keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Historiaa ja pieni pettymys


Pauliina Rauhala: Synninkantajat
Ken Follett: Maailman talvi

En ole ainoa, joka on innokkaasti odottanut Taivaslaulun seuraajaa Pauliina Rauhalalta, ainakin Andersin lainauslistalla oli vielä 143 jonottajaa, kun palautin omani. Harmillista on se, että ainakaan minun kohdallani tämä teos ei läheskään täyttänyt odotuksia. Esikoiskirjan kaunis kieli ja runollinen ilmaisu olivat tässä nousseet yhä suurempaan merkitykseen niin, että se ajoittain sumensi tapahtumat. Osa tekstistä tuntui olevan täysin irrallaan kokonaisuudesta, näin esim. Aurooran kuvaukset. Erään hahmon tapa verrata kaikkia ihmisiä, eritoten naisia, lintuihin, pelkästään ärsytti vaikka tarkoituksena ilmeisesti oli kuvata henkilön läheistä suhdetta luontoon. Noin kaksi kolmannesta vaivoin luettuani olin valmis keskeyttämään, mutta kun se on niin hankalaa, jatkoin sinnikkäästi loppuun. Se olikin kirjan paras osuus, vaikka tapahtumat kuvattiin edelleen kovin hämärästi. Kaunokirjallisuuttahan tämä on, mutta voiko "kaunoa" olla liikaa tarinan kustannuksella?

Toinen osa Ken Follettin vuosisatatrilogiasta jatkoi ensimmäisestä osasta tuttujen sukujen elämän kuvausta toisen maailmansodan aikana Amerikassa, Englannissa, Saksassa ja Venäjällä. Historiallisten tapahtumien kuvaus vei tässä ehkä isomman roolin kuin ensimmäisessä osassa, jossa kuvattiin enemmän henkilöiden elämää. Kuitenkin mielenkiinto niihinkin säilyi maailmanpoliittisten tapahtumien pyörteissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti