johtavat lopulta kansainvälisen asekaupan sotkuihin, panokset ovat kirjaimellisesti suuret ja rikollisten toimintatavat sen mukaiset.
Elonkerjuu-yhtyeen kitaristina tunnettu Simo Ralli (Kari Komsi) onnistuu myös vaihtaessaan kitaran kynään. Hänen kirjaansa Ralli radalla on koottu keikkapäiväkirjoja jotka on julkaistu yhtyeen sivuilla. Lisänä on hänen Ilkka- ja Kantri-lehdissä julkaistuja kolumnejaan.
Keikkapäiväkirjat toistavat yhtäjaksoisesti luettuna vähän itseään, mutta hauska teksti auttaa. Hyvin selväksi tulee, kuinka paljon porukka tuosta hommasta nautti. Ralli keskittyi maanviljelyyn touko- ja elokuussa, muu aika kului keikoilla ja levytysstudiossa. Tyhjiön täytyy olla melkoinen kun Tähkä teki lopettamispäätöksensä.
Parasta antia kirjassa ovat kolumnit, jotka terävästi kuvaavat mm. maanviljelyksen nykytilaa, Rallin mielestä se on tämän päivän Suomessa mahdotonta, hullun hommaa. Samoja mielipiteitä olen viime aikoina kuullut myös lähipiiristä.
Camilla Läckbergin kirjat yllättivät iloisesti, ne olivat vielä selkeästi parempia kuin Jungstedin. Henkilöt ovat todellisen tuntuisia ja kerronta kaikin puolin hyvää. Ei kai sitä ehkä muuten jaksaisikaan lukea viittä peräkkäin 
Kirjaston jonotustlistalla on kuudes, nimeltään Merenneito. Nämä luetut ovat Jääprinsessa, Saarnaaja, Kivenhakkaaja, Pahanilmanlintu ja Perillinen.
