Olin tosi iloinen, kun kuulin että Muriel Barberylta on tulossa uusi suomennos ja sain sen luettavakseni tuoreeltaan. Parina, kolmena päivänä tartuin kirjaan päättäen, että nyt kyllä pääsen läpi nuo vähäiset 270 sivua. Mutta ei. Olin sinnikäs, vaikka lukeminen oli alusta asti vaikeaa. Siinä vaiheessa kun olin lukenut n. 220 sivua, tuntuivat loput 50 kuitenkin jo niin mahdottomalta ja ylivoimaiselta urakalta, suorastaan tuskalliselta tehtävältä, että tein ratkaisun ja lopetin lukemisen siihen.
Minun on hyvin vaikea jättää kirjan lukeminen kesken, ja välillä se ärsyttää itseäkin, kun käytän tuon jääräpäisen asenteen vuoksi aikaani aivan turhaan. Näin ollen keskeyttämäni kirjan on oltava todella poikkeuksellinen. Tässä kirjassa oli pitsimäistä kieltä, kiekuraista ja kaunistakin, mutta täysin irtonaista, käsittämätöntä. Jonkinlainen tapahtumien kulku oli selvillä siinä vaiheessa kun lopetin, mutta vaikka silloin oli "tilanne päällä" en todellakaan jaksanut olla kiinnostunut jatkosta - saati tälle kirjalle luvassa olevasta jatko-osasta! Henkilöt jäivät vieraiksi, heidän kohtalonsa ei jää vaivaamaan mieltä.
Barberyn Siilin eleganssi pysyköön mielessäni ihanana, unohtumattomana lukuelämyksenä, mutta tämä unohtui jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti