sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Kesäkuun viimeiset

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
Kaunis kirja.

Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen
Ei enää sci-fiä minulle, se ei vain nappaa. 
Luin, koska olin lukenut kaksi ensimmäistäkin osaa jostain syystä.

Håkan Nesser: Café Intrigo
Viisi loistavaa rikostarinaa.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Neljä hyvää


Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Fred Vargas: Muistoksi käynnistäsi

 Mikael Niemi: Karhun keitto
Asko Sahlberg: Haudallasi, Adriana

Sairauslomaviikon aikana sentään lukeminen onnistui, vaikka silmiä pitikin lepuuttaa välillä. Luettavaksi valikoitui sattuman sanelemana neljä hyvin erilaista teosta, mutta laadultaan kaikki erittäin hyviä.

Auschwitzin tatuoija kertoo tositapahtumiin perustuvan elämäntarinan miehestä nimeltä Lale Sokolov, joka joutui keskitysleirille ja siellä tatuoimaan numeroita tuhansien leirille saapuvien ihmisten käsivarsiin. Yksi niistä kuului Gitalle, johon Lale rakastuu ensi silmäyksellä. He pystyvät viettämään aikaa yhdessäkin ja epäilemättä rakkaus on suuri tekijä siinä, että heidän voimansa riittävät vapautukseen asti. Kaunis kertomus kauheasta ajasta.

Fred Vargasin kirjoja on suomennettu vähän miten sattuu, siitä esimerkkinä tämä jo vuonna 1996 kirjoitettu kolmiosaisen Evankelista-sarjan toinen osa Muistoksi käynnistäsi, joka on suomennettu vasta nyt. Hyvää toki kannattaa odottaa eivätkä osat liity suoraan toisiinsa, joten teos menee irrallisenakin. Tämänkään kirjan päähenkilö Louis/Ludwig Kehlweiler ei ole aivan tavallinen tallaaja, vaan jotenkin samalla tavalla suurisieluinen kuin kaikki Vargasin hyvät hahmot. Vargasin maailma on joskus raaoistakin tapahtumista huolimatta jotenkin pehmeä, tapahtumat etenevät rauhallisesti eikä koskaan ole liian kiire nauttia yhtä olutta.

Tämä Mikael Niemen kirjan voi kyllä luokitella dekkariksi, vaikka rikosten tutkijana onkin aika outo hahmo, itse rovasti Lars Levi Laestadius apupoikanssa Jussin kera. Sen verran leikittelyä vakavassa kirjassa on, että eräässä kohtauksessa rovasti rinnastuu selvästi tunnetumpaan fiktiiviseen etsivään Sherlock Holmesiin, jonka menetelmillä hän myös tutkimuksiaan tekee.
Laestadius hoitaa seurakuntaansa ja levittää herätystä, vaikka se kapakoitsijoissa herättääkin uskon sijaan vastustusta.  Kun kylässä alkaa tapahtua raakoja väkivallantekoja, rovasti pyrkii tutkimaan tapaukset ennen varsinaisia lainvalvojia, joita ei kovin harjaantuneiksi tai ennakkoluulottomiksi voi kutsua. Syylliset ovat selvillä jo melkein ennen tapahtumia ja kyläläiset ottavat myös oikeutta omiin käsiinsä. Jussi joutuu lappalaisena väheksytyksi ja kiusatuksi, eikä rovasti pysty hän loputtomasti auttamaankaan, vaan hän joutuu oikeuteen vastaamaan syytöksiin ja saa kovan tuomion. Lopulta oikeus voittaa, mutta hinta on kova.

Jos Vargasin maailma oli pehmeä, tässä Asko Sahlbergin kirjassa Göteborg ja Ruotsi ovat viiltävän kovia ympäristöjä. Kyse ei ole dystopiasta vaan nykypäivästä, mutta toivoa ei juuri ole näkyvissä. Ja kun toivoa ei ole, ihmiset tekevät toivottomia asioita. 
Vaikka tarinassa ei paljoa valoa näkynyt, se piti lukea kerralla. Tarinassa on mukana rikoksia ja niiden tekijöitä, mutta jännittävät tapahtumat etenevät enemmän päähenkilön mielessä ja siinä on jännitystä enemmän kuin tarpeeksi.

torstai 6. kesäkuuta 2019

Yksinäisyydestä ja muusta


Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari

Ei niin vaikuttava kuin O mutta samoin hämmästyttävä teos, joka vaatisi lukemisen tauotta, kaiken muun unohtaen. Tauot toivat pois siitä hypnoottisesta virrasta, jona kertomus etenee.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Hidasta ja nopeaa


Michael Chabon:  Kuunkajo


Michael Chabon'in tosi tai kuvitteellinen kertomus isoisänsä elämästä ei kohdannut minun edellytyksiäni kiinnostavalle kirjalle. Koska sitä oli kuitenkin suhteellisen mukava - mutta hidas! - lukea, luin loppuun vaikka mitään odotettavaa ei tuntunut olevankaan. Ei yhtymäkohtia - paitsi elämä, toki.








Erin Kelly: Älä jää pimeään

Uusi tuttavuus Erin Kelly sen sijaan sai odottamaan jokaista uutta sivua ja kappaletta, kuten tällaisen psykologisen trillerin luonteeseen kuuluukin. Mielellään lukisin häneltä lisääkin, jahka suomennoksia tulee, tässä oli parin päivän tarpeiksi hyvää viihdykettä.

No... vähemmän tässä toki yhtymäkohtia omaan elämään oli kuin edellisessä, mutta tämän lajin kirjoissa sellaista ei kaipaakaan.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Eräs elämäntarina

Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta : lisäys seksuaaliteoriaan

Sekoitin ensin mielessäni Sara Stridsbergin Siri Huvstedtiin, josta en pitänyt, ja siksi tartuin tähän kirjaan hieman epäillen. Kirja yllätti kuitenkin myönteisesti, se oli hämmentävän upeaa kerrontaa. Stridsbergin toinen suomennettu kirja meni saman tien varaukseen.

En ollut aikaisemmin kuullut kirjan päähenkilöstä Valerie Solanasista, mutta lukemisen edistyessä kävin usein netissä etsimässä tietoa. Stridsbergin tapa kirjoittaa vuoroin lapsuudesta, vuoroin elämän viimeisistä päivistä ja ajoista siinä välissä ei ole hajanainen vaan antaa sopivissa annoksissa lisää syvyyttä henkilökuvaukseen. Hieno kirja!

tiistai 14. toukokuuta 2019

Toukokuun puoleen väliin

Douglas Preston & Lincoln Child: Kaksi hautaa
Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat
Sari Kivistö & Sami Pihlström: Sivistyksen puolustus : Miksi akateemista elämää tarvitaan 

Pendergast-sarjan uutuus on aina tervetullut!  Tässä viimeisimmässä mielestäni palattiin takaisin siihen likimain yliluonnolliseen tapahtumien kulkuun, joihin alkupuolen kirjoissa tottui. Muistaakseni edellinen oli siinä mielessä turhankin "normaalia" menoa. Mutta nyt Pendergast oli taas vauhdissa, suoritti ihmetekoja oltuaan syömättä ja nukkumatta päiväkausia ja kärsittyään monenlaista ruumiillista vahinkoa. Ja niinhän se näyttää vielä pojasta polvi paranevan - ja/tai pahenevan! Jälleen jatkoa odotellen.

Vauhdissa on jälleen myös Flavia de Luce ja pientä vihjettä siihen suuntaan on, että hänenkin suvustaan löytyy (vielä) nuorempi manttelinperijä, tässä vaiheessa ainakin tehokas apuri. Etsivätoimisto Doggerin kanssa on perustettu ja ensimmäinen juttu käsittelyssä. Jos on Flavia vauhdissa, niin sitä on myös Alan Bradley - kieli kukkii herkullisin ilmauksin.

