Mukava löytö omasta hyllystä

Nyt kun taas pääsin lukemisen makuun, olin oikein mielissäni kun luettavaa hakiessani aivan sattumalta käteen sattui Fred Vargasin kirja Ikimetsän sydän. Olin juuri muutama päivä sitten ajatellut, että pitäisi ottaa selvää, onko Vargasilta tullut uutta kirjaa, enkä ollenkaan muistanut että minulla on yksi lukematon omassa hyllyssä.

Vargas tuli varmaan mieleen Pariisista, jonne komisario Adamsbergin tutkimukset sijoittuvat. "Tuttuja" paikkoja ei kirjassa esiintynyt, mutta muuten kirja täytti jälleen odotukset. Adamsbergin ja hänen työtovereidensa jossain määrin omalaatuiset persoonallisuudet olivat entisellään ja työtavat sellaiset, että niitä olisi vaikea kuvitella juuri muun kuin Ranskan poliisikuntaan (ellei sitten Italiaan).

Ratkaisu oli tietenkin täysin yllättävä kuten aina Vargasin kirjoissa.

Mitähän sitten lukisi?

Luiden kaiku

Diana Gabaldonin Luiden kaiku on seitsemäs ja todennäköisesti toiseksi viimeinen kirja valtavan laajasta Outlander-sarjasta. Ja kuten aikaisempienkin osien kanssa on käynyt, viimeisen (1189.) sivun luettuani piti heti mennä tarkistamaan, koska pääsee lukemaan jatkoa. Odotus tulee muodostumaan melko pitkäksi, sillä Gabaldon itse arvelee kahdeksannen osan valmistuvan vuonna 2012 jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, joten suomeksi se on saatavana aikaisintaan vuonna 2013.

Tätä osaa luin kyllä luvattoman pitkään, loppua lukiessa olin jo ehtinyt unohtaa osan aiemmin tapahtuneesta. Loppu olikin mielenkiintoisempi kuin alkuosa, joka kertoi melko paljon William Ellesmerestä, joka tähän mennessä oli ollut sivussa juonen kulusta, sekä hänen myötään Amerikan sisällissodan vaiheista, vähemmän Clairen ja Jaimien vaiheista.

Sama suomeksi

Luin pari vuotta sitten Dan Brownin Kadonneen symbolin englanniksi, ja tykkäsin silloinkin. Nyt sama tarttui pokkarina käteen ja luin sen uudelleen suomeksi.

Paljoa en muistanut etukäteen, mutta lukiessa asioita palautui mieleen jopa niin, että jossain vaiheessa olin aivan varma että olen nähnyt tästä tehdyn elokuvankin - kunnes tarkistin, että se valmistuu vasta ensi vuonna.

Brownin kolmessa suosituimmassa kirjassa on toki niin samanlainen perusasetelma, ettei ihmekään, että nähtyään elokuvat Enkelit ja demonit ja Da Vinci Koodi  tuntuu kuin olisi jo nähnyt tämänkin.

Ihmisen ajatuksen voima on kirjan keskeinen teema, ja sehän on yksi lempiaiheitani, johon uskon vahvasti. Kirjassa oli paljon tuttuja ajatuksia tästä aiheesta, mutta myös paljon uutta, joka vielä vahvisti aiempia käsityksiäni.

Kuten kaikkia Brownin kirjoja lukiessa, Google oli ahkerassa käytössä apuna etsiessäni kuvia kirjassa mainituista rakennuksista, muistomerkeistä ja taideteoksista.

Pariisi 21.-25. maaliskuuta 2011

Käsittämättömän ihanan Pariisin matkan kuvien käsittely vei aikansa, mutta pääsinpä vielä monesti muistamaan käytyjä paikkoja. Kuvat löytyvät Picasasta:

Pariisi 21.-25.3.2011

Kietaisujakku

Novitan talvi 2007 ohjeella tehty kietaisujakku, lanka Rose Mohair. Väri on paljon tummemman vihreä kuin kuvassa, jossa se näyttää ihan sinivihreältä.

Koko on ohjeen pienin eli XS, mutta varmaan sopiva. Uusi kuva sitten kun käyttäjä pääsee kokeilemaan.

Tein tätä ennen myös tummanvihreästä 7 veljeksestä kaulahuivin, mutta se lähti Köyhäjoelle ennen kuin hoksasin ottaa kuvaa.

25.7.2011 muistin viimein etsiä kuvan neuleesta Niinan päällä.

Hyvä esikoiskirja

Mainosmies John Verdonin esikoisjännäri Numeropeli oli ihan kelpo luettavaa, vaikka vähän kriittisesti suhtauiduinkin ensimmäisten reilun sadan sivun verran. Sen jälkeen tarina alkoi viedä mukanaan. Syyllinen selvisi hieman ennen kuin se kirjassa kävi ilmi, mutta sekin lienee tarkoitus ja lisäsi jännitystä - miksei ne tajua!

Päähenkilö ex-rikoskomisario Dave Gurney on miellyttävä uusi tuttavuus, ja tokihan hänestä on jo uusikin kirja tulossa, suomeksi tosin vasta keväällä 2012.

Muutamat sukat

Parista ticotico-kerästä syntyi kaiken kaikkiaan kolmet sukat, ekat Nooralle, tässä Niinan valmiit ja omat keskeneräiset, joista tällä hetkellä puuttuu yksi kärkikavennus. Ohuenlaista lankaa, mutta kerrankin sain ainakin näistä omista sopivan pienet, kun yleensä sukista tahtoo tulla liian leveitä.

Pientä kokoa

Kurkistin aikaisempiin merkintöihin, ja tätä kuviota olin aloittanut näköjään joskus heinäkuun lopulla. No, muutamia sukkia toki olen tässä välissä saanut valmiiksi ja yhden pipon ja kaulurin. 


Malli on Novitan kesä 2010 -lehdestä, lanka Luxus Cotton (ohjeessa Tennessee, pitäisi olla sama tiheys), ja koko on S/M eli pienin mitä oli. Kannattaa varmaan jatkossakin käyttää tätä lankaa, tarvii vähemmän silmukoita! Tosin käytössä nämä kyllä venyy ihan älyttömästi, vielä en ole pessyt sitä edellistä mutta se alkaa olla jo tunikamallia.

Jotain luettuakin

Lukeminen on viime aikoina jäänyt jokseenkin vähiin, tämänkin lukemiseen hurahti melko tovi. Noora toi tämän Joseph Gelinekin kirjan Kymmenes sinfonia minulle, koska arveli aiheen kiinnostavan. Koska luin kirjaa niin hitaassa tempossa (musiikkitermi aiheen mukaan!), en oikein ehtinyt lämmetä aiheelle.

Kyseessä on murhamysteeri, jonka lähtkökohta on mahdollisesti löytynyt Beethovenin kymmenes sinfonia. Päähenkilönä musiikin tutkija (kuten mysteereissä nykyään täytyy olla), jonka henkilökohtaista elämää tarinan edetessä myöskin käsitellään, tosin hyvin ohuesti.

Vihdoin valmis

Niinalle tehty vaaleanpunainen Luxux Cotton -huppari valmistui viimein eilen. Ensimmäinen versiohan oli tämä ,  jonka tein koon M mukaan. Tuli isompi. Uuden tein XS-.koossa, saaja ei ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta paras olisi olla sopiva sillä kolmatta ei synny. Tällä langalla pienuus ei ainakaan ole ongelma, käytössä olen valitettavasti huomannut, että LC:sta tehdyt neuleet toimivat tyyliin "pidä kerran - pese", sillä lanka on niin venyväistä että pusero venyy käytettäessä tosi paljon. 

30.9. Kuva saatiin otettua viime viikonloppuna. Vähän hassu on tuo yläosa, hupun alku on kovin leveä. Muutenkin tuntui, että tuo XS-koón ohje oli vähän huolimattomasti muunnettu, ei meinannut täsmätä kun M-koossa kaikki oli silmukan tarkkuudella.

Kun tämä valmistui, ajattelin että en hetkeen ota käsityötä käteen, muttan parin päivän päästä aloin jo kutomaan tätä uudestaan. Uudestaan siksi, että Luxus Cottonista saadun kokemuksen perusteella jo valmis kappale olisi ollut käytössä aivan liian suuri.

Eli ehkä tänne vielä tulee sisältöä lisättyä, ehkä vain vähän aikaisempaa hitaampaan tahtiin, ja hyvä niin.