lauantai 24. helmikuuta 2018

Vonnegut ja Ferrante


Kurt Vonnegut: Kuolemaa tylympiä kohtaloita
Elena Ferrante: Amalian rakkaus

Lukioajoista on pitkä aika ja silloin olen tainnut viimeksi lukea Vonnegutia. Tämän kokooman hänen omaelämäkerrallisia tarinoitaan huomasin sattumalta kirjastossa, en tiennytkään tällaisesta julkaisusta. Kirjassa Vonnegut toistaa osittain tai kokonaan joitakin puheitaan joita hän on kirjailijanurallaan pitänyt mm. eri oppilaitoksissa sekä muistelee tapaamiaan kuuluisia kirjailijoita tai muita tunnettuja henkilöitä. Kuten niin usein "vanhaa" tekstiä lukiessa huomaa, että ilmeisesti mikään ei ikinä muutu, niin samanlaiset ovat olleet ongelmat 1980- ja -90-lukujen taitteessa kun tekstit on kirjoitettu. Tosin meidän vanhojen ihmisten mielestä se oli aivan äsken... Niinpä hänen romaaninsakin saattaisivat tuntua jopa ajankohtaisilta, jos niitä lukisi nyt uudelleen.

Elena Ferranten Napoli-sarja koukutti hänen teksteihinsä, niinpä etsin käsiini tämän 90-luvulla kirjoitetun pienen romaanin. Tyyli on tuttu mutta ei vielä aivan niin valloittava kuin myöhemmässä tuotannossa. Tytär seuraa itsemurhan tehneen äitinsä elämää taaksepäin löytääkseen totuuden tämän elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti