Tom Sharpe

Piemburgin pelottomat on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt ainoaksi Tom Sharpelta suomennetuksi kirjaksi. Sharpe on hyvin tuottelias kirjailija, minullakin on neljä hänen kirjaansa alkuperäiskielellä englanniksi. Lukemista on hidastanut Sharpen erittäin polveileva ja vaikea kieli, suomeksikin lukiessa täytyy keskittyä. Lainasin tämän kirjan jo vuosia sitten Kaustisen kirjastosta ja lukiessani sitä silloin olin useampaan kertaan pudota tuolilta naurun vuoksi.

Suosittelin kirjaa joskus Aijalle, ja hän lähti etsimään sitä kirjastosta. Kävi ilmi, että se on jossain vaiheessa poistettu valikoimasta, mutta Helsingin kaupunginkirjastosta löytyi vielä kappale, siispä tilasin sen lainaan.

Aivan niin hervottomaan tilaan kuin viimeksi en nyt enää joutunut, mutta epäilemättä kirja on edelleen yksi hulluimmista lukemistani. Kirjan takakannessa on lainaus Stephen Kingiltä: "Hauskin englannin kielellä kirjoittava kirjailija!" - ja se on paljon sanottu.

Koska tästä on hyvin vaikea keksiä mitään omaperäistä sanottavaa, lainaan tähän edelleen kirjan takakantta, jossa on Risto Hannulan arviointi Arvostelevasta kirjaluettelosta vuodelta 1976:

"Hyvällä maulla - mitä se sitten lieneekin - ei tämän kirjan kanssa tosiaankaan ole mitään tekemistä. Teoksesta on vaikea antaa tavaraselostetta juuri siksi, että sen sisältämät asiat olisi osattava sanoa juuri niinkuin Sharpe ne sanoo. Hän joka tapauksessa tulee osoittaneeksi, että Etelä-Afrikan rotupolitiikan julma ja mieletön maailma on hahmotettavissa myös tämmöisen ainutkertaisen irvokkaan farssin keinoin, niin vastoin yleisiä oppeja kuin moinen tyylilajin valinta tuntuukin olevan."

Tuo "ainutkertaisen irvokas farssi" onkin ehkä ainoa tapa, jolla tätä kirjaa voi kuvata. Kirja on siis loistava!

Uutta ja vanhaa valmista

Pukinkonttiin päätyivät nämä kintaat, sekä myös pannulappu, jonka tein ylijäämälangasta. Teemu ja Ira saivat nämä huovutetut lapaset. Malli on Novitan syksy -09 -lehdestä, lanka turkooseissa Novita Huopanen ja kirjavissa Novita Puro Iltanuotio.

Kävin Novitan sivulla katsomassa, ja Purosta on siellä enää esillä neljä väriä, neljä on siis jo poistunut mallistosta.




Lumi-huivin malli löytyi Ullaneuleen sivuilta. Lanka on Rose Mohair, ja sitä kului n. 105 g. Olisi varmaan pitänyt nyppiä nuo reunakuviot samalla lailla kuin mallissa, nyt reuna näyttää suoralta.


 















Unohdin aikaisemmin ottaa kuvan tytöille joululahjaksi menneistä Puro-huiveista, joten toinen niistä on jo Ylivieskassa. Malli on sama, tämä Nooran huivi on tehty samasta Purosta kuin Nooran pyöryläjakkukin, Jäätynyt karpalo. Niinan huivi on Iltanuotiosta.

Sadun loppu

Cornelia Funken Mustesydän-trilogian viimeinen osa Mustemaailma (Tintentod) jatkoi seikkailua Mustemaailmassa. Sävy oli melkoisen tumma ja synkkä, pahuutta ja julmuutta tuntui ajoittain olevan huomattavasti hyvyyttä enemmän.

Olin lukenut kaksi ensimmäistä osaa peräkkäin joskus huhtikuussa, joten tämän kolmannen osan alkuun olisin toivonut jonkinlaista muistutusta henkilöistä, alusta aika pitkään kului miettiessä, kuka kukin hahmoista oikeastaan onkaan. Vasta lopusta kun olin jo lukenut kirjan, löysin luettelon kaikista henkilöistä, se olisi auttanut jo alussa paljon.

Hieno kirjailija, hienoa kieltä ja värikkäitä hahmoja, aivan kelvollista fantasiaa siis.

Ensimmäinen vihreä neule

Sain synttärilahjaksi Kalevalakorun Metsä-korut, joissa on vihreitä kiviä. Siitä syntyi pienoinen ongelma, koska en omista ensimmäistäkään vihreätä vaatetta, se on ehkä väri josta pidän kaikkein vähiten. Mutta etsinpä sitten kuitenkin koruihin sopivan vihreän värin 7 Veljeksestä ja tein tämän Novita Syksy 2009 -lehden mallin 30, "taikajakku".      

(Kamera ei taaskaan jaksanut käyttää salamaa, siitä epätarkkuus).

Takin kasaaminen oli hankalampi kuin aiempien pyöryläjakkujen, neulotin reunakappaleen kiinni kolmeen kertaan, ennen kuin sain reunat kohdakkain.

Väri vain tuntuu edelleen oudolta...

Melkein aito ristalliruunu

Epäilen mitä suurimmassa määrin, että taannoisella pyöreiden vuosien täyttämisellä on tässä osansa. Vai miten muuten meille olisi alkanut yhtäkkiä ilmestyä pitsejä lampunvarjostimiin ja nyt näitä "kristalleja" - uusista moninaisista jouluvaloista puhumattakaan! Tytöt jo vähän huomautteli, että onko ihan kaikki löytyvät (ja muutamat uudetkin) valosysteemit ihan pakko ripustaa esille.

Mutta minusta tämä on ihan kertakaikkiaan hieno! Otin halppiksesta ensin yhden pakkauksen tuota nauhaa, mutta eihän se mihinkään riittänyt, joten kävin sitten hakemassa pari lisää. Johan syntyi asetelmaa!

Ai niin, eka kerralla otin kokeeksi myös toisenlaista kimallenauhaa. Se oli vielä lyhyempi kuin tämä, ja meinasi jäädä tarpeettomaksi. Mutta sitten onneksi huomasin, että keittiön lamppu näyttää kovin ankealta, joten se sai sitten kunnian toimia tämän ylijäämäkimalluksen ripustimena. Tulos on nähtävissä tästä ohessa...

Lisäksi vielä pari esimerkkiä uusista tavoista käyttää jouluvaloja:

                        

Uusin Dan Brown

Reilun kolmen viikon luku-urakka kannatti, sillä kyllä Dan Brown täytti taas odotukset uutuudellaan The Lost Symbol. Jos kirjan olisi lukenut suomeksi, sitä tuskin olisi malttanut laskea kädestään ennen kuin se oli luettu, mutta englanniksi lukeminen on kuitenkin niin paljon hitaampaa.

Yllätyksiä riitti loppuun saakka, ja aihepiiri oli minulle itselleni tuttu ja kiinnostava, mutta enempää siitä ei voi kertoa pilaamatta sitä niiltä, jotka aikovat kirjan lukea.