Kirja on kooltaan riittävän iso, jotta upeat kuvat pääsevät oikeuksiinsa, ja lyhyet tarinat ovat poikkeuksetta kiinnostavia ja hauskoja. Ne kertovat myös usein itse asuntojen lisäksi paljon niistä henkilöistä, jotka tiloja asuttavat.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
Hieno kirja
Kirja on kooltaan riittävän iso, jotta upeat kuvat pääsevät oikeuksiinsa, ja lyhyet tarinat ovat poikkeuksetta kiinnostavia ja hauskoja. Ne kertovat myös usein itse asuntojen lisäksi paljon niistä henkilöistä, jotka tiloja asuttavat.
torstai 29. huhtikuuta 2010
No nyt kälvii...
Kostutuksen jälkeen puserosta tulikin yllättäen täysin käyttökelpoinen!
Kahdessa edellisessä kuvassa värit olivat aivan erilaiset, tässä väri on ehkä lähinnä todellista.
P.S. "Kälviä (v.) Henkilöä alkaa kälviä, kun virkailija, jonka varalle hän on kerrankin suunnitellut äkäisiä ja oikeutettuja moitteita, osoittautuukin ripeäksi ja ystävälliseksi" - Elimäen kootut tarkoitukset -
Meillä tätä erittäin käyttökelpoista verbiä käytetään vähän laajemmassa merkityksessä ilmaisemaan turhaksi osoittautuvaa ennakkokiukkua jonkun asian vuoksi.
Tunnisteet:
Käsitöitä,
Neule,
Pitsineule,
Pusero,
Yleistä ihmettelyä
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Vain neljä pääteltävää lankaa
Pusero on kasassa ja pääntielle virkattu kaitale, mutta joka puolelta roikkuu vielä lankoja pääteltäväksi. Tämä saattaa olla pusero, jota en koskaan tule käyttämään, mutta se selviää vasta kostutuksen jälkeen. Toistaiseksi se vaikuttaa suoraan sanoen hirveältä.
Jotta jotain saisi valmiiksikin, päättelin tuon huivin langat. Tykkään tuon Puro Batik -langan sävystä. Jostain syystä huivissa jälkimmäisellä puoliskolla, kun silmukoita vähennetään, kuvio menee vinoon. Ehkä kavennusreuna on liian tiukka. Vaan sitä ei käytössä huomaa.
Jotta jotain saisi valmiiksikin, päättelin tuon huivin langat. Tykkään tuon Puro Batik -langan sävystä. Jostain syystä huivissa jälkimmäisellä puoliskolla, kun silmukoita vähennetään, kuvio menee vinoon. Ehkä kavennusreuna on liian tiukka. Vaan sitä ei käytössä huomaa.
Miksi ei tule valmista?
TIISTAI, 27. HUHTIKUUTA 2010
Blogia selatessa näyttää ilmeiseltä, että olisin viime aikoina vain lukenut, enkä tehnyt lainkaan käsitöitä. Se ei ihan pidä paikkaansa, sillä valmiina mutta päättelemättä on pitsineulepusero ja toinen pitsibaktushuivi. Joskus vain sattuu, että joku työ tökkii alusta saakka, ja tämä pitsineulepusero on juuri sellainen työ, sen viimeistelyvaiheesta ei tunnu tulevan loppua, lainkaan menossa on nyt kolmas päivä.
Minulla on vanhoja Victoria-lankoja, joissa on kauniit sävyt, ja itse lanka on kevyttä ja mukavaa neuloa - ainakin niin muistin. Nyt tuntui vain että lanka on liiankin "lötköä" ja epätasaista, epämiellyttävää kutoa. Kuvioksi valitsin yksinkertaisen pitsineuleen. No, se ensinnäkin osoittautui liian yksinkertaiseksi (= tylsäksi) - jokainen kerros oli samanlainen, joka kahdeksas kerros kuviota vain siirrettiin ja sitten taas takaisin. Lisäks kuvio näytti sileältä, ja kai se oikealta puolelta onkin, mutta - ja tämä ärsyttää eniten - sisäpuolelta se on tällaista ällöttävää munakennoa:
Mitähän vielä... Ai niin! Langan ominaisuuksiin kuuluu, että ajoittain se katkeilee itsekseen, joten puserossa on paljon tavallista enemmän pääteltäviä lankoja, ja sitä hommaahan minä olen inhonnut aina.
Mutta tiedän vanhastaan, että jos nyt heitän työn odottamaan, se ei ikinä tule valmiiksi. Nyt en siis anna periksi!
Tunnisteet:
Käsitöitä,
Neule,
Pitsineule,
Yleistä ihmettelyä
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Vähän pitkäveteistä
Idyllissäkin voi toki tapahtua murhia, kaikki poliisimestarin työ ei ole pelkästään nimettömien ilmiantojen tutkimista (naapurien veroasiat kun ovat pikkukaupungissa suuri kiinnostuksen kohde). Fiksustihan tämä Bruno juttunsa selvittää, samalla kuin kokkailee erinäisille naisvieraille päivällisiä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan sekä viljelee puutarhaansa. Hyvä tyyppi, ei siinä mitään, mutta vähän hohhoijjaa. Ehkäpä voisi kliseisesti ajatella, että brittikirjailija ei ehkä aivan ole paras kuvaamaan ranskalaista miestä, sillä ihan näin miedoksi heitä ei kuvittelisi.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Sydämen vuodenajat
Anna-Mari Kaskisen Sydämen vuodenajat on kaunis kirja, siinä on lyhyitä kertomuksia joissa huomioita elämän kulusta sekä runomuotoisia rukouksia. Sisältö on kuitenkin melko kliseistä, kaikki samat asiat on jo sanottu monia kertoja. Tietenkin hyviä asioita pitää toistaa, mutta kaipaisin jonkinlaista tuoreutta käsittelytapaan.
Jotta kirja on hyvä, sitä luettaessa on mielestäni koettava ainakin yksi ahaa-elämys, silloin mieleen jää jotain. Tästä kirjasta sitä en löytänyt.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
TV:stä tuttu
Tv-sarjan tyyli ja tunnelma on onnistuttu saamaan hyvin samanlaiseksi kuin kirjassa. Dialogi on hauskaa, ihmiset on hyvin kuvattu, tapahtumat riittävän yllätyksellisiä - ja päähenkilö inhimillinen. Laatudekkari siis, ja koska näitä Camillerin dekkareita on aiemmin suomennettu jo viisi, näistä riittää hetkeksi lukemista.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Lepoa sielulle
Alku oli lupaava, kirjoittaja pohti nykyihmisen sielun tilaa sekä keinoja sen hoitamiseksi; hiljentymistä ja rauhoittumista. Luontoa ja sen nykytilaa käsiteltiin paljon. Sitten mielestäni kerronta laajeni liikaa, oli ruodittava kristinuskoa kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kerronta muuttui teologiseksi pohdinnaksi, mikä varmaan oli kirjoittajan tarkoituskin, mutta siinä vaiheessa tämän lukijan mielenkiinto alkoi hiipua. Odotin kirjalta varmaankin jotain konkreettisempaa ohjenuoraa tuon sielun rauhallisen tilan löytämiseksi.
No, tulihan tuo kirjan lukemiseen käytetty aika ainakin rauhoituttua, huonohan kirja ei toki ollut, vain vähän muuta kuin odotin.
P.S. 16.10.2012 kuvia blogiin uudelleen hakiessa huomasin, kuinka kaunis ja nimeen sopiva kansi kirjassa onkaan. Juuri tuossa maisemassa minunkin sieluni lepäisi.
Pitsibaktus
sunnuntai, 18. HUHTIKUUTA 2010
Tuo malli sinänsä oli kyllä niin hauska tehdä, että sormia syyhyää päästä kokeilemaan jostain toisesta langastakin. Mietin, että noita pitsiraitoja voisi tehdä tiheämminkin, joka 4. krs, kun tässä ne on tehty joka 8. krs.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Outoa puhetta
Maksim Gorkin Artamonovien tarina on hyvä kirja. Alkuun se muistutti pitkään John Steinbeckin kirjaa Eedenistä itään, komeita sukutarinoita kumpikin. Lukemisen edetessä teksti muuttui jotenkin vaikeammaksi. Jälleen olen sitä mieltä, että venäläisissä kirjoissa keskustelut ovat todella merkillisiä. Ihmiset huudahtelevat näennäisesti käsittämättömiä sanoja, joiden yhteyttä asiaan ei läheskään aina voi ymmärtää. Pitäisi varmaan tuntea kulttuuria todella paljon paremmin, jotta ymmärtäisi.
Aivan oma lukunsa ovat Gorkin ihmisten ulkonäön ja olemuksen kuvaukset. Miltä esimerkiksi näyttää nainen, "... joka näytti alaikäiseltä mustalta vuohelta"? Mielikuvitus todella saa töitä näitä kuvauksia visualisoidessa. Muutenkin kieli on valtavan rikasta, adjektiiveja käytetään "vapaalla kädellä", tavanomaisuus ilmaisusta on kaukana.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Lohdutuslankoja
Otinkin pari kerää Novitan uutuuslankoja Tico Ticoa ja Puro Batikia kumpaakin (ja ruskeana, kiitos). Tuosta ticoticosta voi sitten vaikka tehdä sukkia, ellei huivia synny. Lisäksi otin ainoat jäljellä olevat Purot, kaksi kerää väriä Tundra.
Nuo olivat normaalihintaisia, sitten katsahdin vasta alekorin suuntaan. Siellä oli oranssia Malibua 4,50 € / 100 g. Roosaakin olisi ollut, mutta se ei ole minun värini. Otin sitten kaikki eli kymmenen kerää. Tästä ihan samasta langasta olen aiemmin tehnyt tämän tosi mieluisan puseron, turkoosista taas tällaisen kokeilun, joka itse asiassa on vieläkin tekemättä uusiksi niin kuin suunnittelin. Ellei parempaa mallia löydy, voisin itse asiassa tehdä tästä uudesta oranssista langasta tuon turkoosin puserona, sitähän minulla siis ei enää ole, vaan jakku.
Uutta lankaa varastoihin tuli siis kaikkiaan 1,5 kiloa. Nyt voisi olla sopiva hetki aloittaa se lankojen punnitseminen, ja yrittää huolehtia siitä, ettei uutta tule hankittua enempää kuin on valmiiksi työksi syntynyt.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Coelhon elämäkerta
Puolen välin jälkeen loppu oli kuitenkin luettava nopeaan tahtiin, henkilö alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Minulle oli yllätys, että kriitikot lähes yksimielisesti ovat tyrmänneet kaiken hänen kirjoittamansa näihin päiviin saakka - samaan aikaan kun hän on myynyt uskomattomat 100 000 000 kirjaa! Voivatko lukijat olla noin väärässä? Jotkut kritiikeistä sisälsivät kyllä kiistämättömiä tosiasioita: Coelho kirjoittaa yksinkertaisella tavalla ja käyttää paljon kliseitä. Hän kirjoittaa kuitenkin asioista joita ihmiset haluavat lukea saadakseen vahvistusta ja toivoa omaan elämäänsä. Siinä ei kai kuitenkaan ole mitään pahaa, jos antaa lohdutusta ja elämyksiä lukijoille? Luetaanhan Sidney Sheldoniakin!
En ole lukenut kaikkia Coelhon suomennettuja kirjoja, tilasin vastikään läpimurtoteoksen Pyhiinvaellus, sitäkään en ole vielä siis lukenut. Alkemisti oli valtavan vahva lukukokemus ja minulle tärkeä kirja, siksi olikin hämmentävää lukea esim. Brida, joka oli mielestäni melko käsittämätön ja ala-arvoinen muihin verrattuna.
Elämäkerta vahvistaa jälleen sitä käsitystä, että ihminen voi tavoittaa suuria asioita, jos tahto siihen on tarpeeksi voimakas. Coelho halusi lapsesta asti menestyksekkääksi kirjailijaksi, se oli hänen elämänsä ehdoton ohjenuora ja vaikka tie siihen pääsemiseksi ei suinkaan ollut helppo eikä yksinkertainen, lopputulos on selvä.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Läksiäislahja ja sukat
Kirsi oli tykännyt samasta vihreästä tehdystä villatakistani, samoin palmikkoneuleista, joten kuultuani että hänet on valittu Ilmajoelle, etsin Novitan sivuilta sopivan mallin. Tosin elin vielä toiveissa, ettei hän ehkä lähtisikään, silloin lahja olisi tullut sopivasti syntymäpäivälahjaksi. Mutta läksiäisethän siitä sitten tuli...
Pusero on tehty pienimmän koon XS mukaan, ja aika sopivahan siitä tuli, vaikka pelkäsin että Kirsi hukkuu siihen.
Samana päivänä valmistuivat nämä sukat, malli on Novitan kesä 2010 -lehdestä, poistin vain siinä olleen (typerän) lyyrakuvion ja jätin pitsineuleen. Lanka on Nallea.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Miksi ruotsalaiset on niin hyviä?
Kirjailijanimen takana on pariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Tämä on heidän ensimmäinen yhteinen työnsä, mutta tarkoitus on tehdä sarja päähenkilön, suomalaissyntyisen rikostutkija Joona Linnan, ympärille. Sitä sopii odottaa!
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Piti minkä lupasi
Tapahtumat sijoittuvat Madridiin aikana, jolloin Espanjassa oli käynnissä sisällissota (1936-39). Päähenkilöt ovat brittejä, lähetystön väkeä tai muuten Espanjassa asuvia.
Kirja on sävyltään tumma, olot Espanjassa olivat tuohon aikaan hirveät. Sota on läsnä koko ajan, ja muutamat yksittäiset tapahtumat kertovat sen kauheudesta ja vaikutuksesta kaikkiin ihmisiin. Kirja onkin omistettu "niille tuhansille tasavaltalaisvanhempien lapsille, jotka katosivat Francon Espanjan orpokoteihin".
Kutonutkin olen, eräs lahjapusero on valmiiksi neulottu, vielä pitää kostuttaa ja koota, luovutus on tämän viikon perjantaina. Aloitin sitten sen jälkeen vielä uusia sukkia, mutta yritän nyt vähän vähentää, käsissä tuntuu tuon valmistuneen palmikkoneuleen vääntö. Ja pitkänäperjantainahan ei luonnollisestikaan kudottu!
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Toinen Shakespearen salaisuus
Carrellin kirjan toisena aiheena on kadonnut Shakespeare-näytelmä Cardenio. Kirjan sankarina on naispuolinen Shakespeare-tutkija, ja seikkailun edetessä hän saa avukseen erilaisia tahoja - enemmän tai vähemmän luotettavia, totuus selviää tietenkin vasta lopussa. Aika lailla edetään taas davincikoodi-tyylillä, mutta kuten aiemminkin olen todennut, se ei suinkaan ole huono asia.
Kirjassa liikutaan kiitettävän paljon maailman eri puolilla sijaitsevissa vanhoissa kirjastoissa, ja mikäpä sen mukavampi miljöö. Eri asia on sitten, kuinka matkan varrella syntyvät lukuisat ruumiit tuohon miljööseen sopivat.
Sen verran viihdyttävä kirja oli, että pitkäperjantaikaan ei sen parissa tuntunut kohtuuttoman pitkältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)