torstai 17. kesäkuuta 2010

Ei mikään Sinuhe

Libra.se -tietokanta kertoo tästä Carita Forsgrenin kirjasta Auringon kehrä seuraavaa:

"Häikäisevä tarina Kemetin hallitsijasta ja pohjoisen näkijäheimon tyttärestä herättää eloon faraoiden Egyptin ja pronssikautisen Suomen.

Pohjoisen näkijäheimon tytär Päivänkehrä kaapataan lapsena orjapiiaksi got-kansan maille. Tie vie monien vaiheiden kautta kauas Kemetin maahan, nykyiseen Egyptiin. Maan hallitsijaksi on noussut itsevaltiaan isän ja juonittelevan äidin varjossa varttunut epävarma Akhenat'n eli Akhanjati, jolla on suuria teorioita jumaluudesta mutta kehno kosketus valtakuntansa arkeen. Hän on päättänyt kääntää maan suunnan kertaheitolla: pääkaupunki siirretään autiomaahan, ja lukuisia jumalia palvovan kansan on otettava jumalakseen aurinko.

Päivänkehrä on vuosia kestäneen matkansa aikana lakannut uskomasta näkemisen lahjaansa. Mutta eräänä päivänä hän osuu kuninkaallisen kulkueen tielle ja tulee vaistomaisesti pelastaneeksi hallitsijan kohtalokkaalta tapaturmalta. Aurinkoon tähyävän Akhanjatin ja pimeässä pohjoisessa kasvaneen Päivänkehrän kohtaamisella on kauaskantoiset seuraukset koko valtakunnalle."

No joo, tässähän se sisältö pääosin. Paitsi että mitään häikäisevää kirjassa ei ollut.  Aihe on minulle yleensä ollut mieluinen, mutta tässä ei ollut mitään uutta eikä mitään mielenkiintoista. Tylsää. Luin kuitenkin läpi, koska kirja oli kuitenkin kirjoitettu niin, ettei mikään "hypännyt silmille", mutta useamman kerran kävi mielessä (hohhoijaa) että senkin ajan olisi voinut käyttää paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti