Markus Zusakin kirjan Kirjavaras kannessa on lause: "Kun kuolema haluaa kertoa tarinan, on paras pysähtyä kuuntelemaan". Ja tämän tarinan ääreen todella kannatti pysähtyä - kuolema on hyvä kertoja. Tarina sijoittuu Münchenin lähelle toiseen maailmansotaan, päähenkilönä on 9-vuotias tyttö Liesel. Hänen rakas kasvatti-isänsä opettaa hänet lukemaan, ja lukemisesta, kirjoista ja myös kirjoittamisesta tulee tytölle keino selviytyä vaikeissa oloissa ja auttaa muitakin selviytymään. Kirjoittaminen pelastaa lopulta hänen henkensäkin.
Kun kirjoitetaan toisen maailmansodan tapahtumista, sana "lempeys" ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, mutta tästä kirjasta se huokuu joka sivulta. Ehkä se on kertojan ääni, ehkä henkilöiden kuvaus. Mukana oli myös yllättäviä huumorin välähdyksiä, pieniä mutta sitä herkullisempia. Välillä lukeminen keskeytyi kyyneleiden takia (tätä kirjoittaessakin vielä itkettää), mutta sen takia kirjaa ei missään tapauksessa pidä jättää lukematta, päinvastoin! Onnellinen loppu on jo pelkästään siinä, että on saanut lukea tämän kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti