
Tämä Onni ja siniset kengät oli ehkä piirun verran järkevämpi kuin Kigalin kakkukauppa, mutta vain piirun. Teetä juodaan kummassakin, tässä "tutkitaan" ihmisten ongelmia oikein virallisesti yksityisetsivänä, ja siinäpä se sitten onkin.
Kertakaikkisen yhdentekevä kirja, ja eräänlainen helpotus - nyt tiedän, mitä sarjaa minun ei tarvitse lukea, vaan voin käyttää aikani parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti