sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Alkulukujen yksinäisyys


On aina yhtä hienoa löytää kirja, joka on luettava yhtäjaksoisesti alusta loppuun, mahdollisimman vailla keskeytyksiä. Paolo Giordanon kirja Alkulukujen yksinäisyys vei mukanaan alusta lähtien. Tarina on surullinen, siinä ei juuri pilkahda toivoa paremmasta, mutta silti siinä on jotain erittäin kaunista, loppujen lopuksi myös paljon toivoa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti