lauantai 12. helmikuuta 2011

Hyvä esikoiskirja

Mainosmies John Verdonin esikoisjännäri Numeropeli oli ihan kelpo luettavaa, vaikka vähän kriittisesti suhtauiduinkin ensimmäisten reilun sadan sivun verran. Sen jälkeen tarina alkoi viedä mukanaan. Syyllinen selvisi hieman ennen kuin se kirjassa kävi ilmi, mutta sekin lienee tarkoitus ja lisäsi jännitystä - miksei ne tajua!

Päähenkilö ex-rikoskomisario Dave Gurney on miellyttävä uusi tuttavuus, ja tokihan hänestä on jo uusikin kirja tulossa, suomeksi tosin vasta keväällä 2012.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Muutamat sukat

Parista ticotico-kerästä syntyi kaiken kaikkiaan kolmet sukat, ekat Nooralle, tässä Niinan valmiit ja omat keskeneräiset, joista tällä hetkellä puuttuu yksi kärkikavennus. Ohuenlaista lankaa, mutta kerrankin sain ainakin näistä omista sopivan pienet, kun yleensä sukista tahtoo tulla liian leveitä.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Pientä kokoa

Kurkistin aikaisempiin merkintöihin, ja tätä kuviota olin aloittanut näköjään joskus heinäkuun lopulla. No, muutamia sukkia toki olen tässä välissä saanut valmiiksi ja yhden pipon ja kaulurin. 


Malli on Novitan kesä 2010 -lehdestä, lanka Luxus Cotton (ohjeessa Tennessee, pitäisi olla sama tiheys), ja koko on S/M eli pienin mitä oli. Kannattaa varmaan jatkossakin käyttää tätä lankaa, tarvii vähemmän silmukoita! Tosin käytössä nämä kyllä venyy ihan älyttömästi, vielä en ole pessyt sitä edellistä mutta se alkaa olla jo tunikamallia.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Jotain luettuakin

Lukeminen on viime aikoina jäänyt jokseenkin vähiin, tämänkin lukemiseen hurahti melko tovi. Noora toi tämän Joseph Gelinekin kirjan Kymmenes sinfonia minulle, koska arveli aiheen kiinnostavan. Koska luin kirjaa niin hitaassa tempossa (musiikkitermi aiheen mukaan!), en oikein ehtinyt lämmetä aiheelle.

Kyseessä on murhamysteeri, jonka lähtkökohta on mahdollisesti löytynyt Beethovenin kymmenes sinfonia. Päähenkilönä musiikin tutkija (kuten mysteereissä nykyään täytyy olla), jonka henkilökohtaista elämää tarinan edetessä myöskin käsitellään, tosin hyvin ohuesti.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Vihdoin valmis

Niinalle tehty vaaleanpunainen Luxux Cotton -huppari valmistui viimein eilen. Ensimmäinen versiohan oli tämä ,  jonka tein koon M mukaan. Tuli isompi. Uuden tein XS-.koossa, saaja ei ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta paras olisi olla sopiva sillä kolmatta ei synny. Tällä langalla pienuus ei ainakaan ole ongelma, käytössä olen valitettavasti huomannut, että LC:sta tehdyt neuleet toimivat tyyliin "pidä kerran - pese", sillä lanka on niin venyväistä että pusero venyy käytettäessä tosi paljon. 

30.9. Kuva saatiin otettua viime viikonloppuna. Vähän hassu on tuo yläosa, hupun alku on kovin leveä. Muutenkin tuntui, että tuo XS-koón ohje oli vähän huolimattomasti muunnettu, ei meinannut täsmätä kun M-koossa kaikki oli silmukan tarkkuudella.

Kun tämä valmistui, ajattelin että en hetkeen ota käsityötä käteen, muttan parin päivän päästä aloin jo kutomaan tätä uudestaan. Uudestaan siksi, että Luxus Cottonista saadun kokemuksen perusteella jo valmis kappale olisi ollut käytössä aivan liian suuri.

Eli ehkä tänne vielä tulee sisältöä lisättyä, ehkä vain vähän aikaisempaa hitaampaan tahtiin, ja hyvä niin.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Pienestä kiinni


Kun Rhonda Byrnen tytär aikoinaan antoi äidilleen luettavaksi erään kirjan, siitä syntyi maailmanlaajuinen miljoonabisnes nimeltä The Secret. Ehkä aivan niin suuria seuraamuksia ei tule aiheuttaumaan se, kun Noora antoi minulle eilen illalla luettavaksi kirjan Salakuunneltua, jonka tekijät ovat Heikki Karimaa, Anttoni Geisler, Lucas Geisler ja Tomas Valkama, mutta hetkellisesti se oli avain erään masennuskauden loppumiseen. Kun käyttämättä jääneet naurulihakset saavat töitä syystä tai toisesta, alkaa kaikki muukin näyttää paremmalta.

Kirja perustuu blogiin http://www.salakuunneltua.fi/, jossa ihmiset voivat julkaista sattumalta kuulemiaan keskusteluja. Siellä tulee ehkä jatkossa vierailtua, jos hyvän mielen ylläpitäminen kerran on näin helppoa!

lauantai 7. elokuuta 2010

Outo juttu

Steven Hallin kirjaa Haiteksti ei ole kovin helppoa sijoittaa mihinkään tyylilajiin. Se on tietenkin ihan älytön tarina, mutta sen lisäksi hyvä kirja, jonka haluaa lukea loppuun tietääkseen, miten tämä hullutus päättyy - vaikka se jossain vaiheessa onkin alkanut tuntua aivan todelliselta ja mahdolliselta.

Käsitteellinen hai, joka syö ihmisten muistoja, ei onneksi aiheuta yöunien menetystä, sen verran kaukainen idea toki on.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Onnistunut pitsineule

Novita Luxus Cottonia kului 550 g tähän Novitan kesä 2010 -lehden mukailtuun malliin. Pitsikuvio on toisesta mallista ja pääntien tein vähän kapeammaksi kuin ohjeessa. Koko on vähän pienempi kuin L.




 



 



 



 



 



 


lauantai 24. heinäkuuta 2010