Taisin haukata turhan ison palan kun tartuin Sivistyksen puolustus -kirjaan. Kuten fiksumpi olisi jo kannesta tajunnut, kirjassa tosiaan käsiteltiin akateemista maailmaa, ja sehän on minulle yhtä vieras kuin Etelämeren saaret. Sen verran kuitenkin maallikkokin tajuaa (ja on nähnyt jo tapahtuvan), että koulutus ja sivistys joutuu nykyään muiden alojen tapaan yhä tehokkaammin todistamaan olemassaolonsa oikeutusta tuottavuuden nimissä, vaikka kaikki henkiset toiminnot eivät sellaiseen luonnostaan taivukaan. "Hiljaa hyvä tulee" sopisi edelleen eräiden tutkimusalojen motoksi kaiken nykyaikaisen sähinän ja sometuksen maailmassa.

maanantai 6. toukokuuta 2019

O-o

Miki Liukkonen: O : romaani (tai yleispätevä tutkielma siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat)

Otin tuohon kuvan kirjan takakannesta, siihen oli valmiiksi kerätty muutama kirjan teemoista.

Olipahan teos!

Kielikuvat olivat niin herkullisia, että lukemista piti säännöstellä ähkyn välttämiseksi. Huikeista sivupoluista huolimatta langat kiertyivät lopulta (jonkinlaiselle) kerälle. Tämän kirjoittaja on nero, joka ei tunne raviurheilua.


maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kirja autiolle saarelle

Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918

Tämä vuorovaikutteinen romaani on ensimmäinen laatuaan, jonka olen lukenut, mutta idea oli niin mukava että tulee varmasti uudelleenkin kokeiltua. Luin tästä miljoonien tarinoiden kirjasta tosin vain kolme tarinaa joten paljon jäi kokeilematta. Ensimmäinen hahmoni oli itseni tapaan hyvin varovainen ja varman päälle pelaava tyttö, seuraavat kaksi olivatkin sitten ääripäiden henkilöitä, eikä heille hyvin käynytkään.

Tällainen kirja, jossa omilla valinnoilla voi valita aina uuden polun samalle tarinalle, olisi oivaa seuraa jos ei  nyt autiolla saarella kuitenkaan mutta muihin vastaaviin tilanteisiin, joihin ei voi varata kokonaista pinoa kirjoja luettavaksi.

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Ihana Leonard Cohen


Leonard Cohen: Liekki : runoja ja otteita muistikirjoista

Leonard Cohen on minulle ennen kaikkea Ääni, joka saa joka kerta maailman tuntumaan vähän paremmalta paikalta. Nyt kun hän on mennyt, myös vähän tyhjemmältä.

Hänen runonsa ja muistikirjamerkintänsä ovatkin vaativampia ja vaatisivat monta lukukertaa. Yhden haluaisin nostaa esiin. Se muistuttaa minua ajanjaksosta 23.9.-6.12.2008, jolloin Cohenin laulut olivat ainoa lohtuni. Kiitos, me muistamme.


***
haluan vain sanoa nuorisolle:
en ole pyhimys, rabbi, roshi, guru
olen Huono Esimerkki.
ja kokeneille henkilöille
jotka ovat luonnehtineet elämäntyötäni
halvaksi, pinnalliseksi, teennäiseksi, merkityksettömäksi:
ette tiedäkään
kuinka Oikeassa olette
huorien joukossa
on myös meitä
jotka haluavat rakastella hyvin
ja {näiden} niiden joukossa
jokunen
jotka tekevät sen ilmaiseksi
 
olen huora
ja narkkari.
jos jotkut lauluni
tekivät hetkistä
teille helpompia kestää
olkaa hyvä ja muistakaa tämä
 
***

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kunnon jännitystä

Søren Sveistrup: Kastanjamies

Huhtikuu näyttää muodostuvan laiskaksi lukukuukaudeksi, kun nyt vasta sain ensimmäisen kirjan luettua. Aloitin ja kahlasin kyllä kirjaa naisten ja miesten aivojen eroista, mutta en innostunut sen annista, joten jätin puoleen väliin.

Tämä Kastanjamies kyllä vei mukanaan, kunhan alkuun pääsi. Kunnon jännäri, jossa yllättävät käänteet seuraavat toistaan, mukaan lukien tietenkin todellisen syyllisen paljastuminen ja siitä seuraava hurja loppuhuipennus.